Allekirjoitukset päivitetty 6.5. – Toimitus
Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!
VANHA MAAILMA ON MÄTÄNEMÄSSÄ, JÄNNITTÄKÄÄ VOIMAT UUDEN SAAVUTTAMISEKSI!
“Elämme historiallisia hetkiä, jokainen meistä tietää näin olevan, eipä huijata itseämme. Näinä hetkinä meidän on jännitettävä kaikkia voimiamme kohdataksemme vaikeudet, jatkaaksemme tehtäviemme täyttämistä. Vallatkaa päämäärät!; menestykset! voitto! Tuo on, mitä pitää tehdä.”
Puheenjohtaja Gonzalo, puhe 1992
Imperialistisen maailmanjärjestelmän kriisi syvenee joka päivä näinä “historiallisina hetkinä“, joita elämme. Käyden yli viime vuosien kriisien, se on tänään kriisi, joka havainnollista yhä selvemmin ja yhä väkevämmin, että maailman proletaarit, ja heidän kanssaan kaikki kommunistit ja vallankumoukselliset voimat, kohtaavat uuden tilaneen, uusien aikojen edessä. Imperialismin mädäntyminen ja rappeutuminen ovat itsestäänselviä. Ja kuten on imperialismin mädäntyminen ja rappeutuminen historiallisesti välttämätöntä ja väistämätöntä, niin on myös vastarinta, taistelu ja vallankumous, joita kansanjoukot suorittavat, proletariaatin ja sen Kommunististen Puolueiden johdon alla. On tärkeää, että tajuamme tämän, sillä puheenjohtaja Mao Tse-tung korosti, “Kaikki taantumuksellinen on samaa; jos et lyö sitä, se ei kaadu“. Kuinka pitkälle tahansa imperialismin mädäntymisen prosessi meneekään, kuinka syvä tahansa sen kriisi olkoonkin: vain proletaarisella vallankumouksella, vain murskaamalla vanhat valtiokoneistot, vain uudemokraattisten ja sosialististen vallankumousten kautta, jotka pystyttävät yhteisdiktatuurin proletariaatin ja sen puolueen johdon alla ja proletariaatin diktatuurin, jotka vallataan ja joita puolustetaan kansansodalla, tulee se pyyhityksi pois Maan päältä!
Konkreettisesti, kommunistit maailman kaikissa maissa kohtaavat erilaisia tehtäviä, jotka määräytyvät kussakin tapauksessa vallankumouksen konkreetista tilanteesta kussakin maassa. Mutta vallankumouksen toteuttamiseksi kansansodan muodossa, samoin kuin proletaarisen puolueen konstituoimiseksi tai rekonstituoimiseksi imperialismia ja sen rosvoja, pyöveleitä ja ryöstösodan sytyttäjiä vastaan, kommunisteilla on yhteisiä, yleisiä tehtäviä, joihin heidän täytyy tarttua proletaarisen maailmanvallankumouksen, kansainvälisen proletariaatin sekä Kansainvälisen Kommunistisen Liikkeen suunnassa ja niiden palveluksessa. Vahvistamme tarpeen Kommunistiselle Puolueelle, jotta proletariaatti johtaisi uusdemokraattisia, sosialistisia ja kulttuurivallankumouksia kansansodalla. Tämän täytyy olla selvää meille, tämä on voiton tae. Tänä vappuna 2022, proletariaatin taistelun kansainvälisenä päivänä, joka tapahtuu näinä myllertävinä aikoina, ilmaisemme varmuutemme ja optimismimme siitä, että eri maiden kommunisteilla on selvyys näistä tehtävistä, he eivät epäröi toimia ja tarttua kukin tehtäviinsä päättäväisyydellä. Tervehdimme kommunisteja ja heidän taisteluitaan, heidän antamaansa johtoa, jonka puolesta he taistelevat, kaikkialla maailmassa; samoin tahdomme muistaa vappuna maailman proletariaatin armeijan riveistään antamia sankareita ja sankarittaria. He kantoivat elämäänsä sormenpäissään ja antoivat sen sille suurelle päämäärälle, jonka alla yhdistymme ja jonka tavoittamiseksi me taistelemme: ikuisesti kultainen kommunismi.
