Helsinki ilman natseja mielenositus 2018
Jälleen kerran 6.12. kaikki suomalaisen taantumuksen likaviemärin pahin saasta ajautuu Helsinkiin. Nämä ainekset aikovat suorittaa fasistisen marssin nimellä “Suomi Herää”. Marssijat tulevat seuraavista fastistisista organisaatioista – Kansallismielisten liittouma, Sinimustat ja Soldiers of Odin, lisäksi on uskottavaa että marssijoiden joukossa on korkeimman oikeuden päätöksellä kielletyn “Pohjoismaisen vastarintaliikkeen” natseja.
Tyylilleen uskollisina fasistit pyrkivät näyttäytymään jonkinlaisena oppositiona, esittäytyen suurpääoman ja valtiovallan vastaisina toimijoina. Kaikki tuo on jo ajat sitten tiedetty taantumuksen yritykseksi vetää joukkoja nenästä. Sillä jo 1930-luvulla Kominternin johtaja Georgi Dimitrov sanoi oikein, että: “Fasismi tulee valtaan iskupuolueena proletariaatin vallankumouksellista liikettä vastaan, käymistilassa olevia kansanjoukkoja vastaan, mutta se pyrkii kuvaamaan valtaantulonsa ‘vallankumoukselliseksi’ liikkeeksi porvaristoa vastaan koko ‘kansan’ nimessä ja ‘kansakunnan’ pelastamisen puolesta.”
Maailma on muuttunut noista ajoista ja nykypäivänä kun maailmantilanne etenee entistä nopeammin finanssipääoman kannalta huonompaan suuntaan, on suurporvariston turvauduttava entistä lujemmin fasismiin. Toisen maailmansodan jälkeen, porvaristo ei kuitenkaan ole voinut kehittää fasismia yhtä avoimesti kuin ennen. Joten sitä on tuotu uudessa asussa, vanhalla sisällöllä. Kuitenkin on huomattava, että “Suomi Herää” tyyppisissä tapahtumissa fasismi esittäytyy sen vanhassa asussa. Tällaista fasismia vastaan vallanpitäjät saattavat leikkimielisesti taistellakin.
Pitää kuitenkin muistaa, että vaikka valtiovalta nyt näön vuoksi tuomitsee fasismin, niin elämme porvariston diktatuurin alla porvarillisessa demokratiassa. Kaikkialla maailmassa vallankumouksen tuulet puhaltavat myrskyn lailla, Suomen porvaristo tietää, että laajat kansanjoukot yhtyvät tähän myrskyyn ja alkavat vallankumouksellisiin toimiin myös täällä. Tämän vuoksi Suomen tasavallalla on omat suunnitelmansa fasismin kehittämiseksi. Se tarvitsee fasisteja sitä tilannetta varten, että suuret joukot todellakin päättäisivät, että porvarillinen demokratia on tullut tiensä päähän ja se on heitettävä historialliselle kaatopaikalle, sekä siirryttävä oikeaan kansandemokratiaan.
Ennen toisen maailmansodan päättymistä Suomen taantumuksellisilla oli Suojeluskunnat, joiden tehtävä oli kiväärein toimia vallan vartijoina. Pariisin rauhansopimuksen nojalla moiset ääritaantumukselliset organisaatiot kiellettiin ja Suomessakin saatiin hetki kulkea demokraattista tietä. Demokraattinen vaihe ei kuitenkaan ollut järin pitkä ja erityisesti 1990-luvulta alkaen Suomen porvaristo on päättänyt unohtaa koko Pariisin rauhansopimuksen ja fasististen järjestöjen verkon on annettu rakentua kaikessa rauhassa. Suomen valtiolla onkin nyt meneillään vaihe, jossa se mukamas tuomitsee fasismin ja tämän varjolla nostaa poliisivoimia. Jokainen antifasistisissa mielenosoituksissa käynyt on kuitenkin nähnyt omin silmin kuitenkin, kuinka nämä poliisivoimat vain suojelevat fasisteja.
Suomessa on myös säädetty viime vuosina liuta lakeja, jotka ovat fasistisia. Näillä laeilla pyritään kansan demokraattisten oikeuksien tukahduttamiseen. Rikoslakiin on tehty erillisiä “terrorismi”-pykäliä, joidenka lisäksi on tehty uusia tiedusteluun liittyviä lakeja, jotka kaikki eduskuntapuolueet ovat hyväksyneet yksimielisesti. Valtio halusi uudet tiedustelulait voimaan siinä määrin nopeasti, että perustuslakia muutettiin kiireellisellä menettelyllä. Koko prosessin antidemokraattisuus tulee ilmi selvästi siinä, kuinka kolme toimittajaa asetettiin syytteeseen viestikoekeskus-jutussa. Tässä tapauksessa valtio siis vain pyrkii sanomaan joukoille, että uskokaa sokeasti porvariston käsissä olevaan salaiseen tiedusteluun.
On pantava myös merkille, kuinka lakiasäätävän ja toimeenpanevan haaran lisäksi tuomiovallassa on nähtävissä fasismille suopeaa kehitystä. Esimerkkeinä voimme mainita mm.Pariisin rauhansopimuksen “unohtamisen”, täydellinen kyvyttömyys tuomita fasistia Pekka Katajan murhanyrityksestä sekä tuoreimpana Helsingin käräjäoikeuden päätös, jonka mukaan hakaristilippua kantavien fasistien laitonta mielenosoitusoikeutta tulee suojata tukahduttamalla antifasisteja.
