Yhdysvallat ja sen liittolaiset jatkavat vetäytymistä Afganistanista, ja samanaikaisesti Taleban valtaa uusia alueita maassa. 12.7. tietojen mukaan vetäytyminen on edennyt odotettua nopeammin, ja Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten sotilasvoimat ovat lähestulkoon jo poistuneet maasta. Myös neuvottelut ovat käynnissä Afganistanin hallituksen ja Taleban-hallinnon välillä, mutta ne ovat toistaiseksi olleet tuloksettomia, ja taistelut jatkuvat edelleen.
Yhdysvallat vetää “kaikki ulkomaiset voimat” Afganistanista perustuen Talebanin kanssa solmimaansa sopimukseen, merkiten siis sen sotilasvoimien vetäytymistä. Yhdysvaltain merijalkaväen kenraali Kenneth McKenzie vakuutti kuitenkin heinäkuussa 2021, että Yhdysvallat tulee edelleen tukemaan Afganistanin hallitusta ja sen turvallisuusjoukkoja “etäältä”, ja Yhdysvaltain “terrorisminvastaisen sodan” pääpainopiste siirtyy Talebanin sijaan Al-Qaedaa ja ISISiä vastaan. Sopimuksessa Taleban sitoutuu vastineeksi “lähettämään selkeän viestin, ettei Afganistanissa ole sijaa niille, jotka uhkaavat Yhdysvaltojen tai sen liittolaisten turvallisuutta” sekä olemaan tekemättä yhteistyötä tällaisten voimien kanssa. Yhdysvallat ei tunnusta Talebanin hallintoa, mutta pyrkii sopimuksen mukaan luomaan positiiviset suhteet siihen sekä pyrkimään “taloudelliseen yhteistyöhön” sen kanssa jälleenrakentamisprosessissa. Communist International-sivustolla julkaistussa analyysissa, johon tämä artikkeli perustuu, todetaan, että tämä merkitsee muutosta Yhdysvaltojen ja Talebanin suhteissa: osapuolet tunnustavat toisensa jälleen yhteistyökumppaneina, eivät vain vihollisina. Sopimus osoittaa jenkki-imperialismin onnistuneen iskemään liikkeen johtoon, pyrkien käyttämään Talebania kamppailussa venäläistä imperialismia ja kiinalaista sosiali-imperialismia vastaan säilyttääkseen asemansa ainoana hegemonisena supervaltana.
Afganistanin historia ja strateginen merkitys
Afganistan kuuluu nk. laajennetun Lähi-idän alueeseen, jossa nähdään useita ristiriitoja ja monimutkaisia konflikteja. Alueella suuret imperialistivallat, erityisesti yhdysvaltalainen imperialismi ja venäläinen imperialismi mittaavat voimiaan ja kamppailevat strategisesti merkittävän alueen ja sen arvokkaiden öljyvarantojen hallinnasta. Lisäksi alueella nähdään kamppailua pienempien imperialistivaltioiden, kuten Saksan, Ranskan ja Kiinan välillä. Samalla vanhat feodaaliset hallinnot kuten esimerkiksi Saudi-Arabia, pyrkivät suojelemaan intressejään, ja nähdään takapajuisten valtioiden kuten Iranin, Egyptin, Syyrian, Turkin ja Intian jne. liittoutuvan imperialistivaltojen kanssa. Alueella pääasiallisena ristiriitana on ristiriita imperialismin ja sorrettujen kansakuntien välillä. Toisena esiintyy ristiriita imperialistien välillä. Nämä ristiriidat ilmenevät eri muodoissa alueen monissa, mutkikkaissa konflikteissa.
Afganistan on imperialistivalloille strategisesti merkittävä portti Keski-Aasiaan, jonka hallinta näyttäytyy imperialisteille keskeisenä geopoliittisesti merkittävän Euraasian hallitsemiseksi. Niin Yhdysvalloille, Kiinalle kuin Venäjällekin Afganistan näyttelee merkittävää roolia näiden keskinäisessä kamppailussa. Keski-Aasia on tärkeä erityisesti öljyn ja maakaasun kannalta, ja ainoan hegemonisen supervallan Yhdysvaltojen intresseissä on siis pitää tämän alueen ja sen luonnonvarojen hallinta säilyttääkseen hegemoniansa.
1800-luvulla Afganistanissa käytiin useita sisällissotia sekä sotia ulkomaisia miehittäjiä vastaan. Kashmirin ja Punjabin alueet menetettiin nykyisen Intian valtion alueella sijainneelle sikhien hallitsemalle Sikhivaltiolle sodissa, jotka päättyivät vuonna 1837. Vuonna 1838 britit valloittivat Afganistanin, ja vuoteen 1842 käytiin ensimmäinen brittien ja afgaanien välinen sota (joka tunnetaan suomeksi myös nimellä ensimmäinen afgaanisota), jossa britit karkoitettiin. Tämän jälkeen Venäjä laajensi valtapiiriään, ja vuonna 1878 britit käyttivät nukkevaltiotaan Intiaa aloittaakseen toisen afgaanisodan. Kolmannen afgaanisodan, joka käytiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen, myötä britit tunnustivat Afganistanin itsenäisyyden.
