Julkaisemme englanninkieliseen perustuvan suomennoksen Brasilian kommunistisen puolueen (punainen fraktio) ja Perun kommunistisen puolueen yhteisjulkilausumasta puheenjohtaja Gonzalon kuoleman vuosipäivän johdosta.
Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!
Ikuinen ylistys puheenjohtaja Gonzalolle!
“Lopuksi, kuunnelkaa tätä. Kuten me näemme maailmalla maoismi marssii johtamaan uutta proletaarisen maailmanvallankumouksen aaltoa. Kuunnelkaa ja ymmärtäkää! Ne, joilla on korvat, käyttäköön niitä. Ne, joilla on ymmärrystä, ja meillä kaikillahan on — käyttäkää sitä! Hölynpöly saa riittää. Epäselvyydet saavat riittää! Ymmärrämme sen! Mitä maailmassa tapahtuu? Mitä me tarvitsemme? Tarvitsemme maoismin ideologian lihaksi tulemista, ja se on tullut lihaksi, luoden kommunistisia puolueita, jotka johtavat suuren proletaarisen maailmanvallankumouksen uutta suurta aaltoa, joka on tulossa.” (Puheenjohtaja Gonzalon puhe, 1992)
Kun kolmekymmentä vuotta sitten puheenjohtaja Gonzalo piti mestarillisen puheensa 24. syyskuuta 1992, hänen vihollisensa unelmoivat että tämä tulisi olemaan hänen työnsä auringonlasku, mutta tämä peloton kutsuhuuto oli pikemminkin säde auringonnousun kajastuksesta. Tänään, kolmekymmentä vuotta puheensa jälkeen, hänen maineensa ja tärkeytensä historiassa ei ole lakannut kasvamasta.
Elämme epätavallista ajanjaksoa maailmanhistoriassa, joka on tulosta vastakkainasettelusta vallankumouksen ja vastavallankumouksen välillä, tuotos kansainvälisen proletariaatin kovasta taistelusta, menneestä ja nykyisestä, missä me taistelemme imponoidaksemme maoismin maailmanvallankumouksen ainoaksi komennoksi ja oppaaksi. Puheenjohtaja Gonzalo osoitti elävämme proletaarisen maailmanvallankumouksen strategisen offensiivin vaiheessa, ja siinä olemme sen defensiivivaiheessa, ja näin ollen osanamme on edetä strategiseen tasapainoon strategisen offensiivin vaiheessa. Painotamme että vallankumouksen ja vastavallankumouksen välisen ristiriidan kehitys tapahtuu imperialismin yleiskriisin perustalla, sillä imperialismilla, ollen kapitalismin viimeinen vaihe, on myös vaiheita ja olemme niistä viimeisellä.
Tämä on asiayhteys missä, kuten harvoina hetkinä historiassa, objektiivinen tilanne ja subjektiiviset olosuhteet, jotka ovat taipuvaisia kehittymään harppauksin ja hyppäyksin, lähentyvät. Imperialismin ennennäkemättömän kriisin objektiivisessa tilanteessa, joka pahentaa valtavasti byrokraattisen kapitalismin kriisiä kolmannen maailman maissa, se laukaisee miljoonien joukkoja räjähtäviin kapinoihin, mitä luonnehtii vallankumouksellisen tilanteen epätasainen kehitys kaikkialla maailmassa. Kolme vuosikymmentä aiemmin, puheenjohtaja Gonzalo, analysoiden imperialismin yleiskriisin maailmantilannetta, sanoi että luonteeltaan yleinen vastavallankumouksellinen offensiivi tultaisiin päästämään valloilleen ja näki, vuorikotkana, että imperialismi tarvitsi sellaisen offensiivin laajentaakseen proletariaatin sekä maailman kansakuntien ja kansojen riistoa ja sortoa välttääkseen romahduksensa ja vallankumouksen, uudessa tilanteessa, ja että maailman kommunistien tulisi pyrkiä imponoimaan maoismi proletaarisen maailmanvallankumouksen ainoana komentona ja oppaana, rekonstituoimalla/konstituoimalla militarisoituja kommunistisia puolueita, aseistaen kansainvälisen proletariaatin strategialla päästää valloilleen yhä uusia kansansotia kunnes ne muuntuvat maailmankansansodaksi.
