Julkaisemme saamiamme kuvia antifasistiselta toimintapäivältä esittäen samalla Töölöntorin tapahtumat kronologisesti; miten antifasismin selustasta tullut lapualaistyyppinen hyökkäys lyötiin ja miten maolaiset taistelivat laajojen joukkojen rinnalla Töölöntorilla loppuun asti poliisiväkivaltaa vastaan. Jokainen voi antaa tuomionsa siitä, miten todistusaineistoon sopii se, mitä eräät läpimädät opportunistit ovat jälkikäteen uskotelleet – että he, eikä vanha valtio itse, olisivat poistaneet maolaiset tunnuksineen Töölöntorilta.
Helsinki ilman natseja -mielenosoituksen (HIN) alkaessa Töölöntorilla, paikalla oli myös maolainen kontingentti sekä muita taistelevan antifasismin kannalla olevia punaisia voimia. Torilla jaetussa maolaisten lentolehtisessä sanottiin päivän ensimmäisiä tapahtumia ennakoivasti, että “taantumus nostattaa “viidettä kolonnaa”, jota hallituksen rasisminvastaisen tiedonannon väläyttämät lapuan lait inspiroivat entistä kiivaampaan, ajoittain poliisin avustamaan suoraan hyökkäilyyn kommunismia vastaan”.
antikommunistinen hyökkäys
puolustus
Antti Rautiainen saapuikin pian apureineen vaatimaan maolaisten mukanaan tuomien punaisten sirppi- ja vasaralippujen poistamista. Kun maolaiset kohteliaasti kieltäytyivät Rautiaisen “mahtikäskystä”, kävi tämä apureineen hyökkäykseen lippujen ryöstämiseksi. He kävivät naisiinkin käsiksi, jääden heti alakynteen. Kuten on jo riittävästi näytetty toteen, maolaiset puolustautuivat maltillisesti, antaen Rautiaiselle mahdollisuuden palata antifasismin rivistöihin. Rautiaisen yhden apurin kaapattua yhden lipun ja haihduttua paikalta, kävi “vaihtosuhde” vain epäedullisemmaksi hänelle. Välillä Rautiainen oli maassakin, jolloin häntä ei lyöty, ja mikä kuvaavinta; myöskään anarkistit eivät rientäneet tätä luopiota tukemaan. Ensin lannistuivat hänen apurinsa, sitten hän itse. Hän oli menettänyt kaiken kunnioituksen joukoilta, jotka huusivat yhä kovemmin “alas lapuan lait!” ja “yhteinen rintama fasismia vastaan!”. Tämä lyhyt mutta vakava tilanne pohjusti taisteluyhtenäisyyttä myöhempää poliisiväkivaltaa vastaan.
hyökkäys torjuttu, taisteluyhtenäisyys turvattu
Kaikkien antifasistien on syytä arvioida vakavasti edellä kuvattua hyökkäystä. Maolaiset ovat ennakoineet ja panneet merkille, että vauhkoontuvan taantumuksen osana nähdään tällaisia antikommunistisen repression erikoisia, vuosikaudet sopivaa tilaisuutta odottaneita “spontaaneja” muotoja. Hallitus esitti kommunististen symbolien kieltoa ja vasta sen jälkeen ja samantien läpimädät opportunistit ovat ryhtyneet väkivaltaisiksi yltyviin toimeenpanoyrityksiin. “Viidennen kolonnan” hyökkäys antifasismin selustasta 6.12.2023 oli määrä eristää maolaiset joukoista, mikä onnistuessaan olisi myös aivan konkreettisesti tarkoittanut yhtenäisen puolustuslinjan muodostumisen estymistä ennen valtiokoneiston omaa hyökkäystä. Nyt nämä epäonnistujat saavat antikommunistista repressiota heiltä vaatineilta kokoomuslaisiltakin osakseen vain kiittämättömyyttä – se on “tulos tai ulos!”
Kun oli käynyt niin kuin käyvä oli, maolaiset pääsivät pian sopuun paikalle tulleiden järjestäjien kanssa, jotka eivät olleet yhtyneet antikommunistiseen hyökkäykseen. Käytiin joitakin neuvotteluita, maolaiset sijoittuivat poliisikeskityksen suuntaan, ja seurasivat neuvoa huutojen kohteliaasta vuorottelusta. Myös palestiinalaisia ja heidän ystäviään tuli antikommunistisen hyökkäyksen seurauksena maolaisten tueksi, ilmaisten tyytyväisyyttään näiden jäämisestä. Internationalismin ja anti-imperialismin henki löi aalloittain, kun vuorotellen huudettiin mm. “from the river to the sea, Palestine will be free!” Antikommunismi oli tomuna, jonka sijaan valtasi harras solidaarisuus myös vähemmän punaiset joukot. Näin käy, kun maolaisten vaatimukset taisteluyhtenäisyydestä ja propagandavapaudesta antifasistien kesken toteutuvat.
valtiokoneiston oma hyökkäys alkaa
ratsupoliisi murtaa linjaa
Vastoin taantumuksen ja sen kätyrien tahtoa muodostui entistä lujempi ja taistelevampi yhtenäisyys, jonka ansiosta maolaiset yhdessä muiden antifasistien kanssa saattoivat selustastaan huolehtimatta keskittyä tekemään vastarintaa poliisihyökkäykselle. Poliisin työntäessä ja lopulta hakatessa fasisminvastustajia, samassa poliisivastaisessa rivissä liehuivat kaikki (-1) punaliput sirpillä ja vasaralla, Palestiinan liput, kuten myös mustia ja punamustia lippuja. Mellakkapoliisin riehuessa vaikutti siltä, kuten myöhemmät raportit vahvistavat, että se kohdisti erityisen röyhkeitä otteita naisiin, jotka kaikesta huolimatta pysyivät taistelevina etulinjassa ja viimeisissäkin protestipesäkkeissä. Maolaisilla on myös ilo antaa tunnustusta muillekin punaisille antifasisteille loppuun asti kestäneestä fyysisestä tuesta. Lopulta ratsupoliisin tukema poliisihyökkäys mursi antifasistien puolustuksen, kaapaten kymmeniä ja pakottaen protestoivat joukot pois Töölöntorilta. Vasta tällöin poistuivat torilta myös maolaiset, jatkaen protestointia monenkirjavien joukkojen parhaiden voimien kanssa. Voitto maoismille ja taistelevalle antifasismille, ja epäilemättä kasvanut velkataakka taantumuksen sikailijoille.
joukot jatkoivat protestointia vielä torin menetettyäänkin