Aiemmin sivuillamme julkaistiin kirjoitus siitä, kuinka Brasiliassa Rondônian osavaltion hallitus suunnittelee hyökkäystä vallankumouksellisia talonpoikia vastaan. Tämä hyökkäys olisi toisto vuoden 1995 “Corumbiaran verilöylystä”, jonka vallankumoukselliset talonpojat ovat määritelleet Santa Elinan taisteluksi. Tuolloin vuonna 1995 Brasilian vanha valtio ja Rondônian hallitus hyökkäsivät raa´asti paikallisten talonpoikien kimppuun. Jotta lukijat saisivat paremman käsityksen, siitä mitä Santa Elinan taistelussa tapahtui olemme kääntäneet joitakin kohtia Inter-American Commission on Human Rightsin vuonna 2004 julkaistusta raportista, jossa luetellaan taantumuksen suorittamia raakuuksia:
185. Alcindo Correia da Silva. Komissio katsoo todistetuksi tosiasiaksi sen, että Correia da Silva tapettiin sotilaspoliisin laukauksella, joka ammutiin lähietäisyydeltä. Luoti ammuttiin hänen korvansa vierestä päähän ja se ulottui lonkkaan asti. Vaikka luoti saatiin talteen ja se lähetettiin testausta varten, ampuma-asetta ei pystytty tunnistamaan.
191. Odilon Feliciano. Komissio katsoo todistetuksi tosiasiaksi sen, että häntä oli ammuttu päähän takaapäin ja hän kuoli myöhemmin Colorado Do Oesten sairaalassa. Hänen kuolemansa olosuhteista, jotka perustuvat osapuolten väitteisiin ja todisteisiin, johon lukeutuu rikosoikeudellinen tutkimus, komissio päättelee, että Odilon Felicianon tappoi niskalaukaus, joka ammuttiin lähietäisyydeltä sotilaspoliisin toimesta.
195. Nelci Ferreira. Komissio katsoo todistetuksi tosiasiaksi sen, että hän kuoli kahden päähän ammutun laukauksen seurauksena, kun hän yritti auttaa haavoittunutta kumppaniaan joen rannalla. Oikeuslääketieteellisen tutkimuksen mukaan, 10. elokuuta 1995 kaksi luotia poistettiin hänen ruumiistaan ja lähetettiin testaukseen. Ei kuitenkaan ole mitään viitteitä siitä, että ase, jolla ammuttiin, olisi tunnistettu. Ana Paula Alvesin todistuksen mukaan Nelci Ferreira kuoli, kun hän yritti auttaa ja siirtää toista työläistä eri paikkaan. Neiti Alves vei Nelci Ferreiran apteekin sisälle, missä hän näki poliisin lyövän väkivaltaisesti useita haavoittuneita ihmisiä, mukaan lukien Nelci Ferreiraa, joka sai haavan otsan vasemmalle puolelle.
197. Ari Pinheiro dos Santos. Oikeudenkäyntiasiakirjojen syytteiden ja todisteiden perusteella komissio päättelee, että sotilaspoliisi tappoi Pinheiro Dos Santoksen, ampumalla häntä yksitoista kertaa, joista vähintään viisi laukasta ammutiin läheltä, tuhoten hänen kasvonsa ja kallonsa. On todisteita siitä, että ainakin yhden laukauksista ampui sotilaspoliisijoukkojen sotilas.
199. Sergio Rodrigues Gomes. Oikeudenkäyntiasiakirjojen syytteiden ja todisteiden perusteella komissio katsoo, että on todistettu tosiasia, että Rodrigues Gomes pidätettiin yhdessä muiden työntekijöiden kanssa ja siirrettiin jalkapallokentälle, jonne sotapoliisi oli perustanut tukikohdan. Myöhemmin hänet vietiin elävänä tuosta tukikohdasta tuntemattomaan paikkaan Toyota-merkkisessä pakettiautossa. Hänen ruumiinsa löydettiin monta päivää myöhemmin, 24. elokuuta 1995 kellumassa Tanuro-joella. Rikostutkinnan vastaanottajan lausunnon mukaan päähän oli ammuttu kolme laukausta ja kallo, sekä kasvot olivat täynnä murtumia.
