Etelä-Afrikan Khayelitshaan pystytettiin telttoja sen jälkeen, kun viranomaiset tuhosivat asuntoja ja karkottivat asukkaita.
Etelä-Afrikassa, kuten muuallakin, tällä hetkellä vain harvoilla on mahdollisuus eristäytyä koteihinsa, eikä täyteen ahdatuissa townshipeissä ole mahdollisuutta pitää etäisyyttä toisiinsa, saati pitää huolta riittävästä hygieniasta. Kriisin syveneminen on johtanut luokkataistelun kärjistymiseen.Vuokraisännät ovat häätäneet niin kutsutun koronakriisin seurauksena työttömiksi jääneitä asukkaita vuokra-asunnoistaan. Erään tilastokatsauksen mukaan tällä hetkellä Etelä-Afrikassa vain 37 % vuokralaisista selviytyy vuokranmaksuista.
Häätötuomiot ovat nyt mahdollisia kun sulkutilan kolmannelle tasolle siirryttin kesäkuun alussa.Vuokraisännät ovat katkaisseet sähköt ja vedet osalta vuokralaisilta, kun he ovat kykenemättömiä maksamaan vuokraa ilman minkäänlaisia tuloja. Vuokraisännät ovat uhanneet vuokralaisia väkivallalla ja ottaneet uusia vuokralaisia tilalle, vaikka edelliset asukkaat eivät ole vielä edes lähteneet. Kaikki tämä on mahdollista koronan nimissä asetetun poikkeustilan takia.
Tulevaisuudelle ennustetaan laajaa asunnottomuuskriisiä, joka on ollut kehittymässä jo ennen niin kutsuttua koronakriisiä. Hallitsevat luokat ovat edelleen vallassa apartheidin laukkauttamisenkin jälkeen ja kuilu kansanjoukkojen ja porvareiden välillä kasvaa yhä. On pantava merkille revisionistisen Etelä-Afrikan ”kommunistisen” puolueen useiden vuosien nauttima suosio. Se on yhteisrintamassa opportunistijohtoisen Afrikan kansallisen kongressin (African National Congress, lyhen. ANC) ja samaan kastiin kuuluvan Etelä-Afrikan ammattiliittojen kongressin kanssa. Näiden liittouma on jatkumoa apartheidin vastaiselle taistelulle.
Opportunistisen linjan paljastaa ANC:n johdon syyllistyminen korruptioon. Etelä-Afrikan entinen presidentti Jacob Zuman joutui eroamaan vuonna 2018. Häntä ja monia muita ANC:n johtoasemassa olevia porvareita syytetään korruptiosta. Zuma on ollut aiemmin Etelä-Afrikkaa johtavan ANC:n presidentin pestin lisäksi usean kymmenen vuoden ajan Etelä-Afrikan ”kommunistisen” puolueen jäsen.
Edelleen, vaikka vuodesta 1994 on järjestetty vapaita vaaleja, ja johtavana puolueena on apartheidin lakkauttamisen jälkeen Etelä-Afrikan kansallinen kongressi, terveydenhuolto on hyvin huonossa tilassa, julkisilla kouluilla ei ole rahaa, kansa ei kykene maksamaan vuokriaan ja slummien määrä on suurempi kuin 25 vuotta sitten.
Niin kutsutun Etelä-Afrikan ”kommunistisen” puolueen jäsenmäärä ja suosio on ollut merkittävässä kasvussa vuodesta 2005 lähtien, ja etenkin vuoden 1994 vapaiden vaalien lähivuosien aikaan. Revisionistisella puolueella ja opportunistisella ANC:lla ei ole kuitenkaan tarjota kriisin hartioillaan kantaville joukoille muuta kuin tyhjiä parlamenttikretinistisiä korulauseita.