Yli tuhat antifasistia kokoontui mielenosoitukseen Freiburgissa, Saksassa vastauksena kahteen kaupungissa tapahtuneeseen taantumukselliseen hyökkäykseen tunnuksen ”Ei hyökkäystä ilman vastausta” alla. Mielenosoitus kohtasi häirintää poliisin taholta, se mm. keskeytettiin useita kertoja, osallistujia kuvattiin ja nähtiin poliisiparaati. Mielenosoituksen luonne oli kuitenkin militantti, eivätkä osallistujat hätkähtäneet poliisin toiminnasta.
Osallistujat kokoontuivat kaupungintalon eteen Stühlingerissä, jossa kuullussa puheessa osoitettiin lisääntyvä taantumuksellistumiskehitys nykyisen kriisin oloissa. Esille nostettiin myös poliisin aktiivinen rooli taantumuksellisten suojelemisessa. Mielenosoitus kulki halki Stühlingerin, Haslachin ja Unterwiehren kaupunginosien läpi ja päättyi konserttitalon edustalle.
Poliisi pysäytti ja yritti estää mielenosoituksen useita kertoja. Se pysäytettiin jo alussa ilman syytä, ja poliisi ilmaisi, ettei se sallisi mielenosoitusta. Poliisi siirsi mielenosoituksen kadulta, ja pysäytti sen uudelleen hetken päästä, koska antifasistit eivät suostuneet noudattamaan poliisin määräämää reittiä vaan pysyivät suunnitellulla reitillä. Poliisi varoitti käyttävänsä voimakeinoja, ja kiinniotot oikeutettiin pyrotekniikan vuoksi. Seuraavaksi poliisi yritti estää mielenosoittajia poikkeamasta määräämältään reitiltä käyttäen pamppuja, ja antifasistit vastasivat hyökkäykseen, ja useita poliiseja loukkaantui. Poliisi yritti epätoivoisesti käskyttää mielenosoitusta hajaantumaan, ja mielenosoittajia erottamaan itsensä ”rikollisista”. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan mielenosoitus pysyi yhtenäisenä, ja lopulta poliisi ei voinut kuin antaa sen jatkua.
Mielenosoituksen ohittaessa Eteläisen poliisitalon kaksi hyökkäyksen kohteeksi kesäkuussa joutunutta antifasistia piti puheen paljastaen poliisin yritykset suojella taantumuksellisia. Kesäkuussa kaksi antifasistia tunnisti AfD-puolueen jäsen Robert Hagermannin, ja hyökkäsivät häntä vastaan verbaalisesti, mihin hän vastasi pippurisumutteella. Antifasistien avuksi tuli 61-vuotias mies, jota Hagermann puukotti. Poliisi vapautti Hagermannin, ja antoi julkisuudessa ymmärtää tämän olevan tapauksen uhri, vaikka hyökkäyksellä oli useita silminnäkijöitä, jotka todistivat toisin. Samana päivänä tapahtui myös rasistinen hyökkäys, johon oli osallisena myös ainakin kaksi poliisia. Poliisi yritti aluksi painaa tapauksen villaisella, ennen kuin julkinen paine kasvoi liian suureksi.
Mielenosoitus päättyi konserttitalolle, jossa pidettiin puhe solidaarisuudessa repressiota kohtaavia antifasisteja kohtaan kampanjan ”Antifasismi säilyy tarpeellisena”-toimesta. Mielenosoituksen hajaantuessa poliisi teki neljä kiinniottoa väittäen osallistujien käyttäneen vaahtosammutinta poliisia vastaan, vaikka ilmeisesti ainoa todiste tästä oli pari hanskoja.
Päivä mielenosoituksen jälkeen porvarillinen kolumnisti Peter Disch kirjoitti Badische Zeitung-lehdessä, että antifasistien tulisi luopua väkivallasta. Disch esittää kolumnissaan valittelunsa kesäkuun 12. päivän hyökkäyksistä ja tuomitsee poliisin roolin näissä, sekä painottaa, etteivät nämä iskut saa jäädä seurauksitta. Hän ei kuitenkaan mainitse sitä, että tämänkaltaiset tapaukset jäävät useimmiten seurauksitta poliisin roolin takia. Samanlaista tapahtuu jatkuvasti Saksan työläislähiöissä, ja poliisit häiriköivät virantoimituksessaankin joukkoja, kohdistaen mielivaltaista väkivaltaa näihin. Disch tuomitsee seuraavaksi mielenosoituksen siksi, että se pysyi suunnitellulla reitillään, eikä alistunut poliisin häiriköimisyrityksiin. Disch puhuu loukkaantuneista poliiseista, muttei poliisin toiminnasta mielenosoittajia kohtaan. Hurskastellen Disch päättää kolumninsa puheeseen toimivasta demokratiasta ja siitä, että antifasistien pitäisi vain pyrkiä neuvottelemaan.
Vastauksessaan toverit Dem Volke Dienen-sivustolla kirjoittavat, että Dischin ongelma ei ole väkivalta, vaan se, kehen se kohdistuu. Disch sivuuttaa valtion luokkaluonteen: hänen ”demokratiansa” tarkoittaa riistäjien demokratiaa, ja tätä riistoa voidaan suojella aivan hyvin väkivalloinkin. Kun sorretut kohdistavat vihansa sortajiaan vastaan, silloin väkivallasta tulee ongelma Dischin kaltaisten porvarillisten kommentaattorien silmissä. Sortoa ylläpidetään väkivalloin, ja siksi ainoa keino sen kumoamiseksi on väkivalta. Antifasistit eivät kohdistaneet mielenosoituksessa väkivaltaa viattomia yksilöitä vastaan, kuten Disch väittää, vaan poliisia instituutiona, porvariston diktatuurin lakeijoita vastaan, heihin kohdistuvan sorron vastustamiseksi. Toverit korostavat, että ei ole ”kuolettava virhe” vaan täysin oikein, etteivät antifasistit Freiburgissa suostu luopumaan väkivallasta.