Jos katsomme kansainvälistä tilannetta kokonaisuutena, imperialismin mädäntyminen lisääntyy päivä päivältä, vahvistaen että se on lopullisessa romahduksessaan vain tullakseen pyyhkäistyksi pois maailmanvallankumouksella kansansodan kautta, kun vallankumouksesta on tullut pääasiallinen historiallinen ja poliittinen suuntaus maailmassa tänään ja maailmanvallankumous on astunut sen strategisen offensiivin vaiheeseen.
Imperialismi, pääasiassa jenkki-imperialismi ainoana hegemonisena supervaltana, salaliitossa ja taistelussa imperialististen kilpailijoidensa kanssa, ulottaa ja syventää yhä enemmän hyökkäyssotaansa ja sorrettujen kansakuntien saaliinryöstöä ja valloittaakseen asemia turvatakseen maailmanhegemoniansa. Mutta imperialismi marssii vain epäonnistumisesta epäonnistumiseen kohdatessaan sorrettujen kansojen ja kansakuntien vastarinnan taistelussa vallankumouksen, vapautuksen ja suvereniteetin puolesta, kuten tuli osoitetuksi sen maahantunkeutujasotajoukkojen ja liittolaisten karkottamisella raudalla ja tulella afgaanimailta kansallisen vastarinnan voimin ja joukkojen lisääntyneellä räjähtävyydellä. Lisäksi, vastarintasotien sinnikkyys lähi-idässä, Aasiassa ja Afrikassa, sekä kansansotien sinnikkyys Intiassa, Perussa, Filippiineillä ja Turkissa.
Analysoiden imperialismin kriisiä 2020-luvun alussa oireena ennennäkemätemättömästä harppauksesta sen mädäntymisessä ja kaikkien näiden tekijöiden yhteisvaikutusta, käsitämme maailmanhistorian astuneen erityiseeen tilanteeseen missä vallankumousten uusi ajanjakso on auennut, uusi hetki proletaarisessa maailmanvallankumouksessa, mikä osuu puheenjohtaja Maon ennaltanäkemään ja puheenjohtaja Gonzalon korostamaan “50 – 100 vuoteen”.
Tässä tilanteessa ja tulevien vuosien ja vuosikymmenten risteyksessä, maoismi tulee etenemään johtamaan proletaarisen maailmanvallankumouksen uutta suurta aaltoa, kohdaten maailmanvastavallankumouksen, valmistautuen ja päästäen valloilleen yhä enemmän kansansotia, kantaen tämän uuden suuren aallon korkeuksiin uuden maailmansodan välttämiseksi ja sen puhjetessa, taistellen kansansotien muuntamiseksi maailmankansansodaksi sen murskaamiseksi, mitä me jo saarnaamme taistelun voimakkaana iskulauseena. Alkaen materian epätasaisen kehityksen laista ja soveltaen sitä proletaarisen maailmanvallankumouksen prosessiin, ymmärrämme että maailmanvallankumouksen prosessissa on aina seuraava maailmanvallankumouksen keskuksen siirto, missä ongelmat ja niiden ratkaisut kasaantuvat, missä johtajat tulevat tuotetuiksi vastaten kunkin hetken historiallisia vaatimuksia.
Maailmanvallankumouksen keskus konstituoituu pääasiallisena ristiriitana, missä laadullinen harppaus tapahtuu; Tämä ei tarkoita ettei olisi muita jännitepisteitä ja murtumia, vähäisiä ja toissijaisia, mutta tärkeitä, jotka ovat osa ja voivat ottaa pääasiallisuuden, vastaten luokkataistelun kehitystä, kuten esitettiin aikanaan SNTL:n puolustuksen suuressa isänmaallisessa sodassa ja Kiinan vallankumouksen välillä, ja niiden osana fasisminvastaiset sodat Balkanilla, Espanjassa, Ranskassa, Italiassa jne.. Läpi kahden viimeisen vuosikymmenen, pääasiassa latinalainen Amerikka, joka ollen yksi maapallon vallankumouksellisista myrskykeskuksista, on tulossa heikoimmaksi lenkiksi imperialistisen dominaation ketjussa ja ilmaisee tiivistetyssä muodossa maailman joukkojen räjähtävyyttä ja maailmanvallankumouksellisen myrskyn voimakasta keskusta.