Suuri Friedrich Engelskään ei jättänyt epäilystäkään siitä vapun luonteesta, proleriaatin taistelun kansainvälisenä päivänä, joka sillä on oltava kommunisteille, kutsuen sitä eksplisiittisesti proletariaatin “taisteluvoimien katselmukseksi”, jossa “liikekannalle asetetut voimat laitetaan liikkeelle yhtenä armeijana, marssien ja taistellen yhden lipun alla ja lähimmän tavoitteen puolesta”. Kommunistit ovat he, jotka voivat antaa suuremman näköalan joukoille, kommunistien johto on se, mitä tarvitaan johtamaan organisoidulla ja suunnitelmallisella tavalla joukkojen ehtymätöntä ja jättimäistä voimana imperialismia ja kaikkea taantumusta vastaan. Joukot ovat he, jotka tekevät historiaa, ja kommunistien täytyy aina olla “proletariaatin kaikkein edistyneimmät”, kuten puheenjohtaja Mao Tse-tung lausui.
Tämä vappu 2022 on ensimmäinen kansainvälisen proletariaatin taistelupäivä sen jälkeen, kun taantumus Perussa, yhdysvaltalaisen imperialismin komennossa ja OOL:n (oikeisto-opportunistisen linjan) aktiivisella avustuksella, toteutti synkän suunnitelmansa puheenjohtaja Gonzalon salamurhaamiseksi. Tämä häpeällinen teko herätti suuttumusta ympäri maailmaa, ja kommunistit, tämän suuren ihmisen murhan tapahduttua, ilmaisivat suuttumuksensa, inhonsa ja oikeutetun luokkavihansa mielenilmauksissa, kampanjoissa, julistuksissa sekä aktioissa joukkojen keskuudessa. Tämän johdosta, jälleenvahvistamme itsemme marxismi-leninismi-maoismin kaikkivoipassa totuudessa, jonka puheenjohtaja Gonzalo todisti kansansodan voittamattomuudesta. Tämä vappu 2022 näyttää meille: että proletaarisen armeijan rivit kasvoivat viime vuonna, että se jatkoi organisoitumistaan, että kommunistit olivat kykeneviä edistymään siellä, missä he käyvät kansansotaa tai aseellista taistelua muuttaakseen sen kansansodaksi huolimatta usein monimutkaisista olosuhteista, ja siellä, missä he taistelevat puolueidensa rekonstituution puolesta, että he yhdistyvät yhä enemmän joukkojen kanssa ja veivät voimalla Kommunistisen Puolueen rekonstituution tarvetta joukoille.
