Maailmassa on annettu noin 80 miljoonaa koronavirusrokoteannosta sen jälkeen, kun ensimmäiset rokotteet tautia vastaan otettiin käyttöön joulukuussa (Our World in Data, 27.1.). Neljä suurinta rokottajaa ovat Kiina, Yhdysvallat, Israel ja Iso-Britannia. Rokotteen jakelussa laajoille joukoille on kuitenkin ongelmia, sillä rokotteen valmistaminen on harvalukuisten lääkeyhtiöiden käsissä.
Maailmassa on tällä hetkellä käytössä kahdeksan erilaista koronavirusrokotetta, ja lisäksi uusia on kehitteillä. Rokotteiden kehittelyä rahoitetaan julkisista varoista, ja siitä ovat suureksi osassa vastuussa julkiset instituutiot kuten yliopistot. Kuitenkin rokotteiden valmistaminen ja myyminen on patenttijärjestelmän kautta harvalukuisten suurten lääkeyhtiöiden käsissä: näin niiden on mahdollista tehdä häikäilemättä voittoa kansanterveydellä hyödyntäen julkisella rahoituksella kehitettyä teknologiaa. Yritysten harvalukuisuuden, rokotteen kiireellisen tarpeen sekä salaisten valmistusmenetelmien takia lääkeyhtiöt voivat keinotella hintoja ylöspäin. Suurimmat ja tuottoisimmat markkinat erilaisille rokotteille ovat vauraissa imperialistisissa maissa, joten useimmat rokotteet suunnitellaankin niiden tarpeiden mukaisesti – tämä näkyy laajemmin esimerkiksi niin, että sorretuissa maissa tyypilliset taudit, kuten malaria, eivät kiinnosta rahoittajia ja yrityksiä samalla tavalla. Sorrettujen maiden lääketeollisuus on myös alistettu ulkomaisen finanssipääoman palvelukseen, jolloin näiltä mailta puuttuu mahdollisuus valmistaa esimerkiksi rokotteita kansan tarpeisiin omassa maassaan. Koronarokotteen suurimmat rahoittajat ovat imperialistiset valtiot, jotka tietenkin hankkivat rokotteen ensimmäisenä itselleen. Taloudellisesti voimakkaimmat valtiot ovat ostaneet rokotteet suoraan lääkeyhtiöiltä: esimerkiksi Iso-Britannia oli joulukuun alussa varannut eri lääkeyhtiöiltä 355 miljoonaa annosta koronarokotetta. Euroopan unioni puolestaan on tehnyt rahakkaita sopimuksia rokotteen hankinnasta Pfizer-Biontechilta ja Astrazenecalta. Nämä yhtiöt ovat hiljattain tiedottaneet toimitusvaikeuksista. EU on uhannut yhtiöitä pakotteilla, mutta on käytännössä voimaton. Edes imperialistisissa maissa rokotteet eivät mahdollisesti tule laajojen joukkojen saataville ennen kesää. Teknologia on olemassa, mutta harvalukuisten yhtiöiden keskinäinen kilpailu, liikesalaisuuksien varjelu ja voitontavoittelu tekevät sen jakamisesta tehotonta ja hidasta.
Porvaristo väittää, että rokote ratkaisee myös talouskriisin. Koronaviruksen leviämisen hidastamisen perusteella tehdyt rajoitukset ovat toki vaikuttaneet taloudelliseen toimintaan ja näin kiihdyttäneet historiallisen syvää kriisiä, mutta eivät aiheuttaneet sitä. Se on merkki imperialismin yhä etenevästä mätänemisestä: talouskriisit ja erityisesti finanssikriisit tulevat yhä toistuvammiksi, ja aina vain vaikeammiksi. Kaikkialla maailmassa joukot köyhtyvät ja osoittavat tyytymättömyyttään, ja porvaristo ei voi kuin lupailla parempaa tulevaisuutta, joka koittaa joskus sitten ”koronan jälkeisessä ajassa”, kunhan vain odotetaan kärsivällisesti ja kestetään yhä kiristyviä rajoituksia ja heikennyksiä päivittäiseen elämänlaatuun. Joukot eivät kuitenkaan halua enää odottaa passiivisesti, vaan ovat valmiita rikkomaan tiukkojakin koronarajoituksia osoittaakseen mieltään mm. paremman terveydenhuollon, toimeentulon ja poliittisten oikeuksiensa puolesta – joita jatkuvasti heikennetään vedoten koronavirukseen.
Koronavirusrokotteen jakelu osoittaa, miten tehoton järjestelmä imperialismi on: tieteellinen kehityskin valjastetaan vain palvelemaan yhä korkeampien voittojen keräämistä yhä harvempien taskuun. Tarttuvia tauteja olisi mahdollista ehkäistä, hoitaa ja niitä vastaan olisi mahdollista kehittää rokotteita, mutta koska tämä ei olisi finanssipääoman näkökulmasta kannattavaa, vakavat taudit leviävät yhä varsinkin maailman köyhimmissä maissa. Rokotekaan ei tervehdytä kuolevaa järjestelmää, joka vaatii köyhyyden ja kurjuuden olemassaoloa – ja joiden lisääntyminen kasvattaa kansanjoukkojen aktiivisuutta, oikeutettua vihaa ja kapinaa sitä vastaan.