Ottaen huomioon byrokraattisen kapitalismin kriisin syvyyden ja monimutkaisuuden latinalaisessa Amerikassa ja sen faktan että latinalainen Amerikka on ainoan hegemonisen supervallan USA:n “takapiha”, tilanne pahentuu kaikilla seuraamuksilla joita nämä objektiiviset ja subjektiiviset olosuhteet edustavat.
Perussa kansansodasta on tullut proletaarisen maailmanvallankumouksen keskus, marxismin ja revisionismin välisen ideologisen taistelun keskus, taisteluna maoismin imponoimiseksi marxismin uutena, kolmantena ja korkeampana vaiheena, täysin pätevänä kautta maailman, puheenjohtaja Gonzalon loistavasti perustamana ja johtamana. Konkreetisti Perussa, kaikkein edistyinein ideologia ja se joka eniten uhkaa imperialismi, joka on Gonzalon ajattelu sekä sen universaalisti pätevät kontribuutiot, nousi ja sai muodon.
Ideologinen kysymys, s.o. taistelu marxismin ja revisionismin välillä, on tullut enemmän kuin koskaan perustavanlaatuiseksi kysymykseksi taistelussa KKL:ssä, ja kyse on marxismi-leninismi-maoismin, pääasiassa maoismin ymmärtämisen, omaksumisen ja ruumiillistamisen kohottamisesta valmistautumisena proletaarisen maailmanvallankumouksen suurimpiin ideologisiin ja poliittisiin myrskyihin.
Eikö näin ollutkin myös KKL:n ideologisen taistelun tapauksessa koskien suurta toveria Stalinia hänen kuolemansa jälkeen ja koskien hrushtshovilaisen klikin kaappauksen ja NKP:n 20. edustajakokouksen valloilleenpäästämää kapitalistista restauraatiota? Hyökätäkseen marxismi-leninismiä vastaan, neuvostorevisionistit tulevat impute toveri Stalinille kaikkein pahamaineisimmat rikokset, syyttäen hänen lujaa johtajuuttaan “henkilökultista”, “seurakuntalaisuudesta”, “lahkolaisuudesta” jne. Tällä neuvostorevisionistit heittävät hiekkaa kommunistien silmiin revisioidakseen marxismi-leninismin ja korvatakseen kommunistisen ohjelman vapauden, tasa-arvon ja veljeyden porvarillisilla tunnuksilla, kohottaen mädät “kaksi kaikkeaan” ja “kolme rauhanomaistaan” ja yrittävät imponoida mädän revisionistisen, porvarillisen ja sosiali-imperialistisen linjansa KKL:lle.
Kaikki nämä petolliset hyökkäykset tulivat puheenjohtaja Maon paljastamiksi ja murskaamiksi keskellä kuolintaistelua kiinalaisen hrushtshovin Liu Shaoqin johtamia oikeistolaisia kapitalistisen tien kulkijoita vastaan KKP:ssa. Puheenjohtaja Mao on lujasti puolustanut toveri Stalinia ja marxismi-leninismiä ja muotoillut yleisen poliittisen linjan KKL:lle, torjuen revisionistisen oikeiston minkäänlaisen tyynnyttelyn. Tässä taistelussa revisionismia vastaan se on painottanut, että tunnus “henkilökulttia vastaan” on vastakkainen Leninin kattavalle teorialle “johtajien, puolueen, luokan ja joukkojen keskinäissuhteesta” ja heikentää “puolueen demokraattisen sentralismin periaatetta” (On The Question of Stalin – 1963). Tässä taistelussa ei niin harvakaan puolue ylläpitänyt opportunistisesti tiettyä Stalinin puolustusta piilottaakseen marxismi-leninismin perusperiaatteiden kieltämisen, minkä ne itse pian paljastivat ja siirtyivät hyökkäämään puheenjohtaja Maon kantoja vastaan. Kuorossa neuvostorevisionistien kanssa, kuten teki petollinen revisionisti Hoxha, jolla nämä puolueet tulisivat periyttämään palvojansa.