Imperialismin kriisi, sen mädäntyminen ja lasku, heijastuu kaikkein selvimmin niissä ongelmissa, joihin yhdysvaltalainen imperialismi on syöksynyt joka kerta enemmän. Tästä huolimatta, yhdysvaltalainen imperialismi on edelleen ainoa hegemoninen imperialistinen supervalta maailman tasolla. Yhdysvaltalaisen imperialismin röyhkeys sen yrittäessa asettaa voimaan maailmanhegemoniansa jakamalla maailma kuuteen yhdysvaltalaiseen komentoalueeseen ja kuinka se ylläpitää tai sijoittaa sotilasvoimiaan ja joukkotuhoaseitaan ei vain sorrettuihin maihin itse Euroopassa asti, vaan myös useisiin imperialistisiin maihin osana NATO:n voimia sekä Japaniin, röyhkeys, jolla se käyttää finanssi- ja rahataloudellista ylivaltaansa määrätäkseen talouspakotteita, jotka eivät vaikuta vain suoranaisesti tähdättyihin, vaan myös sen omiin “kumppaneihin” ja “liittolaisiin“, ja kuinka se rikkoo sitoumuksiaan näyttää, että yhdysvaltalaisella imperialismilla ei ole ystäviä vaan ainoastaan vihollisia. Tämä hegemonia on ilmiselvästi pulassa, menettäen voimaansa, ollen yhä syvemmissä ristiriidoissa maailman kansojen ja sorrettujen kansakuntien kanssa, heidän oman maansa proletariaatin ja joukkojen kanssa sekä imperialististen kilpailijoidensa kanssa. Yhdysvaltalainen imperialismi käyttäytyy itse itsensä nimittäneenä vastavallankumouksellisena maailmanpoliisina ja on edelleen maailman kansojen päävihollinen. Joukkojen ajattelussa ja tunteissa imperialismi on valtavan huonossa huudossa, tietenkin erityisesti yhdysvaltalainen imperialismi, mutta ei vain se, vaan imperialismi maailmanjärjestelmänä. Samaan aikaan ne joukkojen sektorit, joissa pikkuporvarillisilla ideologioilla ja teorioilla oli suurta vastakaikua, vajoavat hämmennykseen. Tämä myöskin on merkki imperialismin kriisistä, joka kehittää kattavaa ideologista kriisiään, jonka osana on reformismin ja revisionismin kriisi. Kommunistien täytyy nähdä tämä todella selvästi, sillä opportunismi tulee yrittämään antaa itselleen “uusia” naamioita ja se tulee yrittämään saada suosiota joukoilta “uudella” tavalla. Mutta kommunistit tulevat hyödyntämään imperialismin ideologista kriisiä ja he tietävät, kuinka kamppailla johdon puolesta tässäkin, taistellen niiden yleistä vastavallankumouksellista offensiivia vastaan kohottaen korkealle, puolustaen ja soveltaen marxismi-leninismi-maoismia, luodakseen joukkojen laajan rintaman proletariaatin johdon alla Kommunistisen Puolueensa kautta, vetääkseen nämä joukkojen pikkuporvarillisen sektorit pois taantumuksellisten vaikutuksesta ja muuttaakseen ne proletariaatin liittolaisvoimaksi. Revisionismi on ryhmittynyt imperialismin komennon pampun taaksen, sillä he ovat ne, jotka nostavat kampanjoita venäläisen imperialismin ja kiinalaisen sosiali-imperialismin hyväksi hämmentääkseen proletariaattia, mutta heidän puheensa on heikkoa, kuten heidän porvarillinen ideologiansa, joka katoaa, kun proletariaatti soveltaa marxismi-leninismi-maoismia.
Toistuvien liikatuotannon kriisien, joukkojen kasvavan pauperisaation sekä alatilisääntyvän pääoman kasaantumisen edessä, pääoma etsii kuumeisesti uusia sijoitusmahdollisuuksia jatkaakseen tuottoisaa riistoaan, johon sisältyy väitetty “vihreä” ja “uusiutuva” energia, purkaen sen suurimman hinnan joukkojen harteille, ja samaan aikaan se kiihdyttää palkkatyövoiman riistoa, lisäten absoluuttista ja suhteellista lisäarvoa ja ryöstäen kansaa pääoman viennillä, velalla, inflaatiolla ja julkisten palveluiden vähentämisellä laajoilta joukoilta, samalla kun se lisää kaikenlaisia tukia ja infrastruktuureja finanssipääoman suurille monopoliyrityksille. Mutta näimme julkisen liikenteen maksujen nousun sytyttämät kapinat Chilessä, Kolumbiassa joukkojen kapinoita “verouudistusta” vastaan, me näimme Ranskassa keltaliivien protestit, joihin tärkeänä syynä oli polttoaineen hinnan nousu, ja myöskin nykyisessä hetkessä imperialisteja vastassa on joukkojen oikeutettu vastaus kriisin taakan siirtämiseksi. Samaan aikaan, maailmaa pyyhkivät aallot joukkotaisteluita terveydenhuollon asioista, joukot kattavan terveydenhuollon puolesta sekä epädemokraattisia toimenpiteitä vastaan, joita imperialistit lakeijoineen yrittävät pakottaa “pandemian vastaisen taistelun” valeasussa. Yhteydessä tähän kansojen taisteluiden kansainväliseen aaltoon, vastarinta nousee koko ajan enemmän taantumuksellistumisen, joka riippuen konkreettisista olosuhteista voi olla absoluuttista keskitystä toimeenpanevaan tai presidentillistä absolutismia tai fasismia, sekä militarisoimisen tendenssejä vastaan.
