Alkuperäinen kirjoitus englanniksi & espanjaksi
“Maata sen kyntäjälle”
Imperialismi on ajautunut maailmanlaajuiseen suureen yleiskriisiin, joka edistää sen tuhoutumista. Tämä koskee sekä imperialistisia maita (sortavia), sekä myös byrokraattisen kapitalismin maita, joissa imperialismi ylläpitää puolifeodalismia kolmansissa maissa.
Yhdysvaltain imperialismi on monopolisoitunein, loismaisin ja kaikkein ahdistavin imperialismi. Joten se on se, joka ilmaisee eniten imperialismin hajoamista. Yhdysvaltain imperialismi, ainoa hegemoninen supervalta, on vastavallankumouksellinen maailmanpoliisi ja kaikkien kansojen päävihollinen. On myös olemassa muita korkealle pyrkiviä imperialisteja, kuten venäläinen ydinaseimperialismi (“laihakoira”), joka pyrkii palauttamaan supervalta-asemansa, ja samaan asemaan pyrkivät myös Saksa, sekä sosiali-imperialistinen Kiina. Imperialistien keskinäiset vehkeilyt ja taistelut kasvattavat niiden divisioonia ja se tarkoittaa pyrkimystä kolmannen maailman kansakuntien uudelleen jakoon. Upotessaan imperialismi aiheuttaa koko ajan uusia ja uusia, sille itselleen tappiosta tappioon kulkevia sotia.
Imperialismi on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana lisännyt koko maailman riistämistä uusien pääomien kasaantumiseksi. Käytetyttyjä keinoja ovat “työvoiman vapauttaminen” (luokan oikeuksien poistaminen kaikkialla maailmassa). Maan sisäisen ja kansainvälisen työvoiman muuttoliikeen tuottaminen imperialistisissa maissa, työvoimaa hyödynnetään siirtomaa-olosuhteissa. Myös “yksityistäminen” on käynnissä kaikissa maissa ja kolmansien maiden luonnonvarojen sekä viljelymaan ryöstö kasvaa lisää päivä päivältä. Projekti “Sembrando Vida” , jonka A. López Obrador (AMLO) aikoo esitellä Bidenille, helpottaisi halvan työvoiman järjestäytynyttä maahanmuuttoa Yhdysvaltoihin, jotta amerikkalainen pääoma voisi hyödyntää Keski-Amerikan olosuhteita. Todellisuudessa tämä “projekti” on aloitettu jo ajat sitten. Tämä projektin pitäisi “auttaa” talonpoikaistoa ympäristönsuojelussa, mutta oikeasti se on taloudellinen ja tukahduttava hanke köyhiä talonpoikia vastaan, jotka joutuvat muuttamaan pois omilta mailtaan sorron ja hyväksikäytön vuoksi. Taloudellisesti hedelmien vienti imperialistisille markkinoille ei palvele sorrettujen maiden sisäistä kehitystä maissa, joissa vallitsee byrokraattinen kapitalismi. Tällainen vienti palvelee vain maailmanmarkkinoita ja tämä näkyy siinä kuinka Meksikon sheriffi onkin Yhdysvaltain sheriffien asialla (ks. Sanomalehti El País 20. huhtikuuta 2021). Kun taas katsomme Aasiaa, meillä on Kiinassa yli satatuhatta laajamittaista mielenosoitusta, joissa työväenluokka osoittaa mieltään alhaisia palkkoja, pitkiä työpäiviä, huonoja työoloja ja korruptiota vastaan. Korruption vastaisissa mielenosoituksissa vastustetaan sitä, että koko järjestelmä suosii suurporvaristoa. Sosiali-imperialistisessa Kiinassa myös maan sisäisistä siirtomaista tuotuja työläisiä riistetään kovalla kädellä. Maan kansalaiset myös maaseudulla järjestävät satojatuhansia protesteja vuosittain. Sosiali-imperialistinen Kiina on savijaloilla seisova jättiläinen, kuten puheenjohtaja Gonzalo totesi, kuten Neuvostoliiton revisionismi, myös Kiinan revisionismi marssii kohti konkurssiaan. Tätä tosiasiaa ei voi unohtaa, kun tehdään arviota kansainvälisestä tilanteesta.
Lisääntyneen hyväksikäytön ja sorron edessä räjähdysalttiit joukot ovat lähteneet liikkeelle kaikkialla maailmassa. Imperialismin ja byrokraattisen kapitalismin yleinen kriisi sekä imperialistiset sodat ja aggressiot sorrettuja kansakuntia vastaan, koko maailman riistäminen imperialistien tarpeisiin ja suuri luonnonvarojen ryöstely kaikkialla, on aiheuttanut ristiriitojen kärjistymisen, lähinnä ensimmäisen ja historiallisesti tärkeimmän ristiriidan (ristiriita sorrettujen kansakuntien ja imperialismin välillä), mutta myös kolmannen ristiriidan, joka on proletariaatin ja porvariston välinen ristiriita imperialistisissa maissa on myös kärjistynyt.
