Kuva Meyer Turun telakasta, jossa hyväksikäytetään siirtotyöläisiä.
Ulkomaalaisten työläisten hyväksikäyttö on noussut jälleen esiin porvarillisessa mediassa. Siirtotyöläiset tekevät usein ylipitkiä työpäiviä ilman ylityökorvauksia, palkkaa ei ylipäätänsä makseta työehtosopimuksen mukaan, eikä työturvallisuudesta pidetä huolta. Alipalkkaus ei myöskään ole edes rangaistava teko lain mukaan.
Aiemmin edellisenä vuonna uutisoitiin nepalilaisten ravintoloiden työntekijöiden hyväksikäytöstä. Niissä tapahtuu laajasti ja systemaattisesti siirtotyöläisten yliriistoa. Eräs siirtotyöläinen kertoo jopa 80 tuntisista viikoista, joista ei ole maksettu kuin pieniä rahasummia.Siirtotyöläiset ovat tilanteen pakottamina yleensä hiljaa hyväksikäytöstä, koska työpaikan menetys saattaa johtaa oleskeluluvan menettämiseen, ja jopa karkoittamiseen.Selvityksen mukaan hyväksikäytön taustalla on kartelli, joka muodostuu toisilleen tutuista ravintoloitsijoista.
Kartellia pyörittävät porvarit tekevät yhdessä vaikeaksi työläisten saada töitä muista ravintoloista, jos työläiset ovat ”’niskuroineet”. Kaiken riiston huippu on se, että porvarit vaativat siirtotyöläisiltä rahaa, jotta he voivat työskennellä ravintolassa. On myös selvää, että ongelma ei ole vain nepalilaisissa ravintoloissa, vaan hyväksikäyttö on laajempaa ravintola-alalla, jossa siirtotyöläiset työskentelevät esimerkiksi kokkeina.
Paljastavaa on se, miten Suomen valtio on toiminut erään nepalilaisen siirtotyöläisen kohdalla. Poliisi takavarikoi ravintolan omaisuutta 200000 euron arvosta, mutta ihmiskaupan uhriksi joutunut työläinen ei ole saanut korvaukseksi kuin hyvin pienet ropposet tuosta summasta.
Tänä vuonna uutisoitiin Helsingissä sijaitsevan Olympia stadionin rakennustyömaalla ilmenneestä siirtotyöläisten hyväksikäytöstä porvareiden toimesta. Stadionin työmaalla työläisiä on jopa 50:stä eri maasta. Rakennusalalla, jossa siirtotyöläisten käyttö on hyvin yleistä, on paljastunut myös muita tapauksia. Edellisen vuoden lopussa ilmeni, että kolme rakennusalan aliurakoitsijayritystä on maksanut palkkaa alle työehtosopimuksessa sovitun summan verran.
Viime viikolla uutisoitiin maatalousalan epähygieenisistä ja ahtaista majoitustiloista, joihin usein siirtotyöläiset ahdataan. Esimerkiksi neljän hengen aitassa on voinut nukkua jopa 20 työläistä. Myös maatalousalalla porvarit ovat jättäneet maksamatta palkkoja. Uutisessa kerrotaan myös tapauksesta, jossa siirtotyöläinen voi joutua punnitsemaan paluumatkan ja palkanmaksukiistan välillä.
Suuryhtiö Meyerin telakalla esiintyneet koronavirustartunnat ovat myös osoitus samasta piittaamattomuudesta työläisten terveydestä ja elämästä, sillä porvarit ahtaavat siirtotyöläisiä suhteettoman pieniin asuntoihin. Tässäkin tapauksessa on tullut ilmi todellisuus: jos valittaa asumistiloista, voi joutua lähtemään ja seuraava työläinen otetaan tilalle.
Meyer on Suomen suurin telakka ja Turun suurin teollisuuden työnantaja. Telakan töistä 80 prosenttia teetetään alihankkijoilla, joiden työläisistä suurin osa on siirtotyöläisiä. Telakalla on osoitettu kokonaan eri sosiaalitilat alihankkijoiden työläisille ja Meyerin omalle väelle. Tämä on suoraa porvareiden toimintaa työläisten eristämiseksi toisistaan. Hyväksikäyttö on jatkunut vuosia.Seurauksia ei ole tullut porvareille edes kirjaamatta jääneistä ylitöistä, sillä asia esitetään siten, että työläiset ovat vapaaehtoisesti halunneet jäädä viettämään aikaa töihin.
Viimeisin uutinen ulkomaalaisten työläisten hyväksikäytöstä on paljastus siivousalalla esiintyvästä hyväksikäytöstä. Siivousalalla on paljon maahanmuuttajataustaisia ja turvapaikanhakijoita. Tämä on jälleen osoitus laajasta ja systemaattisesta siirtotyöläisten yliriistosta, jota porvaristo häpeilemättä jatkaa viranomaisten tarkastuksista tai valituksista huolimatta.
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK kirjoittaa tästä ulkomaalaisten työntekijöiden lisääntyneestä hyväksikäytöstä ja esittää muutosesityksiä, joilla hyväksikäyttöä voidaan estää. Sen mukaan ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttö ja työperustainen ihmiskauppa on kasvamassa erityisesti palvelu- ja rakennusalalla, kuljetus- ja maatalousalalla sekä telakkateollisuudessa.
Siirtotyöläisten hyväksikäyttö on kasvamassa, vaikka työoloja on valvottu ja valvotaan. Tämä kertoo myös siitä kuinka vähän lait tai työehtosopimukset painavat porvareita. Lakien noudattamiselle on myös mahdollista keksiä kiertoreittejä ja porsaanreikiä. Työsuojelulaki ei esimerkiksi koske lainkaan työnantajien tarjoamia majoitustiloja, sillä työajan ulkopuolella vietetty aika (majoitustilassa) ei koske työnantajaa.
Siksi, vaikka SAK:n vaatimukset ovat ehdottomasti oikeutettuja, ei muun muassa valvonnan lisääminen työpaikoilla välttämättä edes vähennä hyväksikäyttöä, eikä ainakaan poista sitä tosiasiaa, että porvaristo kaikesta huolimatta riistää proletariaattia, valvottiin palkkojen maksua tarkemmin tai ei. Porvaristo saa myös aina uusia työläisiä vanhojen tilalle, eikä sille koidu varsinaisia ongelmia, vaikka hyväksikäyttöä tulisi ilmi. Alipalkkauksen kriminalisointi tai siitä koituvat seuraukset eivät ole kuin pieni kolaus suuryhtiölle.
Työväenluokan yhtenäisyys on ydin koko työväenluokkaan kohdistuvan sorron lopettamiseksi ja porvariston kukistamiseksi. Porvaristo tekee kaikkensa hajottaakseen proletariaatin yhtenäisyyden, sillä järjestäytyneenä se on voimakas. Se jakaa proletariaatin muun muassa ulkomaalaisiin- ja suomalasiin työläisiin ja eristää ne toisistaan, ei vain fyysisesti, mutta myös levittämällä rasistisia ennakkoluuloja työväenluokankin piiriin. Siksi proletariaatin järjestäytyminen yhdessä todellista vihollista vastaan on välttämätöntä. Proletariaatin vihollinen on suurporvaristo, ei toiset työläiset.
Tekstiä on oikaistu ja eräitä käsitteitä tarkennettu.