On kiistämätöntä: porvaristo ei voi enää yksinkertaisesti jatkaa kuten ennen, kansan joukot käyvät jokaista suurta huolenaihetta vastaan ja usein vievät voiton taantumuksellisista! Erinomaisina esimerkkeinä joukkojen taisteluista, ja samalla merkkitulina vallankumousten uudesta ajanjaksosta uudessa aikakaudessa, ovat talonpoikaisjoukkojen taistelut. Näin ollen Intiassa ja Brasiliassa näemme niiden valtavia liikkeitä ja voimakkaita mielenosoituksia. Intiassa yli 250 miljoona osallistui suureen yleislakkoon, ja liike oli pitkäkestoisin talonpoikaisliike maan historiassa. Sorretut kansakunnat taistelevat niiden rinnalla, ja niin joukot Malissa aiheuttivat raskaita tappioita niin kutsutun Euroopan unionin (EU) imperialisteille. Puheenjohtaja Mao on asettanut: “Riippumatta siitä, mitkä luokat, mitkä puolueet ja mitkä sorrettujen kansojen yksityiset edustajat vallankumoukseen osallistuvat, riippumatta siitä, tajuavatko he sen vai eivätkö tajua, ymmärtävätkö he sen subjektiivisesti vai eivätkö ymmärrä, kun he esiintyvät imperialismia vastaan, tulee heidän vallankumouksensa osaksi proletaarista sosialistista maailmanvallankumousta ja heistä itsestään tulee sen liittolaisia“ (Uudesta demokratiasta). Mutta jopa imperialistisissa maissa, sorretut kansallisuudet ovat kapinoimassa ja taistelemassa. Niinnpä Irlanti jatkaa huutoaan kansallisen yhtenäisyyden puolesta ja miehityksen lopettamiseksi, Korsikassa tuhannet menivät jälleen kaduille kapinoidakseen ranskalaisen luokkaoikeuden päätöksiä vastaan. Näin ollen me näemme, että proletaarisen maailmanvallankumouksen päävoimat syöksevät rivinsä taisteluun yhä päättäväisemmin, ja myöskin niiden johtava voima, proletariaati, on ilmiselvästi astumassa luokkataistelun uuteen suureen sykliin. Taistelut sen päivittäisistä eduista ovat saamassa alaa ja terävyyttä, useat näistä kiistoista tekevät harppauksia poliittisiksi taisteluiksi, kuten italialaisten satamatyöläisten lakot imperialistien Ukrainaan suuntaamien sotatarviketoimitusten estämiseksi. Yhä useammin proletaaristen joukkojen kokonaiset sektorit toimivat itsenäisessä muodossa ja kykenevät murtautumaan vapaaksi reformismin vanhasta otteesta, selkeä merkki vallankumouksen subjektiivisten olosuhteiden etenemisestä.