Imperialismin, taantumuksen ja revisionismin täytyi keskittää kiivaimmat hyökkäyksensä toveri Stalinia vastaan, sillä hän seisoi KKL:n ja proletaarisen maailmanvallankumouksen pääasiallisena teoreettisena ja käytännöllisenä johtajana. Se oli toveri Stalin, joka kovassa kahdenlinjan taistelussa revisionismia ja kaikkia oikeistolaisia kantoja vastaan NKP:ssa ja Kommunistisessa internationaalissa, vastoin oikeistolaisia ja revisionistisia kantoja jotka pyrkivät pelkistämään leninismin venäläisestä erityisyydestä, mestarillisesti määritteli, puolusti ja sovelsi marxismi-leninismiä. Eikö ollut muita, jotka rohkenivat esittää toveri Stalinille vastakkaisen kannan postuloimalla oman määritelmänsä “leninismistä”? Kyllä, kuten pahamaineinen akrobaatti Trotski tai rotta Zinovjev, kun suuri toveri Stalin määritteli että “Leninismi on imperialismin ja proletaarisen vallankumouksen aikakauden marxilaisuutta. Täsmällisemmin sanoen: leninismi on yleensä proletaarisen vallankumouksen teoriaa ja taktiikkaa, erikoisesti proletariaatin diktatuurin teoriaa ja taktiikkaa”. Tämä oli ideologinen harppaus, tuote luokkataistelusta sosialismin rakentamiseksi SNTL:ssa ja kahdenlinjan taistelusta NKP(b):ssa Trotskia, Buharinia, Zinovjevia, Kamenevia ja muita vastaan, sekä Kansainvälisen kommunistisen liikkeen kehityksessä sekä proletaarisen maailmanvallankumouksen kehityksessä.
Tämä määritelmä, niin monien muiden suuren Stalinin universaalisti pätevien kontribuutioiden joukossa, on edustanut hänen pääasiallista kontribuutiotaan kansainvälisen proletariaatin ideologian kehitykselle. Vain tämän mestarillisen teoreettisen ja käytännöllisen työn kautta saattoi kansainvälinen proletariaatti tunnistaa ja omaksua leninismin universaalit totuudet. Näin ollen, tästä suuresta harppauksesta on ainoastaan mahdollista olla marxisti-leninisti (tänä päivänä, marxisti-leninisti-maoisti) omaksumalla toveri Stalinin teoreettinen ja käytännöllinen määritelmä ja tunnustamalla hännen suuri roolinsa historiassa.
Kysymme, on mahdollista kellekään kommunistille maailmassa erottaa leninismi toveri Stalinin määritelmästä leninismille? Ei yksikään tosikommunisti voi kieltää sitä roolia, jota toveri Stalin näytteli leninismin, so. marxismi-leninismin, tänään marxismi-leninismi-maoismin, teoreettisessa ja käytännöllisessä puolustuksessa.
Suhteessa maoismiin ongelma on sama. Kuitenkin, sen perustaminen uutena, kolmantena ja korkeampana vaiheena ei tapahdu KKP:ssa itsessään. Tämän määritelmän Kiinassa saavuttama korkein kohta oli kunniakkaassa yhdeksännessä edustajakokouksessa, kun vahvistettiin että KKP:n ideologia oli marxismi-leninismi-mao tsetungin ajattelu. Yhdeksäs edustajakokous vuonna 1969, keskellä Suurta proletaarista kulttuurivallankumousta, korjasi KKP:n oikeistopoikkeaman kahdeksannessa edustajakokouksessaan lokakuussa 1956, kun seitsemännen edustajakokouksen vuonna 1945 asettama määritelmä, joka määritteli KKP:n ideologiaksi marxismi-leninismin, Mao Tse-tungin ajattelun aatteet, tuli lakkautetuksi. Jo kymmenes edustajakokous, joka pidettiin 1973, edustu proletaarisvallankumouksellisten kantojen kompositiota tietyllä revisionististen kantojen elpymisellä, SPKV:n laskulla, ja Deng Xiaopingin vallan paluuta keskuskomiteaan. Yhdeksäs edustajakokous, näin ollen, oli huippukohta KKP:n oman muotoilun kehityksessä proletariaatin tuottamasta ideologiasta .