204. Vanessa dos Santos Silva. Komissio katsoo todistetuksi, että tyttö Vanessa dos Santos Silva, 7-vuotta, kuoli Santa Elinan tilalla heti konfliktin alkamisen jälkeen, kun hän pakeni leiriltä tulitusta äitinsä ja kahden veljensä kanssa. Paetessaan Vanessa joutui hänen selkäänsä ammutun luodin uhriksi ja hän kuoli siihen paikkaan. [FN51] Vanessan tappanutta luotia ei löytynyt, mikä estää analyysin ja vertailun takavarikoituihin aseisiin. Tutkimuksissa ei selvinnyt kuka on henkilökohtaisesti vastuussa hänen kuolemastaan. – [FN51] Ks. Oikeuslääketieteellinen tutkimus ja tytön äidin Maria dos Santos Silvan lausunto, joka annettiin tutkinnan aikana 14. syyskuuta 1995 ja jonka mukaan ”todistaja oli leirillä (…) yhdessä hänen kanssaan oli aviomies (…) ja kaksi poikaa (…) noin kello 3.30, kun sotilaspoliisi saapui ja alkoi heittämään kyynelkaasukranaatteja (…) yrittäessään paeta yhdessä mäelle kahden lapsensa kanssa, juuri kun hän alkoi siirtyä kukkulalle, hänen tyttärensä Vanessa huusi, luodin osuessa häneen; Vanessa kuoli 10 minuuttia myöhemmin (…) ”.-
217. José Marcondes da Silva, Ercílio Oliveira Campos ja H5 (tuntematon työntekijä). Komissio pitää todistettuna tosiasiana, että nämä kolme työläistä tekivät aktiivista, aseellista vastarintaa sotilaspoliiseita vastaan, ja että he olivat pystyssä, kun he ampuivat poliisia vastaan. Oikeudenkäyntiasiakirjoista käy myös ilmi, että poliisi, joka käytti naisia ihmiskilpinä, onnistui pääsemään paikkaan, josta nämä työläiset ampuivat, minkä jälkeen työläiset antautuivat ja olivat poliisin ehdottomassa valvonnassa.
218. Komissio pitää todistettuna tosiseikkana myös sitä, että sen jälkeen kun poliisi pakotti nämä kolme työläistä antautumaan, heidät teloitettiin, ampumalla heitä monta kertaa eri ruumiin osiin. Oikeudenkäynnissä todettiin, että jotkut José Marcondes da Silvan ruumiista löydetyistä luodeista ammuttiin sotilaspoliisien aseilla.
220. Oliveira Ignácio Dutra. Komissio pitää todistettuna tosiasiana, että Oliveira Ignácio Dutra, 71-vuotta, hakattiin tapahtumien aikana ja hän kuoli kuukausi myöhemmin. Hänen kuolinsyytään ei ollut tutkittu.
230. Darci Nunes do Nascimento. Komissio pitää todistettuna sitä, että häntä ammuttiin korvan taakse, sen jälkeen kun hänet oli pidätetty ja tehty vaarattomaksi. Hänet oli laitettu mahalleen maahan makaamaan muiden työläisten viereen.
231. Antonio Ferreira da Silva. Komissio pitää todistettuna sitä, että sen jälkeen kun hän oli vammautunut kolmesta laukauksesta, häntä lyötiin sotilaspoliisin toimesta, kunnes hän menetti tajuntansa. Hänet vietiin sairaalaan vasta seuraavana päivänä, 10. elokuuta 1995.
232. Alzira Augusto Monteiro. Komissio pitää vakiintuneena tosiseikkana sitä, että sotilaspoliisi pahoinpiteli häntä. Häntä oli isketty kyynärpäällä suun seudulle, isku oli murtanut hampaita. Hänet oli myös pakotettu kävelemään niiden henkilöiden päällä, jotka olivat pidätettyinä ja makasivat maassa.
233. José Carlos Moreira. Komissio pitää todistettuna tosiasiana sitä, että sotilaspoliisi löi häntä ja yksi heistä löi hänen jalkaansa reikiä naulalla.
234. Claudionor Paula. Komissio pitää todistettuna tosiseikkana sitä, että hänet pidätettynä pakotettiin makaamaan maahan kasvot alaspäin, kun sotilaspoliisi hyppi ja käveli edestakaisin hänen selällään.