Tässä uudessa tilanteessa uusi tietoisuus proletariaatin suurista poliittisista tehtävistä, pääasiassa Kommunististen Puolueiden konstituoinnin/rekonstituoinnin keskeneräisestä ja viivästyneestä tehtävästä, ottaa proletariaatin taistelut valtaansa. Näemme, että kommunistit lisäävät ponnistelujaan juurtuakseen syvälle työväenluokkaan, ja tulevat myös antamaan kaikkensa tehdäkseen tämän harppauksen työväenluokan kanssa. Kaikissa näissä taisteluissa ja liikkeissä, sorrettujen kansakuntien joukkojen keskuudessa, talonpoikien ja proletaarijoukkojen sekä kansojen keskuudessa, kansansodat Intiassa, Filippiineillä, Turkissa ja Perussa tekevät läpimurron tielle, jonka kautta proletaarisen maailmanvallankumouksen täytyy kulkea. Ne antavat itseluottamusta kommunisteille, kohottavat optimismia ja antavat tärkeitä opetuksia ja innoitusta Kansainväliselle Kommunistiselle Liikkeelle. Kommunistit tekevät kaiken mahdollisen propagoidakseen noiden esimerkkiä, jota aseellisten taisteluiden ja muiden maailmassa olemassa olevien taistelumuotojen täytyy seurata, tukeakseen niitä ja levittääkseen proletaarista internationalismia esimerkillään.
Turhassa yrityksessään ylittää kriisi pitkällä aikavälillä, porvaristo turvautuu “uusliberalismiksi” kutsutun talouspolitiikan osittaiseen päättämiseen ja ajaa lisääntyvän valtion intervention talouspolitiikkaa taloudessa valtiomonopolistisen kapitalismin selvänä ilmauksena. Tämä on sotavalmistelun laki, ja imperialistit ovat valmistelemassa uutta imperialistista maailmansotaa maailman uudelleenjakamiseksi. Vanhan ja ainoan hegemonisen supervallan, USA:n, täytyy vakuutella ylivaltaansa, kun taas kiinalainen sosiali-imperialismi valmistelee itseään yhä enemmän unelmaansa varten: tulla supervallaksi ja kiistellä maailmanhegemoniasta. Venäjä, imperialistinen ydinasesupervalta, yrittää murtaa saarron, jota sen kilpailijat Yhdysvaltojen johdolla harjoittavat. Imperialistinen Venäjä yrittää epätoivoisesti puolustaa tai, kuten tässä tapauksessa, jälleenpystyttää sosiali-imperialismin puolikoloniaalisen herruuden ja vaikutusalueen, liehuttaen vanhojen tsaarien “Suur-Venäjän” lippua Tämä taistelu uuden uudelleenjaon puolesta sai veriset ilmaisunsa lähimenneisyydessä Jugoslaviassa, Afganistanissa, Irakissa, Libyassa ja Syyriassa. Nyt se ilmenee sodan uutena vaiheena Ukrainassa. Ukrainan puolikoloniaalisen ja koloniaalisen sorron ja riiston lähihistoria ulottuu revisionismiin, joka palautti kapitalismin Neuvostoliittoon, ja se tulee ymmärtää osana neuvostoliittolaisen sosiali-imperialismin mädäntymisen ja vararikon prosessia 60-luvulta 80-luvulle.
Sittemmin, 90-luvulla, siitä tulee pääasiassa venäläisen imperialismin puolisiirtomaa, ja 2000-luvulta lähtien imperialistinen kiista tämän herruuden sieppaamisesta pääasiassa venäläiseltä imperialismilta jenkki- ja saksalaisille imperialisteille jne. kärjistyy edelleen “Maidanin” tapahtumilla ja hallinnon vaihdoksella Ukrainassa jenkki-imperialismille suotuisan hallinnon hyväksi vuodesta 2014 lähtien. Sen myötä Ukraina lakkaa olemasta puolisiirtomaa, joka on pääasiassa riippuvainen venäläisestä imperialismista poliittisesti, taloudellisesti, sotilaallisesti jne., ja tulee puolisiirtomaaksi, joka on pääasiassa riippuvainen jenkki-imperialismista, ja imperialistien kilpataistelu Ukrainsta astuu sotatilanteeseen.
