Suojelupoliisi (Supo) haluaa lisää oikeuksia tiedustellakseen kansalaisten tekemisiä, kansalliseen turvallisuuteen vedoten. Monet demokraattiset järjestöt myös korostavat sitä tosiasiaa, että kansalle ei ole annettu minkäänlaista tietoa urkinnan laajuudesta. Esimerkiksi toimittajien ammatillinen järjestö Suomen journalistiliitto on muistuttanut lausunnossaan, että jopa eduskunta piti tiedustelulakeja säätäessä tärkeänä, että tiedustelun valvontaa varten pidetään pöytäkirjaa. Mitä sitten on tapahtunut? ”Mitään tietoja tästä (tiedustelusta) ei kuitenkaan ilmeisesti ole julkaistu. Tältä osin lainsäädäntöä tehtäessä esillä olleet pelot ovat toteutuneet: yleisölle ei ole avattu edes tilastotietoa, jonka pohjalta tiedustelutoiminnan tehokkuudesta, toimivuudesta tai oikeusturvan toteutumisesta voisi käydä julkista keskustelua”, Journalistiliitto kirjoittaa.
Jo vuonna 2018 eduskunta antoi Supolle käytännössä kaikki sen silloin toivomat keinot kansan urkkimiseksi, kun kansallinen turvallisuus on porvariston mielestä uhattuna. Nyt kuitenkin Supo haluaa lisää “laillisia” oikeuksia – sillä perusteella että nyt kansallista turvallisuutta uhkaavan toiminnan suunnittelu ja valmistelu voisi siirtyä tiedustelun ulottumattomiin, koska perustuslaki turvaa kansalaisten kotirauhan!
Tästä kaikesta nousee esiin tärkeä kysymys kaikkien vallankumouksellisten ja oikeiden demokraattien kannalta. Mihin Supo tarvitsee lisää valtuuksia? Sillä käytännössä se jo urkkii kaikkia kansalaisia miten huvittaa, eihän sitä edes valvota. Kyse on lyhyesti siitä, että nykyisen lainsäädännön puitteissa, Supo ei pystyisi käyttämään keräämäänsä aineistoa tehokkaasti hyväkseen esimerkiksi oikeudenkäynneissä, koska osa materiaalista on kerätty laittomasti. Tällaista kehitystä kukaan vallankumouksellinen tai demokraatti ei voi hyväksyä, sillä Supon ainoa tarkoitus on pyrkiä siihen että nykyinen porvarillinen demokratia on turvattu ja nouseva kansandemokratia pidetään kurissa.
Huomattavaa myös suomalaisen yhteiskunnan kehityksessä on, että tämä valtiokoneiston taantumuksellistuminen etenee kaikkialla. Poliisin mielivalta saa yhä hurjempia muotoja ja toimittajat joutuvat oikeuteen kirjoitettuaan armeijan suorittamasta kansan urkinnasta. Jopa porvarillinen sanomalehti Helsingin Sanomat (HS) nostaa esiin sen kysymyksen, että valtion kansaan kohdistamasta urkinnasta ei saisi edes kirjoittaa.