Havaittavaa on että fasistisoituminen tapahtuu koko parvarillisen valtiokoneiston alalla. Tarkoituksena taantumuksellisilla on muodostaa fasistinen iskupuolue porvariston yleisesikunnaksi sekä muodostaa porvariston oma luokka-armeija. Tuota luokka-armeijaa tullaan sitten käyttämään hyökkäyksessä kansaa vastaan tilanteen niin vaatiessa. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö porvaristolla olisi ristiriitoja. Fasistinen osa pyrkii saavuttamaan aina yhden voiton kerrallaan ja siten harmonisoi valtiokoneiston muut osaset sopusointuun itsensä kanssa. Taistelua siis käydään myös koko ajan fasistisen ja liberaalidemokraattisen porvariston välillä.
Olisi nimittäin vaarallista luulla, että fasismi tulisi valtaan siten, että joku suurporvariston komitea päättää yhtenä päivänä julistaa valtaan fasistisen diktatuurin. Fasismi nousee valtaan siten, että vanhat porvarillisetkin puolueet joutuvat taistelemaan fasistien kanssa. Tämä ei tietenkään vähennä sen tosisasian merkitystä, että ennen avointa fasismia porvarilliset hallitukset ovat toteuttaneet monia taantumuksellisia toimenpiteitä, jotka välittömästi edesauttavat fasismia. Tässä vaiheessa sellaiset tahot, jotka eivät taistele porvariston taantumuksellisia toimenpiteitä vastaan, vain helpottavat fasismin voittoa.
Nyt tapahtuva fasistisoituminen on jo itsessään porvariston siirtymistä laittomuuteen, Suomessa se tarkoittaa Pariisin rauhansopimuksen “unohtamista“ ja perustuslain ohittamista. Suomen tasavalta siis sallii ja suojelee fasisteja ja siten rikkoo omia lakejaa. Näin ollen fasistien tukahduttaminen on joukkojen laillinen oikeus. Osana ideologista sodankäyntiä taantumus pyrkii tukahduttamaan antifasististen joukkojen taitselutahdon. Se pyrkii toisaalta pasifisoimaan joukot ja toisaalta esittämään asiat niin, että fasistit vain käyttävät omia muka-laillisia perusoikeuksiaan, jolloin antifasistit esitetään uhkana noiden oikeuksien toteutumiselle ja koko lailliselle yhteiskuntajärjestykselle.
Fasistit yhdistyvät yli muutenkin pragmaattisten ideologisten erojensa, ja siksi on erityisen tärkeää, että antifasistit vastaavat samalla mitalla takaisin pyrkiessään laajimpaan mahdolliseen yhtenäisyyteen yhteistä vihollista vastaan. Tätä oikeaa taktiikkaa on menestyksellisesti sovellettu viime vuosina, jolloin Suomessa antifasistinen taistelu on kasvanut joukkomittaiseksi taisteluksi, joka yhdistää mielenosoituksiin jopa tuhansia ihmisiä. Tämä on ollut ja on vastaisuudessakin oikein siitäkin syystä, että joukkojen voima on heidän yhtenäisyydessään. On mitä kallisarvoisin asia että monilukuiset vallankumoukselliset ja demokraattiset voimat eri yhteiskuntaluokista ja järjestöistä maassamme ovat liittyneet yhteiseen rintamaan huolimatta aatteellisista, nyt kun porvarillinen demokratia sen kun taantumuksellistuu ja fasistisoituu.
Meidän kaikkien demokraattisten voimien on taisteltava yhdessä, huolimatta aatteellisista eroista, puolustaaksemme edes alkeellisimpia demokraattisia oikeuksia Suomessa. Antifasistinen rintama pysyy lujana siinä määrin kuin se on solidaarinen, emmekä saa sallia vihollisen katalia juonia, jotka pyrkivät hajottamaan antifasistien yhtenäisyyttä aatteellisten tai muiden erojen perusteella. Helsinki ilman natseja -kutsun poliittinen linja ilmaisee antifasistien varauksettoman taisteluyhtenäisyyden.
Lopuksi on korostettava sitä tosiasiaa, jotta on myös kiistattomasti nähty, että äänestämiset ja reformit eivät auta fasismin vastaisessa taistelussa. Imperialismin aikakaudella fasismi on ja pysyy olennaisena osana taantumuksen valikoimaa nyt ja tulevaisuudessa niin kauan kuin porvaristolla on valta. Vallankumoukselliset sekä oikeat demokraatit myöntävät tämän ja siksipä on todettava, että vain vallankumouksella voimme poistaa tuon fasismin mätäpaiseen lopullisesti. Luonnollisesti Suomen tapauksessa vanha demokraattinen vallankumous on jo historiallisesti ohitettu vaihe ja siksi on pyrittävä sosialistiseen vallankumoukseen, joka vie maamme porvarillisesta demokratiasta proletaariseen demokratiaan.
Antakaamme 6.12. jälleen määrätietoinen ja yhtenäinen isku fasisteille, joille porvarillinen valtio haluaa vastoin kansan oikeudentajua suoda rauhan ja oikeudet, ja kohottakaamme tässä taistelussa korkealle tunnukset: “Kuolema fasismille, vapaus kansalle!” ja “Ei rauhaa fasisteille!”