Venäjän imperialistisen hyökkäyssodan myötä tämä sota astuu uuteen vaiheeseen, Ukrainan tilanteessa ilmenee perustavanlaatuisesti kaksi ristiriitaa: kansakunta–imperialismi (pääristiriita) ja imperialistien välinen ristiriita (toissijainen ristiriita), ja kolme voimaa: miehittävät venäläiset imperialistit ja heidän liittolaisensa Ukrainan sisä- ja ulkopuolella, jenkki- ja saksalaiset imperialistit (NATO) sekä heidän ukrainalaiset lakeijansa, heidän joukossaan uusnatsistiset voimat, sekä sorrettu kansakunta Ukraina. Imperialistisilla rosvoilla ja verikoirilla on yhteistä se, että ne haluavat toteuttaa etujaan Ukrainan kansan selässä, estää Ukrainen kehityksen kansakunnaksi ja yrittävät täydellisesti alistaa maan kilpaileville eduilleen. Joukot vastustavat sankarillisesti ulkomaista imperialistista herruutta, ne taistelevat itsemääräävän, vapaan Ukrainan puolesta, imperialistista sekaantumista ja orjuutusta vastaan, USA:n Kiovassa tukemia vallankaappareita vastaan, mutta pääasiassa venäläistä invaasiota vastaan.
Tämän proletariaatin ja Ukrainan kansan taistelun oikeutetut ja suuret päämäärät tullaan varmasti saavuttamaan, jos onnistutaan takomaan demokraattinen ja isänmaallinen rintama, joka kykenee karkottamaan maasta venäläiset imperialistit ja heidän lakeijansa, estäen muiden imperialistien intervention, jotka Ukrainan auttamisen tekosyyllä haluavat korvata venäläisen imperialistisen tunkeutujan omalla imperialistisella herruudellaan maan yli. Imperialistit yrittävät aiheuttaa sekaannusta joukoissa käyttäen hysteriaa, uhkaavan ydinsodan nimissä. Ne yrittävät halvaannuttaa joukkoja vetääkseen ne synkkiin sotasuunnitelmiinsa. Kuitenkin, kuten puheenjohtaja Mao Tse-tung opettaa, myös “atomipommi on paperitiikeri“, ja kommunistien, erityisesti nykyhetkessä, tulisi perustaa itsensä lujasti sille periaatteelle, että joko vallankumous estää imperialistisen sodan tai imperialistinen sota tuottaa vallankumouksen Ja kommunistien tehtävänä on taistella maailmansodan estämiseksi, mikä on mahdollista vain vallankumouksellisen taistelun kautta imperialististen hallitusten ja heidän lakeijoidensa kukistamiseksi, antamalla vallankumouksellisen sodan vastaukseksi imperialistiselle sodalle. Puheenjohtaja Mao kehotti meitä olemaan valmiita kohtaamaan imperialistisen hyökkäyssodan, imperialistiset sodat, imperialistisen maailmansodan ydinaseineen, hän kehotti meitä tekemään kaikki valmistelut kohdataksemme kaikki vaikeudet, jotka eteemme tulevat, kehittämällä vallankumousta tekemällä kansansotaa, mikä tarkoittaa, että uusdemokraattiset, sosialistiset ja vieläpä kulttuurivallankumouksetkin viedään loppuun kansansodalla. Kansansodalla kykenemme kohtaamaan kaikki vaikeudet ja antamaan vastauksen sillä nimenomaisella hetkellä kun ne ilmaantuvat, muussa tapauksessa tulemme olemaan tapahtumien armoilla. Kansansodalla tulemme pyyhkäisemään imperialismin ja taantumuksen Maan päältä “50–100 vuoden ajanjaksolla” laskien viime vuosisadan 60-luvun alusta. Me maolaiset tiedämme, mitä meidän on tehtävä ja mikä on meidän tehtävämme nykyisessä maailmantilanteessa ja sillä vallankumousten uudella ajanjaksolla, johon olemme astumassa.
