Julkaisimme aikaisemmin tekstin siitä, kuinka tilanherrojen aseistetut joukot, yhdessä Brasilian vanhan valtion poliisivoimien kanssa pyrkii pelottelemaan Manoel Ribeiro leirin talonpoikia, Rondônian osavaltiossa Brasiliassa.
Poliisien ja tilanherrojen aseistettujen joukkojen hyökkäys jatkui koko päivän 18 tammikuuta. Aluksi talonpoikien maille saapui tilanherrojen aseistettu
ja joukkoja, kun köyhät talonpojat eivät osoittaneet pelkoa näitä kohtaan, lähetti Brasilian vanha valtio tilanherrojen tueksi poliisivoimia. Tässä vaiheessa on hyvä korostaa suomalaisille lukijoillemme, että Brasiliassa poliisit eivät ole mitään lupsakoita ”reinikaisia”, vaan päästä varpaisiin aseistettuja sotilaspoliiseita. Talonpojat onnistuivat kuvaamaan hyökkäyksen.
Mitä tapahtui?
Meillä on nyt hieman tarkempaa tietoa tapahtumien etenemisestä. Köyhien talonpoikien liiton (LCP) kirjoituksessa ilmenee, että tilanherrat olivat aseistaneet ja palkanneet pahemman luokan rikollisia, jotta nämä menisivät ja pelottelisivat Manoel Ribeiro-leirin talonpoikaisperheitä.
Ensimmäisen kerran aseistetut rosvokoplat liikkuivat leirin lähettyvillä provokatiivisesti aseitaan esitellen 17.päivä tammikuuta. Seuraavan päivän aamuna kaksi suurtila (portugaliksi latifúndio) Nossa Senhoran palkkaamaa pistoleroa ajoi talonpoikien leirin portille autolla esitellen aseitaan. Nopeasti nämä taantumukselliset roistot tajusivat, että köyhät talonpojat eivät ole peloteltavissa. Tässä vaiheessa rosvot muutivat taktiikkaa ja kertoivatkin, että haluavatkin neuvotella rauhassa talonpoikien kanssa. Suurtilallisen asemiehet ilmoittivat, että he vaativat herransa nimissä osan köyhien talonpoikien maan luovuttamisesta suurtilalle. Tällaiset pöyristyttävät vaatimukset kuultuaan talonpojat järjestivät kokouksen, jossa kaikki yhdessä päättivät että tuumaakaan maata ei anneta tilanherralle. Tilanherran roistoapurit siis joutuivat palaamaan takaisin herransa luo, tuoden mukanaan vain huonoja uutisia.
Brasilia on puolifeodaalinen puolisiirtomaa ja siellä tietysti valtio palvelee tilanherroja, joten tilanherra päätti kutsua poliisivoimat auttamaan häntä talonpoikien maiden varastamisessa. Talonpoikien havainnon mukaan 18.päivä tammikuuta, noin kello 15:00, seitsemän poliisiajoneuvoa meni Nossa Senhoran kartanoa kohti. Jonkin ajan kuluttua noin kolmekymmentä sotilasvarusteisiin puettua poliisia hyökkäsi köyhien talonpoikien leirin kimppuun. Poliiseilla oli sarjatuliaseet ja he osoittelivat niillä jopa lapsia ja vanhuksia, vaatien talonpoikien poistumista mailta henkensä uhalla.
Vastauksena poliisien toiminnalle, talonpojat rakensivat barrikadeja ja ampuivat ilotulitteita. Talonpojat huusivat koko ajan iskulauseita: ”Vaikka asiat menisivät pahemmaksi, tämä maa kuuluu meille!”, ”Jos talonpoika ei viljele, kaupungissa ei ole lounasta tai päivällistä!”, ” 1,2,3,4,5, tuhat liitto etenee kaikkialla Brasiliassa!”, ”Suurtilojen asemiehet!”, ”Nämä maat kuuluvat vanhalle Santa Elinalle! Nämä maat kuuluvat kansalle!”. Koko päivän talonpojat myös lauloivat kaunista taitselulauluaan, joka on kuultavissa videolla.