Vuonna 1978 nk. Afganistanin kansandemokraattinen puolue otti vallan, ja toteutti kansanmurhan, jossa tapettiin kymmeniätuhansia ihmisiä, erityisesti kommunisteja. Vuonna 1979 venäläinen sosiali-imperialismi miehitti Afganistanin, mikä oli merkittävä uhka yhdysvaltalaisen imperialismin otteelle laajennetun Lähi-idän alueesta. Maassa käytiin kymmenen vuotta ns. proxysotaa, jossa Afganistanin kansa sekä yhdysvaltalaisen ja brittiläisen imperialismin pääasiassa tukemat mujahideen-joukot pystyivät torjumaan venäläisen sosiali-imperialismin miehityksen. Yhdysvaltalainen imperialismi tuki Taliban-hallintoa sosiali-imperialismia vastaan, ja Taliban otti vallan Afganistanissa. Tilanne maassa oli kuitenkin edelleen epävakaa.
Vuonna 2001 yhdysvaltalainen imperialismi liittolaisineen aloitti hyökkäyksen Afganistaniin tuhotakseen Taliban-hallinnon, aiemmat liittolaisensa, julistettuaan nk. terrorisminvastaisen sodan syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen. Myös suomalainen imperialismi osallistui tähän hyökkäykseen osana YK:n “kriisinhallintaoperaatiota” vuodesta 2002 tämän vuoden kesäkuuhun saakka. Afganistanin sota toimi suomalaiselle imperialismille kouluna sen sotilasvoimien kehittämisessä, kuten myös Maavoimien operaatiopäällikkö totesi puheessaan vastaanottaessaan viimeisiä palaavia sotilaita.
1800-luvulta Afganistanissa on vallinnut vain hetkellisiä rauhanaikoja sotien lomassa. Aseellinen taistelu on kasvattanut Afganistanin kansanjoukkoja, ja näyttänyt heille sen ainoana keinona vallan valtaamiseksi ja pitämiseksi.
Talibanin ja Yhdysvaltojen suhteiden historia
Talebanin juuret ovat yhdysvaltain entisen liittolaisen Jalaluddin Haqqanin perustamassa Haqqani-militanttiverkostossa, joka on osa Talebania ja yhteydessä Al-Qaedaan. Tämä verkosto on ISI:n eli Pakistanin sotilastiedustelun proxy-toimija, ja sillä on merkittävästi valtaa Talebanin toiminnassa. ISI puolestaan on jenkki- ja britti-imperialismin suora tuote. Taleban on siis todellisuudessa imperialistien perustama ja hallitsema alusta alkaen: sen tarkoituksena oli vastata sosiali-imperialistisen Neuvostoliiton miehitykseen ja estää Afganistanin joutuminen sosiali-imperialismin hallintaan. Communist Internationalin analyysissa todetaan, että kyse on vain siitä, kuinka tiukka imperialistien ote liikkeestä todella on.
Jenkki-imperialismi on ollut kiinnostunut yhteistyöstä Talebanin kanssa, sillä sen intresseissä on öljy- ja maakaasuputkien rakentaminen Afganistanin alueelle sekä Keski-Aasian ja Euraasian hallinta. Jatkuvat väkivaltaisuudet ja sotiminen Afganistanissa tekevät maan oloista epäsuotuisat taloudelliselle toiminnalle, ja Taleban nähdään vahvimpana voimana luomaan Yhdysvaltain näkökulmasta ainakin jossain määrin vakaat olot Afganistaniin. Clintonin aikana Yhdysvallat halusi heikentää venäläistä ja iranilaista vaikutusta Afganistanissa, ja näki Talebanin potentiaalisena kumppanina tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Nykypäivänä myös kiinalaisen vaikutuksen torjuminen korostuu.
Yhdysvaltalaisen imperialismin ja Talebanin yhteistyötä ovat hankaloittaneet Talebanin johdossa esiintyneet amerikkalaisvastaiset kannat, ja sen yhteydet Al-Qaedaan, joka otti vastuun syyskuun 11.päivän iskuista. Myös esimerkiksi Talebanin naisiin kohdistama sorto on ollut ongelmallista, sillä Yhdysvallat ei ole voinut julkisesti hyväksyä näin räikeästi sen väitettyjä “arvoja” rikkovaa hallintoa. Taleban on myös esittänyt tiukkoja taloudellisia vaatimuksia vastineena yhteistyöstä.
