Etelä-Suomen aluehallintovirasto antoi 27.11. päätöksen, jonka mukaan kaikki yli 10 hengen kokoontumiset ovat kiellettyjä HUS:n alueella 30.11.–18.11. aikana. Samana iltana “PVL”:n 6.12. marssin nettisivuilla ilmoitettiin, että se siirretään tästä syystä Helsingistä Tampereelle.
Välittömässä mielessä tämä näyttäytyy kuuliaisena alistumisena tuohon “juutalaisen miehityshallinnon” (natsien käyttämä termi) päätökseen, missä on räikeä ristiriita “PVL”:n viljelemään, fasisti Elias Simojoelta peräisin olevaan iskulauseeseen “parempi isänmaallinen kapina kuin isänmaaton laillisuus”. Tämä on jälleen yksi paljastava osoitus siitä, miten fasistien “vallankumouksellinen” retoriikka on pelkkää demagogiaa. Tämä vain sivuhuomiona, sillä lukijallemme tämä on jo tunnettua.
Varsinaista syytä tulee etsiä pikemminkin fasismin yhteiskunnallisesta merkityksestä ja valtiokoneiston, erityisesti sen toimeenpanevan haaran ja varsinkin poliisin, roolista tässä yhteydessä. Tätä varten meidän on ensin nähtävä yhteiskunnallinen tilanne, joka on imperialismin yleiskriisin syveneminen “koronakriisin” myötä ja vallankumouksellisen tilanteen kasvu kaikkialla maailmassa epätasaisessa kehityksessä. Suomessa eräitä tärkeitä ilmauksia ovat taloudellisesti mm. työttömyyden, tuloerojen ja leipäjonojen kasvu, poliittisesti oikeuksien ja vapauksien vieminen tartuntatautilain tai valmiuslain nojalla tai harhaanjohtavalla viestinnällä sekä varsinkin joukkojen määrätietoinen ja itsenäinen nousu kriisin pohjalla, kuten nähtiin mm. kesällä Helsingin George Floyd -mielenosoituksessa, jossa yli tuhatpäinen joukko kieltäytyi alistumasta “koronarajoituksiin” ja protestina ryhtyi virallisen mielenosoituksen ohi spontaaniin marssiin. Siksi imperialismilla on tarve fasismille.
Fasismi on osa porvariston diktatuurin valtion taantumuksellistumisen prosessia, ja se on aina ilmausta vallankumouksellisesta tilanteesta. Tämän avulla, ja vain tämän avulla, voimme ymmärtää valtiokoneiston roolin “PVL”:ssä ja yleensä fasismissa. Ja mitä suomalaisen imperialismin valtio sitten tekee? Ensimmäinen fakta on, että kansainvälisten sopimusten, konkreettisesti Pariisin rauhansopimuksen (1947) nojalla Suomelta on kielletty fasistiset järjestöt, ja niiden toiminnan salliminen ja kieltäytyminen niiden lakkauttamisesta merkitsee rauhansopimuksen rikkomista. Kiinnostavaa kyllä, vaikka Suomi ei ole tältä osin virallisesti irtisanoutunut tuosta rauhansopimuksesta, tähän ei ole vedottu “PVL”-oikeudenkäynneissä kertaakaan.
Toiseksi, korkein oikeus, joka käyttää perustuslain 99 § mukaan ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa, on määrännyt tämän vuoden syyskuussa “PVL”:n lakkautettavaksi, mutta poliisi on kieltäytynyt toimeenpanemasta tätä päätöstä vedoten siihen verukkeeseen, että vielä on tutkinnan alla, onko “PVL”:n toiminnan jatkaminen eri nimellä “PVL”:n toiminnan jatkamista. Siten nähdään, että Suomen valtiokoneisto, tarkalleen ottaen sen toimeenpaneva haara, erityisesti sisäministeriön alaisuudessa oleva poliisi, rikkoo sen omaa perustuslakia. Se rikkoo vallan kolmijakoa vastaan, so. se rikkoo Ranskassa 1700-luvulla syntyneitä ja kehittyneitä demoliberaaleja ihanteita, joiden kumoaminen merkitsee fasismia.