SPVK:n vaikutuksen kautta monet puolueet ja järjestöt maailmassa olivat niitä, jotka ovat otaksuneet olevansa “mao tse-tungin ajattelun” tai jopa “maoismin” kannalla. Vaikka vasemmistolinja KKP:ssa on näytellyt tärkeää roolia maoismin puolustamisessa, erityisesti toveri Jiang Qing ja toveri Chiang Chung-Chao, kumpikin sosialifasistisen Dengin diktatuurin pidättämiä ja vankeudessa surmaamia, he eivät voineet, keskellä luokkataistelua sosialismissa ja kahdenlinjan taistelua KKP:ssa, vakiinnuttaa maoismia kansainvälisen proletariaatin ideologian uutena vaiheena.
Maoismi, puheenjohtaja Maon ja KKP:n työ, taottu kunniakkaan Kiinan vallankumouksen kulussa osana ja palveluksena proletaariselle maailmanvallankumoukselle ja sen vaiheille, kahdenkymmenenviiden aseellisen taistelun vuoden, luokkataistelussa sosialismin rakentamisessa, Hrushtshovin revisionismin paljastamisessa KKL:ssa ja Suuren proletaarisen kulttuurivallankumouksen, proletariaatin jo saavuttama korkein merkkipaalu loistavan kommunismin kurssilla, kulussa. Samalla sen määrittely ja vakiinnuttaminen, suurena harppauksena marxismin kolmessa perusosassa ykseytenä, oli historiallinen välttämättömyys, jonka muotoili puheenjohtaja Gonzalo, PKP:n suuri johtaja, keskellä pitkällistä kansansotaa Perussa.
Maoismin määritelmä kansainvälisen proletariaatin ideologian uutena, kolmantena ja korkeampana vaiheena oli puheenjohtaja Gonzalon pääasiallinen universaali kontribuutio. Se tuli puheejohtaja Gonzalon vastuulle, kovassa tistelussa revisionismia vastaan, Perun sisällä ja ulkopuolella, taistellen esiinnousevia avakianilaisia kantoja vastaan, maoismin olemuksen selvittämiseksi, osoittaen että maoismin olemus on valta: “Perustavanlaatuista maoismissa on valta: Valta proletariaatille, valta proletariaatin diktatuurille, valta perustuen kommunistisen puolueen johtamaan aseelliseen voimaan. Vielä täsmällisemmin: 1) Valta proletariaatin johdon alla, demokraattisessa vallankumouksessa; 2) Valta proletariaatin diktatuurille, sosialistisessa ja kulttuurivallankumouksissa; 3) Valta perustuen kommunistisen puolueen johtamaan aseelliseen voimaan, kansansodan kautta voitettuun ja puolustettuun”.
Otamme lähtökohdaksi marxismi-leninismi-maoismin, pääasiassa maoismin, puheenjohtaja Gonzalon universaalisti pätevillä kontribuutioilla, miksi pääasiassa maoismin? Koska maoismi on marxismin kehityksen korkein vaihe, se on marxismi-leninismi-maoismi, ilman marxismi-leninismiä ei olisi maoismia. Maoismin on tämän päivän marxismia, puheenjohtaja Gonzalon määrittelemänä “marxismi-leninismin kohottamista kolmannelle, uudelle ja korkeammalle vaiheelle taistelussa proletaarisen johdon puolesta demokraattisessa vallankumouksessa, sosialismin rakentamisen kehityksessä ja vallankumouksen jatkamisessa proletariaatin diktatuurin alla proletaarisena kulttuurivallankumouksena; kun imperialismi on uppoamassa, sen mädäntymisestä ja vallankumouksesta on tullut pääsuuntaus historiassa, keskellä monimutkaisimpia ja suurimpia ikinä nähtyjä sotia ja heltymätöntä taistelua nykyistä revisionismia vastaan.
