Perustoimeentulon hakemuksia lähetettiin Kelaan viime vuonna 1,6 miljoonaa. Tilastokeskuksen mukaan köyhyys- tai syrjäytymisriskissä oli 873 000 suomalaista eli 16 prosenttia koko kotitalousväestöstä vuonna 2019. Määrä kasvoi vuodesta 2018 noin 17 000 henkilöllä. Työttömien ja lomautettujen määrä on kasvanut hurjasti, ja kriisin syventyessä luvut tuskin tulevat pienenemään. Ttyö- ja elinkeino ministeriö ennustaakin pitkäaikaistyöttömyyden kasvua. Samaten leipäjonojen asiakasmäärä on kasvanut räjähdymäisesti.
Sosiaalialan ammattijärjestö Talentia on ottanut esille heikossa asemassa olevien ihmisten perusturvan käsittelyn heikkenemisen Kelassa. Järjestö pitää ongelmana ”kasvottoman” Kelan osaamisen puutteita käsitellä syrjäytymisvaarasssa ja köyhyyden kanssa pinnisteleviä ihmisiä. Ratkaisuksi esitetään mm. sosiaalihuollon ammattilaisten palkkaamista, jotka ymmärtävät paremmin toimeentulotuen kytkökset ja merkityksen henkilöille, jotka elävät vaikeassa tilanteessa. Lisäksi, järjestö esittää, että kuntien sosiaalipalveluiden ja Kelan välinen yhteistyö poistaisi ongelmia Kelan virheellisistä päätöksistä ja hitaasta toiminnasta.Sen lisäksi, että kaikkein köyhimmät joutuvat odottamaan Kelan erittäin hitaasti tehtyjä päätöksiä, on päätökset myös usein virheellisiä ja oikaisuissa kestää jälleen oma aikansa. Jo se, että rahat eivät riitä katttamaan välttämättömiä jokapäiväisiä menoja on tarpeeksi raskasta, mutta tämän lisäksi ihmisiä pallottellaan Kelan ja sosiaalitoimiston välillä.
Kaiken huippu ns. hyvinvointivaltion toimissa on Sanna Marinin hallituksen uusi ja humaanimpi tapa kyykyttää köyhiä ja kiusata työttömiä. Nykyisen hallituksen työllisyystoimet tuovat arvion mukaan noin 31 000- 36 000 lisätyöllistä. Lisätyöllisten taikominen tyhjästä ei kuitenkaan ole mahdollista ilman, että joukot tiputettaisiin yhä syvempään köyhyyden kuiluun. Marinin hallituksen merkittävin joukkoja kurjistava päätös on eläkeputken poisto. Tässä siirtyminen keskimääräisestä ansiosidonnaisesta työttömyyspäivärahasta työmarkkinatuelle, ns.perustuelle, tarkoittaa jopa 50% pudotusta vuotuisiin tuloihin.
Eläkeputken poiston lisäksi on kehitetty niin sanottu pohjoismaisen työnhaun malli tai yksilöllisen työnhaun malli. Tämä malli ei eroa kuin vain hiuksen karvan verran Sipilän hallituksen aktiivimallista, jonka poistamisesta ns. vasemmistolainen hallitus niin hehkutti. Pohjoismaisen työnhaun mallin arvioidaan tuovan 10 000 uutta työllistä. Siinä työttömät työnhakijat velvoitetaan hakemaan neljä työpaikkaa joka kuukausi. Te- toimiston tulee myös järjestää henkilökohtainen tapaaminen työnhakijan kanssa kahden viikon välein ensimmäisten kolmen työttömyyskuukauden ajan. Ikään kuin työttömien ongelmana olisi se, että he eivät osaisi tehdä tarpeeksi hyvää CV:tä jolla hurmata porvarit. Valtiovarainministeriön mukaan tapaamisissa onkin niin sanottu pelotevaikutus: uhka karenssista uskotaan patistavan työttömiä hakemaan töitä.
Miten niin sanotut vasemmistolaiset voivat puolustaa tällaista politiikkaa, joka ilmiselvästi vaikeuttaa köyhien elämää entisestään? Marinin malli ei edes pienessä mittakaavassa parantele joukkojen oloja, vaan on suoranainen jatkumo hyökkäystä työttömiä ja köyhiä kohtaan, jonka Sipilän hallitus lanseerasi vuonna 2015-2019 mm. kiky-sopimuksella ja aktiivimallilla. Li Andersson on puolestaan puhunut nykyisen hallituksen aktiivimallin puolesta, muun muassa karenssien muka merkittävillä lievennyksillä. Työttömien kiusaksi on keksitty vaihettaisia huomautuksia velvotteiden rikkomisesta, jota seuraa kuitenkin aina kovemmat karenssit. Tässä työttömät asetetaan palvelemaan pääomaa, luokan voimakkaampaa alistamista palkkaorjuuteen.
Lisäksi onhan porvaristo keksinyt sujuvan siirtymisen työelämään työkokeilun kautta. TE-palveluiden mukaan työpaikalla toteuttavan työkokeilun avulla voi saada jalan työpaikan oven väliin. Todellisuudessa ensin töitä tehdään porvarille puoli ilmaiseksi samalla kun elätellään toivetta työpaikasta, josta saisi edes minimipalkkaa. Tämän jälkeen työläinen saa potkun persuksille ja porvari ottaa seuraavan ”työkokeilijan” kehiin.
Työttömyydessä ei ole kyse laiskuudesta, tyhmyydestä tai ymmärtävien asiantuntijoiden avun puutteesta, vaan se on olemassa oleva fakta imperialistisessa talousjärjestelmässä. Marx on selittänyt: “Kuta suurempi on yhteiskunnallinen rikkaus, toimiva pääoma, sen lisääntymisen laajuus ja voima ja siis myös proletariaatin absoluuttinen määrä ja sen työn tuotantovoima, sitä suurempi on teollisuuden vara-armeija. Käytettäväksi tarjoutuvaa työvoimaa synnyttävät samat syyt kuin pääoman paisuntavoimaakin. Teollisuuden vara-armeijan suhteellinen suuruus lisääntyy siis rinnan rikkauden tekijöiden kanssa. Mutta kuta suurempi tämä vara-armeija on toimivaan työläisarmeijaan verraten, sitä suurempi on se pysyvä liikaväestö, jonka kurjuus on suoraan verrannollinen toimivan työläisarmeijan työrasitukseen. Kuta suurempi vihdoin on työväenluokan Latsarus-kerros ja teollisuuden vara-armeija, sitä suurempi on virallisesti tunnustettu pauperismi. Tämä on kapitalistisen kasautumisen ehdoton, yleinen laki.”
Kasvattaakseen voittojaan kotimaassa suomalainen finanssipääoma hyväksikäyttää huonoimmassa asemassa olevia työläisiä kuten tässä tapauksessa patoutuvaa liikaväestöä, jotka pakotetaan muka joutilaisuuttaan työkokeluihin ja CV-kursseille. Kuten näemme, politiikassa tätä ei toteuta pelkästään perinteiset porvaripuolueet, vaan myös parlamentaariset vasemmistopuolueet. Näemme miten Marinin hallitus, aiemmin Rinteen hallitus keskittyy vaikeasti työllistyvien työllistämiseen eli patoutuvan liikaväestön käyttämiseen niin eläkeputken poiston myötä, kuin aktiivimallinkin kautta.