Kuva: Susanna Pesonen / Yle
Punalippu julkaisee lyhyen analyysinsa päivän tapahtumista.
6.12. Helsingissä järjestettiin fasistisen Sinimustan liikkeen “Suomi herää”, nationalistinen “612-soihtukulkue” ja antifasistinen “Helsinki ilman natseja”. Ensin mainittu keräsi poliisin tiedon mukaan 200 henkeä, toinen 500 ja viimeinen 1000. HIN:n järjestäjät ovat kertoneet mielenosoituksensa osallistujamääräksi 1500 henkeä. Pidätyksiä poliisi teki yhteensä 68: 14 aseistautunutta fasistia pidätettiin Helsingin rautatieasemalta ja 54 henkeä HIN:stä.
HIN:n suunnitelmana oli tänä vuonna vallata Töölöntori ja siten estää 612-soihtukulkueen kokoontuminen. Poliisi ei sallinut tätä, vaan alkoi lyödä HIN:ää hajalle pian sen kokoonnuttua. Poliisin kovasta voimankäytöstä huolimatta tämä oli joukkojen väkevän vastarinnan vuoksi niin hidasta, että 612-soihtukulkueen alku viivästyi yli puoli tuntia.
Päivän tapahtumat osoittavat jälleen selvästi taistelevan antifasismin oikeutuksen. Fasismia ei voida vastustaa ilman aktiivista varautumista fyysisiin yhteenottoihin. Rauhanomaisuuden opportunistinen saarnaaminen joukoille saattaa heidät puolustuskyvyttömän uhrin asemaan. HIN-mielenosoituksessa ollut maolainen kontingentti taisteli eturivissä ja sai tämän ansiosta osakseen paljon kannatusta taistelevilta joukoilta.
Kaikesta huolimatta pieni kourallinen kaikkein mädimpiä opportunisteja hyökkäsi väkivaltaisesti maolaisen kimppuun. Anarkistijohtaja Antti Rautiainen oli tämän hyökkäyksen nokkamies. Kontingentti sovelsi itsepuolustusta ja torjui hyökkäyksen maltillista voimaa käyttäen. Helsingin Sanomien julkaisemalta videolta näkyy, että Rautiainen toimi aloitteellisesti ja häneen kohdistunut väkivalta oli luonteeltaan itsepuolustuksellista.
Viime aikoina voimistuneen antikommunistisen hyökkäyksen tavoite on eristää kommunistit joukoista. Sen tulos on kuitenkin päinvastainen: joukot samastivat hyökkääjät fasisteihin ja poliisiin, vaativat äänekkäästi hyökkääjiä perääntymään ja saipa anarkistijohtaja vielä maineen “naistenhakkaajana”.
Siten tämän vuoden 6.12. oli selvä voitto maoismille ja sen kannattamalle taistelevalle antifasismille, kun taas pasifistinen ja antikommunistinen opportunismi kokivat jyrkän tappion.