Tältä pohjalta meidän on välttämätöntä ymmärtää kaksi asiaa. Ensiksi, suomalaisen imperialismin valtio on ylittänyt legaalisuuden rajat, ja sen olemassaolo on juridisessa mielessä eräiltä osin illegaalista. Tämä ymmärrys legaalisuudesta ja illegaalisuudesta on peräisin Nürnbergin oikeudenkäynneistä, ja sen keskeisenä opetuksena meille on, että siltä osin kuin hallinto toimii illegaalisti, meidän toimintamme illegaalisuus suhteessa siihen on katsottava mitättömäksi. Näin ollen esimerkiksi poliisin hajaantumiskäsky antifasisteille, jotka protestoivat “PVL”:n mielenosoitusta, on illegaalinen, joten niskoittelu siinä tilanteessa on juridisesti mitätöntä. Yleisemmällä tasolla perusasetelma on, että 6.12. “PVL” ja poliisi ovat asemansa puolesta illegaalisia, kun taas antifasistinen mielenosoitus on asemansa puolesta legaalinen.
Toiseksi, on alleviivattava, että Suomen valtiokoneisto ei ole vielä täydellisesti fasistinen, mutta se käy läpi taantumuksellistumisen prosessia, joka on yhteydessä imperialismin yleiskriisiin. Konkreettisesti tällä hetkellä kehittyy vallan keskittyminen toimeenpanevalle, missä osaansa on tänä vuonna näytellyt koronan varjolla käytetty valmiuslaki, jota mm. patamusta porvari Hetemäki on viime päivinä julkisesti vaatinut, sekä antifasistisen taistelun osalta erityisesti poliisin (toimeenpanovallan) tietoinen päätös kumota korkeimman tuomiovallan päätös. Johtuen poliisin roolista tässä prosessissa, erityisesti antifasistisessa taistelussa, kysymys on jopa suoranaisesta poliisivaltiokehityksestä.
Nyt voimme nähdä, miksi “PVL” reagoi siten kuin se reagoi. Jos se olisi päättänyt pitää marssinsa Helsingissä, se olisi tehnyt sen vastustaen tiukkoja ja ehdottomia “koronarajoituksia”. Se on, jos he olisivat marssineet Helsingissä, näiden fasististen rakkikoirien imperialistiset isännät olisivat joutuneet tukahduttamaan marssin. Jos poliisi sallisi natsimarssin tapahtua vastoin “koronarajoituksia”, se paljastaisi täydellisesti oman roolinsa fasistisissa liikkeissä ja, vieläkin pahempaa, “koronarajoitusten” takana olevan taantumuksellisen politiikan. “PVL”:n etujen mukaista ei puolestaan ole, että heidän ainoa julkinen joukkokokouksensa koko vuonna tulee tukahdutetuksi, sillä se olisi ilmiselvä tappio fasistien mobilisoimis- ja organisoimisyrityksille, mikä vaikuttaisi kielteisesti niiden moraaliin, vaikka he kuinka ulvoisivat “poliittisesta poliisista”.
Tämän vuoksi oli itse asiassa suomalaisen imperialismin fasististen etujen mukaista siirtää natsimarssi pois Helsingistä, kun “koronarajoitukset” oli annettu. Joko “PVL”:n ympärille ryhmittynyt laaja fasistinen liike olisi kärsinyt suoran tappion tai tuon liikkeen kehitystä parhaansa mukaan tukeva valtiokoneisto olisi paljastanut oman roolinsa täydellisesti.
Mutta miksi juuri Tampere? “PVL” pelaa uhkapeliä. Tampere on symbolisesti tärkeä kaupunki punaisen historiansa vuoksi ja erityisesti viime vuosikymmeninä vasemmistoliikkeen tärkeimpänä keskittymänä pääkaupunkiseudun jälkeen. Jos “PVL”:n onnistuu voittaa Tampereella, se on sille suuri voitto. Tampere lienee myös mellakkapoliisille tutuin kaupunki Helsingin jälkeen, mikä on heille hyödyksi “PVL”:n marssin turvaamisessa.
Kuitenkin viime vuosien historia on auttamatta antifasistien puolella. Tampereella sattunut “paras lauantai ikinä” (2012), kuten natsit itse sitä nimittivät, päättyi heidän osaltaan ensiapuun. Tampere on Kiakkovierasjuhlien (2013) kaupunki. Ja Tampereella monisatapäiset taistelevat joukot protestoivat aktiivisesti “PVL”:n “sananvapausmarssia” (2017).
Siten kaikki edellytykset ovat sen puolesta, että fasistit ja niiden kanssa salaliitossa oleva poliisi tulevat kokemaan nöyryyttävän tappion 6.12. Tampereella. Ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa!
Kehotamme kaikkia lukijoitamme vastustamaan valtakunnallista natsimarssia Tampereella 6.12.