Samaan aikaan, jotkut väittävät että Gonzalon ajattelu on vain marxismi-leninismi-maoismin luovaa soveltamista Perun konkreettisiin olosuhteisiin. Tämä väite on vain osa totuutta. Gonzalon ajattelu on näiden universaalien totuuksien luovaa soveltamista Perun konkreettiseen todellisuuteen ja sen yhdentymistä Perun vallankumouksen käytäntöön, joka kahdeksana kansansodan vuonna voitiin hyväksyä historiallisessa ensimmäisessä kongressissa, PKP:n ja sen johtaman kansansodan lapsi. Se on, puheenjohtaja Gonzalo sovelsi luovasti marxismi-leninismiä, mao tse-tungin ajattelua Perun erityisyyteen, määritteli maoismin ja kehitti sitä, näin ollen gonzalon ajattelu on maoismin osa ja sen kehitystä. Tämä kehitys on puheenjohtaja Gonzalon universaalisti pätevät kontribuutiot.
Näin ollen, marxismi-leninismi-maoismi, pääasiassa maoismi, puheenjohtaja Gonzalon universaalisti pätevillä kontribuutioilla, on imperialismin kaikkein pisimmälle edenneen mädännäisyyden ja kansansotien, maailmanhistorian myrskyisimmän ajanjakson, proletaarisen maailmanvallankumouksen strategisen offensiivin, revisionismin ja opportunismin kaikkien muotojen vastaisen leppymättömimmän ja heltymättömimmän taistelun, ja imperialismin epätoivoisimman ja väkivaltaisimman taistelun ajanjakson marxismia, jossa se kaikki tullaan pyyhkäisemään maan päältä kaiken taantumuksen kanssa maailmankansansodalla.
Synteesinä, se on kansansotien ja maailmankansansodan ajanjakson marxismia. Se on maoismin osa ja kehitys taistelussa proletaarisen johdon puolesta restauraatio/vastarestauraatio-vastakkainasettelussa, erityisesti siellä missä proletariaatti oli pystyttänyt diktatuurinsa ja yhteisdiktatuurinsa sekä uuden demokratian vallankumouksissa ja sosialistisissa vallankumouksissa ja peräkkäisissä kulttuurivallankumouksissa, kun imperialismin mädännäisyys on saavuttanut ennennäkemättömän asteensa ja siten myös luonnonympäristön turmelemisen, kun on varmistettu että vallankumouksesta on tullut pääasiallinen historiallinen ja poliitttinen suuntaus, keskellä kaikenlaisista sodista monimutkaisimpia, kun proletaarinen maailmanvallankumous on astunut strategisen offensiivinsa hetkeen ja kaikenlaisen revisionismin vastaisen hellittämättömän taistelun syvenemiseen, puheenjohtaja Maon ennustaman “50-100 vuoden” ajanjaksolla kun imperialismi ja kaikki taantumus tulee pyyhkäistyksi maan päältä proletaarisella maailmanvallankumouksella, maailmankansansotana.
Näin ollen se oli puheenjohtaja Gonzaloa ja Perun kommunistista puoluetta vastaan, toisin kuin mitään muuta, joita imperialismi ja taantumus tähtäsi ja laukoi rajuimmilla aseillaan, laskien revisionismin synkän avun varaan kaikkialla maailmassa ja pääasiassa revisionistisen ja kapitulationistisen OOL:n, hyökätäkseen maoismia ja maailmanvallankumousta vastaan.
