Vastaamon tietomurtojutussa on tehty jo 25 000 rikosilmoitusta, ja PRH:lle tehtyjen rekisterikieltopyyntöjen määrä ylitti vain viikossa vuositasollakin ennennäkemättömät 10 000. Asiasta on kirjoitettu päivittäin kuukauden ajan, vaikkakin uutisten määrä on alkanut vähentyä. Lehdistössä tapausta on kutsuttu mm. “sähköisen maailman suuronnettomuudeksi”.
Mahdollisesti jopa 40 000 ihmistä koskevan tietomurron inhimillinen tragedia on luonnollisesti suuri. Suomalaisen imperialismin kannalta tämä painaa vain vähän jos sitäkään. Itse asiassa tapauksen on yhteiskunnallinen merkitys johtuu pikemminkin siitä, että siinä yhdistyy kaksi aikamme tärkeää kysymystä: terveyspalveluiden yksityistäminen ja digitalisaatio. Tämä ilmenee myös hallituksen lokakuun lopulla pitämän iltakoulun asialistasta, jossa nostettiin erityisesti yksityisten terveyspalveluiden valvonta (jälleen kerran!) ja kyberturvallisuus.
Terveyspalveluiden yksityistämistä on Suomessa puskettu eteenpäin muutaman kymmenen vuotta kasvavalla tahdilla, ja mm. sote-uudistuksen yhteydessä siitä on jatkuvasti väännetty. Yksityistäminen on valtiomonopolistisen kapitalismin menetelmä, jolla valtio kasaa suuria pääomia ja luovuttaa ne sitten ei-valtiolliselle suurporvaristolle monopolivoittoja varten enemmän tai vähemmän nimelliseen hintaan vedoten esimerkiksi “julkisen talouden tasapainottamiseen” tai “yksityisen sektorin tehokkuuteen” tai ihan vain “kilpailun edistämiseen”. Kuitenkin, koska terveysala koskettaa suorasti ihmisten terveyttä ja on siten hyvin herkkä asia, sen yksityistäminen on nostanut myös toistuvia skandaaleita, edellisen kerran vain puolitoista vuotta sitten vuoden 2019 alussa noussut hoivakohu, josta huolimatta tilanne on pysynyt ennallaan vielä vuotta myöhemminkin. Silti, tällaiset tapaukset ovat kiusallisia valtiomonopolistisen kapitalismin agendalle.
Edelleen, digitalisaatio on vieläkin oleellisempaa suomalaisen finanssipääoman kannalta. Suomi kuuluu maailman kymmenen eniten digitalisoituneen maan joukkoon, ja se on Euroopan komission mittarin mukaan jopa Euroopan digitalisoitunein. Pelkästään jo yhteiskunnan digitalisaation asteen vuoksi vakavat tietomurrot, kuten Vastaamon tapaus, maalailevat harmaita pilviä finanssipääomalle. Toisaalta ne ravistelevat tätä suomalaiselle imperialismille tärkeää toimialaa. BKT-suhteella mitattuna ICT:n merkitys on Suomessa EU:n vahvaa keskikastia noin 5 %:llaan (2018), ja ulkomaankaupassakin ICT:llä on vankka osuus. Lopulta mikään muu ei kerro ICT:n merkityksestä suomalaiselle imperialismille yhtä arkisen paljastavasti kuin toistuvat otsikot “tässäkö uusi Nokia?”, jotka ilmaisevat, että porvaristo haluaa kiinnittää tulevaisuudenuskon ICT:hen pyrkien täten ruokkimaan kansassa ajattelua onnen ja autuuden saavuttamisesta nykyisen järjestelmän puitteissa. Tietomurto asettaa suomalaisen imperialismin digitaalisen unelman kyseenalaiseen valoon.
Nopea silmäys Business Finlandin sivuille auttaa entisestään vahvistamaan nämä päätelmät. Se listaa seitsemän “bisnesmahdollisuutta” Suomessa, joista yksi ovat “datakeskukset”, toinen “ICT ja digitalisaatio” (jonka alla muuten hehkutetaan suomalaista “kyberturvallisuutta”!) sekä “terveys ja hyvinvointi”.
Vastaamon tietomurto todellakin osui suomalaista imperialismia arkaan paikkaan. Tällä perusteella ei kuitenkaan pidä luulotella imperialismin ja kansan etujen yhteisyyttä. Kuten todettu, imperialismi ei paljoa välitä joukkojen kohtaamasta inhimillisestä tragediasta tai heidän terveydestään tai tietoturvastaan, sillä se on kiinnostunut vain voitoista. HS:n analyysissa esitettiin pysäyttävä kysymys: “mutta missä ovat jumalanpalvelukset ja kriisipäivystys”, joita tavallisesti tarjotaan suuronnettomuuksien jälkeen? On paljonpuhuvaa, että edes tätä vähää ei tarjottu.
Vieläkin pahempaa: ei riitä, että voitonteko joukkojen terveydellä on tullut arkipäiväiseksi ja pysyväksi osaksi kaikkialla maailmassa, vaan uusimpana villityksenä on, että voitonteko joukkojen yksityisyydellä on osa jokapäiväistä elämäämme – Facebook, Google jne. – ja vieläpä enimmäkseen laillisesti ja sitä enemmän, mitä pidemmälle kapitalistinen digitalisaatio etenee. “Onni onnettomuudessa!”, huokaisee suomalainen imperialismi haluten unohtaa, että sen aika käy vähiin.