Jokaisen maan vallankumouksellisen tilanteen epätasainen kehitys osoittaa, että maailman tärkein ristiriita on sorrettujen kansakuniten ja imperialismin välinen ristiriita. Se osoittaa sorrettujen kansakuntien painon ja niiden rooli ymmärretään nykyään paremmin. Sorretuissa kansakunnissa uuden tyyppiset demokraattiset vallankumoukset tapahtuvat parasta aikaa. Ne ovat vallankumouksia, joissa proletariaatti johtaa muita vallankumouksellisia luokkia.
Sorretut kansakunnat muodostavat vallankumouksen tärkeimmän perustan. Kahdeksankymmentäviisi prosenttia maailman väestöstä asuu sorretuissa maissa, näissä maissa myös joukkojen paino näkyy. Nämä maat ovat, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta, takapihaa. Imperialistit haluavat investoida niissä ja hallita niitä vain koska, ne ovat taloudellisesti alistettuja. Ne ovat vyöhykkeitä, joilla taistellaan koko ajan ja jälleen kerran ne ovat kiistanalaisena saaliina.
Talonpoikien taistelut maasta, on perustaistelua sorretussa maassa kolmea vuorta vastaan – imperialismia, byrokraattista kapitalismia ja puolifeodalismia vastaan. Ilman talonpoikien taistelua maasta ja sen kehittämistä ei voi olla todellista anti-imperialismia. Kaikissa sorretuissa maissa on suuria taisteluita maan pakkoluovuttamiseksi talonpojille ja erottomasti näiden taisteluiden rinnalla kulkee vähemmistöjen taistelut oman maa-alueen puolustamiseksi. Mutta kaikissa näissä käydään suuria taisteluita maaseudulla Intiassa, Brasiliassa, Perussa, Meksikossa, Ecuadorissa, Chilessä jne. Myös monissa Afrikan maissa kamppaillaan maasta. Sorretuissa maissa on aloitettava joukkotyö kansansodan aloittamiseksi, sillä se on ainoa keino, joka voi tuhota kolme vuorta – imperialismin, byrokraattisen kapitalismin ja puolifeodalismin. Lisäksi täytyy kehittää taistelua revisionismia vastaan konkreettisessa työssä, kouluttamalla joukkoja kansansodassa. Kansansota on ainoa tie vallan saamiseksi proletariaatille ja kansalle sekä punaisen tasavallan saavuttamiseksi. Vättämätöntä on että talonpojat kulkevat tietä kommunistisen puolueen johdolla, kukistaakseen vanhentunutta järjestelmää, joka on puolifeodaalinen ja etenee byrokraattisen kapitalismin tietä. Byrokraattisen kapitalismin tie, johtaa maaseudulla maan keskittymiseen vain harvempien tilanherrojen käsiin. Kaikki byrokraattisen kapitalismin hallitusten tekemät maanviljelylait, johtavat vain talonpoikien kovempaan sortoon.
Esimerkiksi intialaiset talonpojat taistelevat aktiivisesti vastaan esitystä nimeltä: “Välttämättömät hyödykkeet (Muutosehdotus) 2020”. Intian maaseudulla suoritettiin väestönlaskenta vuonna 2014, silloin huomioitiin että Intian maanviljelijöillä on niin vähän maata, että se ei pysty ruokkimaan heitä. Kolmasosa maaseudun asukkaista omistaa maata alle hehtaarin. Muita esiin nousseita kysmyksiä oli maanviljelijöiden itsemurhat ja Intian taloudellinen tila. Intia ilmoitti, että vuosina 1995-2012, 296438 intialaista talonpoikaa teki itsemurhan. Vuonna 2019, 10281 talonpoikaa teki itsemurhan. Punjabissa tilanne on vielä paljon pahempi ja tämän vuoksi mielenosoitukset jatkuvat koko ajan vahvempina.