He jotka haluavat jättää tämän huomioimatta tämän tosiasian, puheenjohtaja Gonzalon ratkaisevan roolin maoismin määrittelyssä, tulevat väistämättä työnnetyksi pelkistämään maoismin kiinalaiseen erityisyyteen, kuten tekivät kaikki he jotka vastustivat toveri Stalinin määritelmää leninismistä, ja näin ollen eivät tule kykenemään ymmärtämään ja oikein soveltamaan marxismi-leninismi-maoismia.
Toverit,
Vuosi sitten, nykyisen ajanjakson kansainvälisen proletariaatin suuren jättiläisen, Marxin, Leninin ja puheenjohtaja Mao Tsetungin jatkajan, aikojemme suurimman marxisti-leninisti-maoistin, meidän kunnioitetun, kalliin ja ikuisesti rakastetun puheenjohtaja Gonzalon, PKP:n ja Perun vallankumouksen suuren johtajan, kansainvälisen proletariaatin, Kansainvälisen kommunistisen liikkeen Punaisen fraktion ja Maailmanvallankumouksen johtajan lannistumaton ja antelias sydän lakkasi lyömästä. Tänä päivänä proletariaatti ja koko maailman sorretut kansat surevat, heidän sydämensä sykkivät murheella, silmänsä täynnä kyyneleitä, me, koko maailman kommunistit, jälleen kerran kumarramme punalippujamme ja päitämme proletaarien ja vallankumouksellisen tervehdyksen juhlallisessa kunnioituksessa rakastetulle suurelle johtajallemme.
Tänä päivänä imperialismin ja taantumuksen kätyrit, käsi hanskassa OOL:n revisionistien ja kapitulationistien kanssa, unelmoivat lyöneensä hänet, he olivat myöhässä! Kun kauhea uutinen hänen kuolemastaan kuultiin kaikkialla maailmassa, rajumyrsky pääsi valloilleen ja kansainvälinen proletariaatti etujoukkonsa kautta nostatti mahtavat sotahuutonsa kohottaen puheenjohtaja Gonzalon punaisen lipun imperialismia, kaikkea taantumusta ja kaikkea revisionismia vastaan, kirjoittaen hänen nimensä ikiajoiksi kansainvälisen proletariaatin suurten jättiläisten panteoniin.
Kaksikymmentäyhdeksän absoluuttisen eristyksen vuotta taantumuksen ja revisionismin käsissä, yhdysvaltalais-imperialistisen hirviön rautakynsissä ja atomihampaissa, lisättynä kaikkeen fasismin ja kaiken taantumuksen terroristiseen verenvuodatukseen, eivät kyenneet murtamaan tätä kansainvälisen proletariaatin voittamatonta jättiläistä.
Puheenjohtaja Gonzalo kunniakkaalla kurssillaan kommunistina, yli puolen vuosisadan ajan, murskasi kaikki imperialismin, taantumuksen ja revisionismin suunnitelmat. Puheenjohtaja Gonzalo on edelleen elossa, voittamaton, hänen sydämensä sykkii edelleen koko maailman kommunistien, kansainvälisen proletariaatin ja maapallon sorrettujen joukkojen sydämissä. Hänen suuri mielensä jatkaa kansainvälisen proletariaatin opastamista, absoluuttisesti ja kiistattomasti, sillä hän on takonut jatkajansa vallankumouksen suurten tehtäviensä mittoihin näille päiville. Puheenjohtaja Gonzalo on voittamaton!
Ikuinen ylistys puheenjohtaja Gonzalolle!
Eläköön kaikkivoipa gonzalon ajattelu!
Elököön Peru Kommunistinen Puolue!
Eläköön kansansota Perussa!
Alas revisionismi!
Eläköön marxismi-leninismi-maoismi, pääasiassa maoismi, puheenjohtaja Gonzalon universaalisti pätevillä kontribuutioilla!
Eläköön Yhdistynyt Maolainen Kansainvälinen Konferenssi!
Synnyttäkää Proletariaatin Uusi Kansainvälinen Järjestö!
Kuolema imperialismille! Eläköön voittamaton kansansota!
Brasilian Kommunistinen Puolue (Punainen Fraktio) – P.C.B. (RF)
Perun Kommunistinen Puolue – PCP