235. Ana Paula Alves. Komissio pitää todistettuna tosiseikkana sitä, että sotilaspoliisi löi häntä kaksi kertaa päähän pistoolinperällä.
236. Jair Nunes de Morais. Komissio pitää todistettuna tosiasiana sitä, että sotilaspoliisi löi häntä, potki häntä toistuvasti ja löi häntä mailalla päähän, jättäen hänet virumaan puolitajuttomana useiksi tuneiksi.
237. Edimar Silírio Dias. Komissio pitää todistettuna tosiasiana, että sotilaspoliisi löi häntä korvaan, saaden hänet pois tolaltaan. Tämän jälkeen sotilaspoliisit jatkoivat pahoinpitelyä, lyöden häntä voimakkaasti, potkimalla ja hakkaamalla mailoilla, nauloilla ja nyrkeillä, kunnes hän menetti tajuntansa.
238. Eilvo Hilário Schneider. Komissio pitää todistettuna tosiseikkana sitä, että häntä pahoinpideltiin pidätyshetkellä, kunnes hän menetti tajuntansa. Myöhemmin hänet hakattiin uudelleen poliisiasemalla, mikä johti sormen murtumiseen, kylkiluun katkeamiseen ja erilaisiin pään vammoihin.
239. Arivaldo Neckel de Almeida. Komissio pitää todistettuna tosiseikkana sitä, että sotilaspoliisi löi hänelle haavan päähän ja pidätettynä häntä hakattiin haavan kohdalle tarkoituksenmukaisesti. Uusi pahoinpitely aiheutti suurta verenvuotoa. Kun hän oli kaatunut, hänen kimppuunsa hyökättiin, häntä potkittiin, sekä hakattiin mailoilla. Sitten hänet vietiin poliisiaseman takaosaan, jossa he puristivat hänen oikean kätensä auton oven väliin, kiertivät oikean käden sormea ja murtivat peukalon vetämällä sitä lujalla voimalla. Häntä potkittiin sukuelimiin ja takapuoleen sekä häntä lyötiin molempiin korviin samanaikaisesti, tämä pahoinpitely aiheutti nenäverenvuotoa. Myöhemmin hänet vietiin kuntosalille, missä armeijan poliisi hakkasi hänet jälleen väkivaltaisesti siihen pisteeseen asti, että verenvuodon lopettanut haava aukesi uudelleen kovasta päähän kohdistuneesta iskusta. Iskut aiheuttivat myös uusia, voimakkaita verenvuotoja, minkä jälkeen poliisi pyysi ajoneuvoa ja vei hänet sairaalaan, jossa haava lopulta ommeltiin.
240. Zildo Gomes Cunha. Komissio pitää todistettuna sitä, että sotilaspoliisi potkaisi häntä kasvoihin ja että häntä osui useita kertoja selkään ja päähän.
241. Valtair Alves da Silva. Komissio pitää todistettuna tosiseikkana sitä, että häntä hakattiin selkään ja heitettiin maahan, missä sotilaspoliisi pahoinpiteli hänet väkivaltaisesti, kunnes hän menetti tajuntansa.
242. Geraldo Francisco Clara. Komissio pitää todistettuna tosiseikkana sitä, että häntä iskettiin mailalla ja potkitiin toistuvasti kylkiluihin.
243. Claudemir Pereira. Komissio pitää todistettuna tosiasiana sitä, että sotilaspoliisi pahoinpiteli hänet vakavasti ja että hänelle aiheutuneet vammat kirjattiin rikostekniseen selvitykseen.
244. Paulo Correia da Silva. Komissio pitää todistettuna tosiasiana, että hänet pakotettiin syömään yhden toverinsa aivojen palasia. Henkilön kallo oli tuhottu ampumalla häntä päähän lähietäisyydeltä.
245. Moacir Camargo Ferreira. Komissio pitää todistettuna tosiseikkana sitä, että sotilaspoliisi ampui hänet konepistoolilla, kun hän oli kuorma-autossa muiden pidätettyjen työläisten kanssa, jotka oli tarkoitus siirtää Colorado del Oesteen.