Punjabissa pienimuotoiset mielenosoitukset alkoivat elokuussa 2020, kun ns.”Farm Bills” julistettiin. Vähän ajan kuluttua maanviljelijöitä ja heidän liittojaan liittyi mukaan protesteihin kaikkialla Intiassa, vastustamaan näitä heikennyksiä. Syyskuun 25.päivä maanviljelijöiden liitto kehotti kaikkia liittymään Bharat Bandhiin (suomeksi yleislakko) vastustaakseen heikennyksiä. Punjabissa, Haryanassa ja Länsi-Uttar Pradeshissa oli laajimmat mielenosoitukset, mutta mielenosoituksista raportoitiin myös Uttar Pradeshissa, Karnatakassa, Tamil Nadussa, Odishassa, Keralassa ja muutamassa muussa osavaltiossa. Rautatiet ovat pysyneet Punjabin alueella suljettuina yli kaksi kuukautta protesteiden alusta lähtien, eli lokakuusta asti. Tämän jälkeen eri osavaltioiden maanviljelijät marssivat Delhiin vastustamaan taloudellisia heikennyksiä tuovia lakeja. Viljelijät kritisoivat myös kansallisia tiedotusvälineitä valheellisten väitteiden levittämisestä. Joulukuun 12.päivä maanviljelijöiden liitot ottivat Haryanan valtatien haltuunsa ja estivät ajoneuvojen vapaan liikkumisen. Tietyissä Intian osissa pienviljelijät ovat järjestäneet härkävaunu- mielenosoituksia.
Brasiliassa, Länsi-Amazonin alueella, erityisesti Rondôniassa köyhien talonpoikien vallankumouksellinen liike, vastustaa tilanherrojen byrokraattista valtiota, joka yrittää lopettaa brasilialaisten talonpoikien taistelun hukuttamalla maan vereen, järjestämällä samanlaisen verilöylyn kuin vuonna 1995.
Brasilian tilanherrojen byrokraattisen valtion synkkä talonpoikien tukahduttaminen saavutti huippunsa elokuussa 1995 “Corumbiaran verilöylyssä” – sillä nimellä tämä Santa Elinan taistelu tunnetaan kansainvälisesti. Siellä Brasilian valtio vastasi verilöylyllä talonpoikien taisteluun. Siitä lähtien mikään ei ole muuttunut ja valtion terrori vallankumouksellisia talonpoikia vastaan ei tunne mitään rajoja. Kaikki vallankumoukselliset talonpojat ja heidän johtajansa ovat jatkuvasti vainon, kidnappausten ja murhien kohteina. Kaikki tämä tehdään koska talonpojat ovat ottaneet sen mikä heille kuuluu ja mitä he oikeasti tarvitsevat elääkseen.
Taantumukselliset ovat äskettäin alkaneet luokittelemaan vallankumouksellisten talonpoikien liikkeen aseelliseksi organisaatioksi. Taantumus valmistelee intensiivistä ja laajaa vastavallankumouksellista repressiokampanjaa, joka koostuu vainoista ja salamurhista sekä siitä, että vallankumoukselliset talonpojat pyritään leimaamaan terroristijärjestöksi, tämä yritys talonpoikien liikkeen murskaamiseksi tulee epäonnistumaan. Mutta taantumukselle ei riitä, että se pyrkii tukahduttamaan vallankumouksellisen liikkeen, se on myös hyökännyt kansan- ja demokraattista lehdistöä vastaan. Vallankumouksellisten talonpoikien liike toteuttaa omaa kampanjaansa,vastauksena taantumuksen kampanjalle, nimellä “taistelu ja vastarinta”, nostaen esimerkiksi sankarillisen Santa Elinan taistelun, jossa köyhät talonpojat ottivat suuren poliittisen ja moraalisen voiton, vaikka vanhan valtio tilanherrojen ja taantumuksen aseellisilla joukoilla järjesti verilöylyn köyhiä talonpoikia vastaan.
Ja alueen kysymyksiin on lisättävä, että “yksi kolmesta hehtaarista, jotka on annettu kaivos-, öljy-, maatalous- ja metsäteollisuuden hyväksikäytettäväksi Latinalaisessa Amerikassa – sekä muualla maailmassa – kuuluu alkuperäiskansoille. Argentiinassa 84% soijapapumaista on alkuperäiskansojen alueilla. Kaivos- ja öljytoiminnan laajentaminen Kolumbiassa, Ecuadorissa, Boliviassa, Perussa ja Chilessä aiheuttavat yhä useammin akuutteja konflikteja alkuperäiskansojen kanssa, joko vaikuttamalla suoraan alueelle tai muuttamalla vesilähteitä, joista alkuperäiskansat ovat riippuvaisia. Kolumbiassa, banaani ja öljypalmuviljelmiä on laajennettu mailla joista afrokolumbialaiset yhteisöt on väkivaltaisesti karkotettu”, sanoo raportti.
