Lääkeyhtiöiden liikevaihdon ja voittojen viimeaikainen kehitys on jälleen noussut otsikoihin tulosjulkistusten myötä. Luvut panevat kylmäksi. Biontechin nettovoitto kasvoi toisella neljänneksellä liki 3 miljardiin euroon, kun se vuotta aiemmin oli lähes 100 miljoonaa tappiollinen. Sen koronarokotteita koskeva liikevaihtoennuste tälle vuodelle on 16 miljardia. Pfizer odottaa kokonaisliikevaihtonsa kasvavan 28 miljardiin tänä vuonna. Astra Zenecan koronarokoteliikevaihto kuluvan vuoden ensimmäisellä puoliskolla oli reilu miljardi euroa, Johnson & Johnsonilla 225 miljoonaa, mutta odottaa sen kasvavan yli 2 miljardiin. Moderna puolestaan odottaa kokonaisliikevaihtonsa kasvavan 17 miljardiin. Massiiviset voitot eivät tietenkään rajoitu pelkästään läntisten imperialistimaiden lääkeyhtiöihin. Esimerkiksi Sinovacin liikevoitto lähes kolminkertaistui viime vuoden viimeisellä neljänneksellä. Sputnik-rokotteen liikevaihto lasketaan myös miljardeissa. Maailman talousfoorumin mukaan koronarokotteiden markkina on vähintään 150 miljardia dollaria.
Silmiinpistävintä on rokotteisiin erikoistuneen Biontechin huima tulosparannus. Imperialismin aikana kapitalistit eivät voi enää tyytyä tavoittelemaan esimonopolistiselle ajalle ominaista keskimääräistä voittoa, vaan niiden kiertämättömäksi tarpeeksi on tullut sen ylittävä, korkea monopolivoitto, jonka hankkimisen keinot ovat yhtä arveluttavia kuin itse voitot ovat suuria.
Rokotteita valmistavien monopolien voitot ovat tulosta siitä, että samalla kun rikkaat maat kerskailevat omalla rokotustahdillaan, sorretut maat on suuressa määrin jätetty ilman. Afrikassa korkeintaan muutaman prosentin rokotekattavuus on tyypillinen. Aasiassa Bangladesh ja Vietnam ovat alle 10 prosentissa ja samoin Euroopassakin Ukraina. Virallisten lukujen valossa jotkin sorretutkin maat toki voivat kehuskella rokotekattavuudellaan, mutta kokonaiskuva on, että maailman väestöstä alle kolmannes on rokotettuja, missä korostuu sorrettujen maiden paino. Lääketeollisuuden korkeiden voittojen pohja on siinä, että ihmiskunnan valtava enemmistö on yhä vailla ensimmäistäkään rokoteannosta, kun esimerkiksi rikkaassa Suomessa kaksi kolmesta on saanut vähintään yhden rokoteannoksen. Kylmästi sanoen nuo voitot ovat tulosta kansanmurhasta.
Samalla korkeat monopolivoitot kytkeytyvät tavalliseen tapaan läheisesti valtiomonopolistiseen kapitalismiin. Talouden kokonaiskuvaa hallitsevat massiiviset ns. elvytysohjelmat, ja erityistä koronarokoteteollisuutta on rahoitettu huimin julkisin varoin sekä rokotetutkimuksen ja tuotannon kautta että valmiiden tuotteiden ostoin.
Edelleen, kuten yleensä kapitalismissa, kriisin hoitokeinot eivät poista sen juurisyitä. Rokotteiden epätasainen jakautuminen imperialistisessa järjestelmässä takaa sen, että pandemia ja sen kautta toteutettu kansanmurha tulevat jatkumaan tarjoten edellytykset ns. pysyvälle poikkeustilalle. Näissä oloissa yhtäältä ns. koronarajoitusten jatkamiseksi, toisaalta liikavoittojen enemmäksi pusertamiseksi levitellään puheita, että tarvitaankin “90 prosentin rokotekattavuus” ja vielä “kolmas rokoteannos”, jotta voidaan astua “uuteen normaaliin”. Samalla kansalaisten digitaalista urkintaa kehitetään Suomessakin “koronapassin” muodossa täydennyksenä suosiotaan menettävälle Koronavilkku-sovellukselle.
Kuitenkin ristiriidat kasvavat myös porvarillisessa leirissä, ja niinpä HS:ssä on jopa pääkirjoituksissa asti arvosteltu varovasti uusiin rajoituksiin ryhtymistä ja toisaalta THL:n Salminenkin on ehdotellut, että rokotusten Suomessa edetessä voitaisiin vähitellen alkaa suhtautua koronaan kuin tavalliseen flunssaan. Mitä pidempään hallitus jatkaa ns. koronarajoitusten sekä kansalaisten digitaalisen urkinnan tiellä, vastoin toisten porvarillistenkin tahojen vastustusta, sitä selvemmin se osoittaa vähät välittävänsä porvarillisesta demokratiastaan, joka on imperialismissa pysyvän kriisin ja ainaisten hyökkäysten kohteena.
Nämä ovat vain yksittäisiä huomautuksia lähinnä rokotekysymykseen liittyen, mutta ikään kuin pienoiskoossa ne näyttävät kiteyttävän koko vallitsevan ajan hengen: korkeita monopolivoittoja kansanmurhalla ja sidottuna valtiomonopolistiseen kapitalismiin sekä kasvavia rajoituksia porvarilliseen demokratismiin. Vertailun vuoksi tähän voi helposti vaihtaa tilalle esimerkiksi erään “vastuullisen” suomalaisen metsäteollisuusyhtiön toiminnan esimerkiksi Uruguayssa. Tämä kaikki on tyypillistä imperialismille yleensä, ja näiden sen perusominaisuuksien – monopolivoitot, kansanmurha, valtiomonopolismi, demokratismin rajoitukset – paisuminen valtavassa mitassa kertoo varmuudella maailmanvallankumouksen uuden suuren aallon lähenemisestä.