Kansainvälinen proletariaatin päivä oli Tampereella sangen vaiheikas ja tapahtumarikas, ja nyt voimmekin kirkkaalla luokkaylpeydellä julkaista tämän saamistamme raporteista ja kuvista koostetun artikkelin.
Vappua edeltäneinä viikkoina vallankumoukselliset levittivät julisteita, kuten julistetta NATO:a ja pohjoismaista sotilasyhteistyötä vastaan yhteiskannanoton tunnuksilla, sekä vappumobilisointijulistetta.
Myös Tampereella nähtiin kahden vuoden tauon jälkeen perinteinen vappumarssi, johon vallankumoukselliset valmistautuivat mm. levittäen julisteita. Itse päivä alkoi aamuvarhain käynnillä punaisten haudalla Kalevankankaalla. Haudalle sytytettiin kynttilät, ja kuultiin suureen taistelupäivään innostusta ja päättäväisyyttä vahvistanut puhe.
Päivän kohokohta toteutui vappumarssilla, jonne työläisiä ja kansanjoukkoja saapui ainakin viisisataa. Kuten Helsingissäkin, marssin järjestäjinä olivat hallistuspuolueet SDP ja Vasemmistoliitto sekä niiden dominoima SAK. Kuitenkin, opportunismilla ei ennätyspyrinnöistään huolimatta ole lähellekään tavoittelemaansa yliotetta työväenjoukoista, ja näin ollen mm. NATO:n vastaiset lentolehtiset otettiin mielenkiinnolla ja ilollakin vastaan. Marssille muodostettiin vallankumouksellisten johtama punainen blokki yhteisenä tunnuksenaan etubanderolliin kirjoitettu “sosialistinen vallankumous imperialismia vastaan!”. Tätä seurasivat punaiset liput, sirpillä ja vasaralla, sekä kyltti “yhdistykää maoismin alle!”. Blokkiin liittyi parikymmentä henkeä, ryhmityksiltään vaihtelevempien satapäisten joukkojen muodostaessa marssin loppupään.
Punainen blokki kävi vastavirtaan uhmaten kovenevaa taantumusta. Megafonin johdolla koko kulkueen ajan kaikuivat toistuvasti sellaiset huudot, kuin “Ei sininen, ei valkoinen – vappu on punainen ja kansainvälinen!”, “ei NATO:a Suomeen!”, “kuolema imperialismille!”, “kansainvälinen solidaarisuus, sosialistinen vallankumous!”, sekä kuultiin myös huudettuna Kansainvälisen Kommunistisen Liikkeen vapputunnukset “Eläköön Vappu, kohottakaa korkealle voittamaton punalippu!”, “Alas imperialistinen sota! Eläköön kansansota!”. Näin vallankumoukselliset ja heihin liittyneet joukot näyttivät kaikille, kuinka on vastattava päälle käyvään taantumukseen, joka samanaikaisesti hyökkää lakko-oikeutta vastaan, lisää urkintaa ja militarismia, erityisesti vieden valtiotaan katalalla rynnäköllään jenkki-NATO:n jäseneksi, ja vielä tämän päälle päästää valloilleen vanhanmallistakin fasistiliikettä. On vastattava vihollisen “linnarauhan” rikkovalla taistelulla ja vastarinnalla, joka on oleva voittoisa ponnistaessaan osana maailmanvallankumouksen nousevaa uutta aaltoa, rekonstituoidun Suomen Kommunistisen Puolueen johdolla. Tämä voimakas esiintyminen vappumarssilla oli vielä samana päivänä tuleva saamaan erityisen vahvistuksensa fasisminvastaisessa taistelussa.
Marssin jälkeen vallankumoukselliset siirtyivät joukkojen pariin erilaisiin juhlatilaisuuksiin, valmistautuen protestoimaan fasistisen “Sinimustan liikkeen” ilmoittamaa “Valkoista vappua”, jonka reitti ja tarkempi aikataulu oli etukäteen vain heidän ja herrojensa väkivaltakoneiston tiedossa. Oli selvää, ettei tällainen moninverroin vappumarssia pienempi, peittelemättömän lapualainen kulkue, joka suorastaan kerjäsi Tampereen työväenluokan ja kansanjoukkojen vihaa ylleen, voinut kulkea kaupungin ydinkeskustan pääväyliä pitkin. Se oli toteutettavissa vain esivallan kanssa salassa valmistellen, raskaalla poliisisaattueella, pujotellen sivuteitä vain muutaman korttelin päässä olleelle päätöspaikalleen. Silti fasistien kulkue sai alusta loppuun osakseen vain halveksuntaa ja suuttumusta, kun erilaiset fasisminvastaiset joukot seurasivat sitä huutaen, häiriten ja myös natsien oman dokumentoinnin mukaan ilmeisen mielikuvituksellisillakin tavoilla siltä mielenosoitusrauhaa kieltäen. Myös vallankumoukselliset jahtasivat fasistikulkuetta, ja poliisi sai pitää kiirettä täyttääkseen luokkatehtävänsä. Tästä huolimatta, kun poliisi käytti fasisteja korttelin verran Hämeenkadulla satunnaisempien ohikulkijoiden nähtävillä, pian esiin kohosivat myös punaiset liput sirpillä ja vasaralla, sekä vielä lukemattomat kerrat kuulluksi tullut huuto “ei rauhaa fasisteille!”, sekä tulevaisuuden loistavan näköalan kantava huuto “kuolema fasismille – vapaus kansalle!”. Kulku näinkin lyhyttä, vain muutaman sadan metrin pituista, ja poliisitoiminnan kannalta mahdollisimman edulliseksi piirrettyä reittiä, kävin niinkin kiivaaksi. Kovakalloisimmallekin hitleriläiselle tuli selväksi, että mikä hyvänsä fasistien alunperin toivoma reitti keskustan läpi pääväyliä pitkin, saati kansalle etukäteen kerrottuna, olisi vaatinut taantumukselta ja sen väkivaltakoneistolta paljon enemmän tukahdutusta, enemmän valkoista terroria. Paljon enemmän, mikä puolestaan tekee vain heidän omasta lopustaan sitäkin kurjemman.
