Maanlaajuiset protestit jatkuvat kolmatta viikkoa Kolumbiassa

Protesters run up against barricades in Bogotá on April 28.

Kolumbiassa alkoivat voimakkaat maanlaajuiset hallituksenvastaiset protestit 28. huhtikuuta hallituksen esitettyä kansaa kurittavan verouudistuksen keinona tasapainottaa maan taloutta keskellä taloudellista kriisiä. Useissa kaupungeissa on nähty yhteydenottoja kansanjoukkojen ja maan turvallisuusjoukkojen sekä muiden aseistautuneiden ryhmien välillä, ja joukot ovat mm. katkaisseet teitä kaupunkeihin. Useita on kuollut, loukkaantunut ja pidätetty hallituksen pyrkiessä tukahduttamaan joukkojen raivon poliisin ja armeijan avulla. Kolumbian presidentti Duque peruutti verouudistuksen, mutta tämä ei riitä yhä syvenevässä ahdingossa eläville joukoille: protestit laajenivat vastustamaan mm. poliisiväkivaltaa, väkivaltaa alkuperäiskansoja kohtaan, köyhyyttä ja jatkuvia kurjistuksia, kuten terveydenhuollon yksityistämistä. Kolumbian hallitus on tarjonnut protestoijille dialogia ja sovittelua, mutta he torjuvat tällaiset ehdotukset tietäen ne valheiksi. Kolmatta viikkoa jatkuvat protestit ovat osoitus joukkojen räjähdysvoimasta, ja ristiriitojen kärjistymisestä sorretussa maassa.

Kolumbia on puolifeodaalinen pääasiassa jenkki-imperialismin hallitsema puolisiirtomaa, ja maassa nähdään nyt siis ristiriitojen kärjistymistä joukkojen ja feodalismin, kansan ja byrokraattisen kapitalismin sekä kansakunnan ja imperialismin välillä. Talouskriisi on iskenyt voimakkaasti Kolumbian talouteen, ja maan hallitus purkaa kriisiä kansan niskaan nostaen veroja ja yksityistäen terveydenhuoltoa. Kansa on myös kärsinyt maassa vuosikymmeniä riehuneesta sisällissodasta, huumekauppaan kytkeytyvästä väkivallasta, alati lisääntyvästä poliisiväkivallasta sekä mielivaltaisista tapoista.

Joukot ovat valmiita kapinoimaan, mistä on osoituksena kolmatta viikkoa taantumuksen verisestä terrorista huolimatta jatkuvat protestit, ja ne myös osoittavat joukkojen voiman: protestoijat ovat pystyneet katkaisemaan keskeisiä kuljetusväyliä sekä taivuttamaan hallituksen luopumaan verouudistuksesta – mutta tämä ei vielä riitä. Joukkojen kapina tulee nostaa tietoiselle tasolle: muuten taantumus ennen pitkää murtaa joukkojen moraalin lahtariterrorillaan, opportunistit ja revisionistit johdattavat heidät harhaan, marssittavat valtaan uudet sortajat eri vaatteissa, joukkojen veri vuotaa turhaan. Protesteissa ilmenevät vaatimukset eivät voi tulla täytetyksi kuin kommunistisen puolueen johtaman kansansodan kautta: joukkojen kokema sorto on lähtöisin imperialismista, ja vaatimukset ilmentävät sen yleiskriisin syvenemistä ja joukkojen vihaa sortajiaan kohtaan. Joukot eivät halua enää vanhaa, ne eivät halua imperialismia eri vaatteissa, sillä imperialismi on kuoleva järjestelmä, vaan vaativat uutta valtaa. Ne vaativat siis tänä päivänä marxilais-leniniläis-maolaisen, pääasiassa maolaisen, militarisoidun puolueen johtamaan kapinaansa kohti sosialismia aina kommunismiin asti. Tämä vaatii ponnistuksia vallankumouksellisilta Kolumbiassa puolueensa rekonstituoimiseksi vastaamaan joukkojen kutsuun, osana ja palveluksena maailmanvallankumoukselle. Imperialismi tulee lopullisesti hävitetyksi vain maailmanvallankumouksen kautta: joukkojen kamppailu Kolumbiassa on jälleen ilmenemä näiden aktiivisuuden kasvusta osana maailmanvallankumouksen strategisen offensiivin vaihetta, ja tämä vaatii vallankumouksellisia kaikkialla maailmassa astumaan tehtäviensä tasalle.

This entry was posted in Yleinen. Bookmark the permalink.