Sitten viime vapun kulunut vuosi toi monia suuria tehtäviä kommunisteille kaikkialla maailmassa ja toi heidän eteensä tärkeitä haasteita. Objektiiviset olosuhteet jatkoivat kypsymistään ja, vastaavasti, subjektiiviset olosuhteet vallankumoukselle kehittyvät suotuisasti seuraten epätasaisen kehityksen lakia, ja kommunisteille, joka tänään tarkoittaa marxisti-leninisti-maoisteja, on tarpeen tarttua uuden tilanteen myötä edessä odottaviin tehtäviin. Tämä sisältää, erityisesti imperialistimaissa, kerholaisuuden ylittämisen yhtenä suurista tehtävistä, takomalla rintamaa vastaten Kommunistisen Puolueen, jonka täytyy johtaa, rekonstituoinnin tehtäviä. Korostamme ymmärrystämme siitä, mitä puheenjohtaja Mao Tse-tung opettaa, että kommunistit ja vallankumoukselliset hakevat yhtenäisyyttä, kun revisionismi ja opportunismi hakevat hajaannusta. Vaadimme punaisen proletaarisen yhtenäisyyden pystyttämistä keskustelun ja kahden linjan taistelun kautta, ja ymmärrämme tämän tehtävän sellaisena, joka ei ole vain kansallisella tasolla vaan myös kansainvälisellä. Sillä tehtävämme on asettaa proletaarisen maailmanvallankumouksen ja marxismi-leninismi-maoismin punainen lippu proletariaatin ja maailman kansojen taisteluiden kärkeen. Tätä joukot vaativat meiltä. Mutta tuota varten meidän riviemme on oltava yhtenäisiä, tuota varten tarvitsemme yhtenäisyyttä, joka sallii meidän ottaa uusia askeleita, varmempia ja korkeampia. Kommunistien yhtenäisyys on niin tärkeää, että sen vuoksi meidän täytyy toteuttaa Yhdistynyt Maolainen Kansainvälinen Konferenssi, synnyttääksemme Proletariaatin Uuden Kansainvälisen Organisaation. Tätä meiltä vaaditaan. Voimme käydä käsiksi tähän tehtävään varmuudella ja luottamuksella, sillä sen tarve on ilmiselvä, olosuhteet huutavat sitä. Proletariaatti ja kansat vaativat sitä lujalla tahdollaan. Tätä tarkoitusta varten, esittäkäämme vapun “taisteluvoimien katselmus“ proletariaatin “liikekannalle asetetuilla voimilla“ ja yhdistykäämme tämän tavoitteen alle – Yhdistykää maoismin alle!
Eläköön Vappu, kohottakaa korkealle voittamaton punalippu!
Alas imperialistinen sota! Eläköön kansansota!
Yhdistykää maoismin alle!
Eteenpäin Yhdistyneeseen Maolaiseen Kansainväliseen Konferenssiin!
Allekirjotukset:
Perun Kommunistinen Puolue
Brasilian Kommunistinen Puolue (Punainen fraktio)
Ecuadorin Kommunistinen Puolue – Punainen aurinko
Kolumbian Kommunistinen Puolue (Punainen fraktio)
Komitea Punalippu – Saksan liittotasavalta
Komiteat Itävallan Kommunistisen Puolueen (maolaisen) perustamiseksi
Turkin Kommunistinen Puolue / Marxilais-leniniläinen
[Huomautus: Sekä turkkilaisilla että itävaltalaisilla kommunisteilla on joitain eroja, mitä tulee Ukrainan poliittisen tilanteen analyysiin.]
Maolainen Kommunistinen Puolue – ranskalainen valtio
Maolainen Kommunistinen Puolue – espanjalainen valtio
Maolainen komitea Suomessa
Palvelkaa kansaa – Norjan kommunistien liitto
Chilen Kommunistisen Puolueen punainen fraktio
Punainen aalto (Tanska)
Komitea rekonstituutiota varten – Meksikon Kommunistinen Puolue