Fasistien kulkue päätyi Hämeenpuistoon, Tampereen työväentalon eteen, ja paikalle saapuivat myös vallankumoukselliset punaisine banderolleineen ja lippuineen, sekä muita antifasisteja. Kun oikeutettua vihaa tulvivat huudot alkoivat jälleen megafonin tahdittamana, taantumus ei tyytynyt fasistista laittomuutta suorittaessaan vain puolustamaan provokaatiotaan “Valkoisen vapun” muodossa, vaan se kävi poliisivoimillaan avoimeen hyökkäykseen. Tällä se siirsi tilanteessa lähtökohtana olleen pääristiriidan antifasistien ja “sinimustien” väliltä antifasistien ja poliisin välille, millä se vain alleviivasi valtiokoneiston ja fasismin keskinäissuhdetta.
“Sinimustien” aloitellessa puheiden pitämistä, poliisi käski pidätysten uhalla edessään, rivistönsä takana kokoontuneista “sinimustista” muutaman kymmenen metrin päässäseisonutta fasisminvastustajien ryhmää vaikenemaan. Kun tätä fasistista uhkavaatimusta ei noudatettu, se koitti kaapata megafonin käyttäjää ja kävi käsiksi muihinkin protestoijiin, polkien banderollia ja ryöstäen megafonin. Tämä poliisin sinimusta päällekarkaus kohtasi kuitenkin sitä lujemman vastarinnan ja päättäväisyyden, saaden sen hetkeksi luopumaan kaappauspyrkimyksistään, ja vieläpä yllätyksen kautta menettämään megafoninkin takaisin fasisminvastustajille. Kaiken kansan edessä ylimielisyydessään kompuroinut ja naamionsa pudottanut poliisi yritti kaiken päälle vielä turhautuneesti vedota johonkin väittämäänsä iljettävään “sopimukseen”. Tämän ajatuksenakin absurdin, poliisin unelmoiman “sopimuksen” mukaan nämä fasisminvastustajat olisivat muka luvanneet olla kiltisti kilometrin päässä Näsinpuistossa! Tähän poliisi sai oikean vastauksen, ettei heidän kanssa oltu sovittu yhtään mistään.
Saimme myös linkin videoon, johon on tallentunut poliisin edellä kuvattu hyökkäys sekä eri sanoin toistettu valhe “sopimuksesta” fasistimielenosoituksen jättämisestä rauhaan:
https://www.facebook.com/proletaarit/videos/5434749533231355/
Protestointia jatkettiin vielä hetki, mutta kun osa poliiseista alkoi kiertää selustaan piiritysrenkaan muodostuessa, vallankumoukselliset ja muut paikalla olleet fasisminvastustajat vetäytyivät. Vallankumouksellisella johdolla suoritettiin näin menestyksekäs taistelutoimi fasistien mielenosoitusrauhan kieltämiseksi, estettiin pidätykset ja aineellisetkin tappiot, tovereita ja materiaalia vapautettiin poliisin kynsistä. Se on huikea voitto! Fasistit olivat aikoneet “Valkoisesta vapusta” tulevina vuosina toistuvaa traditiota, mutta sen kohtalo tuli nyt ensinäytöksessään sinetöidyksi. Poliisin kanssa konspiroivat “sinimustat” on tuomittu aina väistämään työväenvappua Tampereella, saaden ylleen vain yhä painavammaksi käyvän joukkojen raivon.
Näin vuonna 2022 kansainvälinen proletariaatin päivä tuli Tampereella toteutuneeksi täydessä merkityksessään, huipentumalla vappumarssin punaisessa blokissa ja taistelussa joukkojen rinnalla. Vappu pysyy punaisena!
Oikaisu 6.5.: korjattu epätäsmällinen määritelmä voitosta