Imperialististen maiden proletariaatti on jo osoittanut tarpeeksi merkkejä siitä, että se tulee heräämään pitkästä horroksestaan. Tähän on johtanut imperialismin yleinen kriisi, toistuvat sykliset kriisit, imperialististen maiden lisääntynyt hyväksikäyttö ja niiden omiin kansoihin kohdistama sorto. Ryöstösotien seuraukset palaavat imperialismin metropoleihin itseensä jotka kärjistävät, ei ainoastaan ristiriitaa proletariaatin ja porvariston välillä, vaan myös laajojen kansanjoukkojen ja imperialismin välillä, kansanjoukkojen joiden keskuudessa ovat siirtolaisten syvimmät ja laajimmat joukot.
1990- luvun alussa Perun kommunistisen puolueen (PKP) toisessa keskuskomitean yleiskokouksessa puheenjohtaja Gonzalo, totesi mitä oli tulossa ja mihin kaikki johtaisi: “Sodat jotka alkavat, eivät ole pelkästään myrskyävillä alueilla, vaan sotia supervaltojen ja nousevien valtojen välillä. Yhteistyössä ja taistellen ne pyrkivät alistamaan sorretut kansakunnat tulella ja verellä, tämä on sitä mitä ne suunnittelevat. Tämä tukee sitä, että tärkein ristiriita on sorrettujen maiden ja imperialistien välillä. Jopa tärkein ristiriita voisi hetkeksi tulla toissijaiseksi, jos imperialistien keskinäinen ristiriita voimistuu, mutta se olisi vain tilapäistä. Tämä siksi että imperialismi ryöstää ja jakaa sorrettujen maiden väestöä alati enemmän ja niissä väestö kasvaa sekä köyhyys lisääntyy. Joukot ilmaisevat kaiken vallankumouksellisen kapasiteettinsa ja mieluummin kuolevat taistelussa kuin nälkään. Ne nostavat enemmän anti-imperialistisia kamppailuja, kamppailuja kansallisen vapautumisen puolesta, tekevät aggressioiden vastaista vastarintaa ja nousevat vallankumoukseen. Tässä tilanteessa, miten imperialistit vastaavat, verisillä sodilla jakaakseen maailman ja määrittelemään hegemonian? “
Siitä lähtien 1990-luvun alusta, kuluvan vuosisadan viimeiseen vuosikymmenen loppuun mennessä olemme todistaneet kaikkien näiden anti-imperialististen taisteluiden, aseistettujen taisteluiden, kansallisten vapautusmistaisteluiden ja sorrettujen kansojen vastarintataisteluiden kehittymistä kolmansissa maissa. Nämä kaikki ovat tuottaneet suuria tappioita imperialistisille hyökkääjille. Olemme todistaneet proletariaatin taisteluiden heräämistä useimmissa imperialistisissa maissa ja myös sosiali-imperialistisessa Kiinassa. Nyt uudella vuosikymmenellä, johon olemme tulleet vuonna 2020, on tullut aika muuttaa nämä taistelut vallankumouksiksi. Tämä spontaanin liikkeen majakka, joka valaisee niitä, ovat kansansodat Perussa, Intiassa, Turkissa ja Filippiineillä, näissä kansansodissa kansallista vapaustaistelua johtavat uudentyyppiset, militarisoidut, marxilais-leniniläis-maolaiset, oikeat kommunistiset puolueet.
Objektiivisesti tosiasioita katsoen, on tilanne kypsä vallankumoukselle ja subjektiiviset voimat ovat kehittyneet kakkialla maailmassa. Objektiivisesti katsottuna vallankumouksellisen tilanteen osalta kaikissa maissa ja epätasaisesti kehittyen se on nähtävissä kehityksessä. Toisin sanoen, ne jotka ovat alhaalla, eivät haluaa elää kuten ennen ja huipulla olijat eivät voi sanellä sääntöjä kuten ennen. Maailman vallankumouksen subjektiivisten voimien kehittämiseksi Kansainvälinen kommunistinen liike (KKL) on tullut uuteen hetkeen, jossa rekonstituoidut/konstituoidut miltarisoidut kommunistiset puolueet, marxilais-leniniläis-maolaiset puolueet, puheenjohtaja Gonzalon universaaleilla kontribuutioilla varustetut puolueet taistelevat kuolemaan asti kaikkia revisionisteja ja opportunisteja vastaan. KKL etenee tiukasti ja päättäväiseti järjestääkseen uudelleen puolueet Yhdistävän kansainvälisen maolaisen konferenssin [la Conferencia Internacional Maoísta Unificada, CIMU] ja Uuden kansainvälisen proletariaatin organisaation (UKPO) perustamisen kanssa. Olemme saapuneet uudelle aikakaudelle, proletaarisen maailmanvallankumouksen strategisen offensiivin aikakaudelle ja vallankumous on tärkein historiallinen ja poliittinen suuntaus.