Nykyinen tilanne ja sen merkitykset
Yhdysvallat siis vetää sotilasvoimansa Afganistanista, mutta samalla sen on mahdollista saavuttaa lujempi kontrolli alueesta “tekemällä yhteistyötä” Talebanin kanssa. Koska se ei ole voinut taivuttaa maata hallintaansa sodan kautta, on sen järkevämpää hyödyntää “yhteistyötä”. Todellisuudessa Taleban ja Yhdysvallat eivät kuitenkaan ole tasaveroiset kumppanit, vaan kyse on liikkeen alistamisesta loppukädessä väkivalloin jenkki-imperialismin hallintaan: sopimus on tulosta kaksikymmentä vuotta kestäneestä sodankäynnistä, ja osoittaa, että Yhdysvallat on onnistunut iskemään Talebanin johtoon ja poistamaan sieltä sille kaikista vihamielisimmät voimat.
Keskeistä Yhdysvalloille on torjua Kiinan ja Venäjän vaikutus, mihin viittaa sopimuksessa mainittu Yhdysvaltain ja sen liittolaisten intressien puolustaminen. Talebanin vallan laajentuminen estää sen, etteivät Afganistanissa vaikuttavat iranilaismieliset voimat pysty yhdistymään Kiinan ja Venäjän kanssa, ja uhkaamaan Yhdysvaltojen asemaa alueella. Venäläisellä imperialismilla on esimerkiksi yhteyksiä Iranin tiedustelupalveluun, ja Kiina puolestaan on lähentynyt valtiota solmimalla hiljattain sen kanssa kauppasopimuksen. Iran puolestaan on perinteisesti pyrkinyt turvaamaan Afganistanin shia-muslimien aseman, ja Taleban puolestaan on ollut vihamielinen näitä ja Irania kohtaan. Yhdysvallat pyrkii tuomaan Iranin takaisin hallintaansa, mikä on näkynyt suorissa väkivaltaisissa iskuissa Irania vastaan, sekä toisaalta esimerkiksi neuvotteluissa sopimuksista, esimerkiksi ydinsopimuksesta, sekä vaikuttamalla rauhanneuvotteluihin Jemenissä.
Yhdysvallat pyrkii siis sekoittamaan pakkaa niin, että Venäjä ja Kiina ovat sidottuja toisaalle eivätkä pysty yhdistämään voimia yhdysvaltalaista imperialismia vastaan. Tämä on näkynyt esimerkiksi Ukrainan, Syyrian ja Valko-Venäjän tilanteissa sekä Aleksei Navalnyin tapauksessa: se on pyrkinyt luomaan ongelmia ja vastustusta Venäjän toimille. Nykyisessä tilanteessa, “terrorisminvastaisen sodan” painopisteen siirtymisessä, on kyse siitä, että Yhdysvallat pyrkii työntämään “islamistista terrorismia” Afganistanista itään ja pohjoiseen, Kiinan ja Venäjän, pääasiassa Venäjän, ongelmaksi. Samalla läntisessä porvarillisessa mediassa nähdään uutisia esimerkiksi uiguurien sorrosta jne. Nämä ovat kaikki osa imperialistien välistä kamppailua ja Yhdysvaltojen yritystä turvata oma selustansa ja säilyttää asemansa ainoana hegemonisena supervaltana. Taleban nähdään voimana, jota voidaan käyttää tässä kamppailussa, “vakauttamaan” Afganistan Yhdysvalloille edullisesti.
Yhdysvallat on sekaantuneena useisiin sotiin ympäri maailman, ja tämä rasittaa sitä. Afganistanin sota on venynyt tarpeettomasti, eikä Yhdysvallat pystynyt alistamaan maata hallintaansa sodassa. Se muuttaa siis lähestymistapaansa: se käyttää lakeijoitaan “tykinruokana”, esimerkiksi tulevaisuudessa Talebania, käyttää tukikohtiaan ja edistynyttä teknologiaansa, kuten satelliitteja, ohjuksia ja drooneja iskujen tekemiseen sekä matalan intensiteetin sodankäyntiä. Jenkki-imperialismi on kuitenkin kriisissä, ja kaikista tempuista huolimatta se elää lopun aikoja. Kaikkialla maailmassa sorretut kansat nousevat sitä vastaan. Tämä kapina ja viha imperialismia vastaan tarvitsee johdon, joka pystyy vastaamaan nykypäivän vaatimuksiin ja pystyy säilyttämään liikkeen johdossa anti-imperialistiset voimat eikä alistu imperialistien valtaan. Kansainvälisen kommunistisen liikkeen yhdistyminen maoismin alla etenee vääjäämättä ja imperialismi tulee väistämättä kohtaamaan loppunsa kansansotien kautta. Kuten aiemmin on todettu, Afganistanin kansa on kasvanut luokkataistelussa ja aseellisessa taistelussa, ja kokenut imperialismin kauheudet. Myös Afganistanissa proletariaatti tulee muodostamaan etujoukkonsa ja rekonstituoimaan kommunistisen puolueensa militarisoituna marxilais-leniniläis-maolaisena, pääasiassa maolaisena puolueena, ja aloittamaan kansansodan, jossa pääasiallinen voima ovat köyhät talonpojat, ja jota johtaa proletariaatti puolueensa kautta.