Nähtyään talonpoikien suuret joukot laulamassa taistelulauluja ja heiluttamassa kirveitä, kuokkia sekä punaisia LCP:n lippuja, poliisit alkoivat pelkäämään siinä määrin, että he päättivät vetäytyä leiristä. Vanhan vallan palvelijat päättivät seuraavaksi katkaista tien, joka vie Manoel Ribeiro-leiriin. Tie on tärkeä talonpojille, koska sen kautta he pääsevät helpoimmin viemään tuottamiaan elintarvikkeita myytäväksi taajamiin ja tien kautta he psytyvät myös helposti käymään tapaamassa lähiseduilla asuvia vallankumouksellisia talonpoikia, joita Brasiliassa on paljon.
Illan edetessä talonpojat huomasivat kuinka osa poliiseista lähti uudelleen kohti Nossa Senhoran kartanoa. Tämä näyttää hyvin sen, että tilanherrat yhdessä poliisin kanssa suunnittelevat hyökkäykset talonpoikia vastaan. Leirin lähialueille jääneet poliisit alkoivat poistamaan LCP:n lippuja, mutta jo seuraavaan aamuun mennessä oli paikoille tuotu uudet liput.
Talonpojat tuomitsevat paikallisten tilanherrojen toimet ja ovat sitä mieltä, että tilanherroilla on yhteinen epäpyhäliitto kaikista pahimman Nossa Senhoran suurtilan tukemiseksi, talonpoikien vastaisessa taistelussa. Manuel Ribeiro-leirin lähialueilla asuvat talonpojat ovat raportoineet, että heitäkin riistävät tilanherrat lähettävät autojaan ja aseistettuja rosvojoukkojaan Nossa Senhoran tueksi. Yksi tilanherrojen epäpyhän liiton johtajista on Antenon Duarte. Hän on kansanjoukkojen syvästi vihaama tilanherra, jonka tiedetään olleen johdossa vuoden 1995 Corumbiaran verilöylyssä*. Kuten aiemmassa kirjoituksessa huomautettiin, kaikki tilanherrojen toimet johtuvat siitä, että he pelkäävät yhä useampien köyhien talonpoikien seuraavan Manoel Ribeiro-leirin esimerkkiä ja ottavan viljelemänsä maat omaan haltuunsa.
Talonpojat kehottavat kaikkia työläisiä ja todellisia demokraatteja jatkamaan aktiivisen tuen hankkimista leirille ja agraarivallankumoukselle.
*Tuolloin yli 600 talonpoikaa oli saanut tarpeekseen maaorjuutta muistuttavista olosuhteista Santa Elinan suurtilan kurjimuksessa. Santa Elinan suurtila sijaitsi Corumbiaran kunnassa, Rondônian osavaltiossa. Talonpojat ajoivat tilanherran pois ja päättivät että maa jaetaan sen oikeille viljelijöille. Asiat siellä kehittyivät köyhien talnpoikien kannalta hyvin, yhteistyö talonpoikien välillä kukoisti ja ajatus maiden ottamisesta talonpoikien haltuun, alkoi leviämään myös lähialuille. Tämä pelästytti Brasilian vanhan valtion siinä määrin, että elokuun 9.päivä vuonna 1995, Corumbiaran talonpoikien kimppuun lähetettiin suuri joukko sotilaspoliiseita, jotka säälimättä tappoivat lukuisia talonpoikia ja pidättivät satoja. Corumbiaran verilöylyn muistopäivä on erityisen tärkeä päivä Köyhien talonpoikien liitolle (portugaliksi Liga dos Camponeses Pobres, LCP), joka perustettiin Corumbiaran tapahtumien jälkeen, kun aiempi agraarivallankumouksen johdossa ollut Maattomien työläisten liike (portugaliksi Movimento dos Trabalhadores Sem Terra, MST) vajosi opportunismiin ja vanhan Brasilian valtion apuriksi.
