Sirkus on saapunut kaupunkiin – nimittäin vaalisirkus! Tämän sirkuksen klovnien ja taikurien taianomaiset vaalikampanjat yrittävät poistaa ihmisten mielistä arkisen kurjuuden ja sen perimmäisen syyn – omistavan luokan mielivallan. Vasemmistolaisemmatkin ehdokkaat tapaavat ylistää Tamperetta hyväksi kaupungiksi, mutta onko näin todella? Meillekin rakasta kaupunkia piinaavat jatkuva joukkotyöttömyys ja alati heikkenevät peruspalvelut. Onko tämä muka hyvän kaupungin merkki? Nämä asiat eivät ole millään vaaleilla muuttuneet vuosikymmeniin – eikö tämä ole kiistaton harvainvallan merkki?
Kun lappu uurnaan tipahtaa, ääni porvareille livahtaa
Me kannatamme kansanvaltaa, ja siksi vastustamme vaalishow’ta. Köyhä kansa, työväenluokka etunenässään, on tässä kysymyksessä meidän puolellamme, sillä tilastojen perusteella heistä enemmistö kieltäytyy jo antamasta ääntään vaaleissa. Lähinnä hyväosaiset vaivautuvat enää äänestämään, sillä valtuustot toimivat vain heidän hyväkseen.
Porvarit eivät omista vain tuotantovälineitä ja pankkeja, vaan myös valtion ja sen kunnat. Tampereenkin kunnanvaltuusto heijastelee päätöksissään lopulta lähinnä eri suurpääoman ryhmien, rakennusliikkeiden, kauppaketjujen ja paikallisten porvarien keskinäisiä voimasuhteita.
Porvariston komento ei rajoitu vain kabinetteihin, vaan ulottuu katutasolle. Porvarillinen demokratia antaa puhujan korokkeen ja toimintavapauden fasisteille, joiden pyrkimys on koota porvarivaltion tueksi kansanjoukkoja polkemaan kansaa ja erityisesti kaikkein taistelutahtoisinta työväenluokkaa.
Taistelua poliittisesta vallasta ei käydä vaaleissa. Miksi muka porvarit antaisivat äänestää pois diktatuurinsa? Ainoa vaihtoehto on päättäväinen luokkataistelu, jossa köyhälistö yli sukupuolen ja ihonvärin liittyy yhteen, rakentaa omaa valtaansa ja haastaa yhtenä rintamana luokkavihollisensa. Työläiset ja muu kansa, teillä on oikeus olla vihaisia ja teillä on oikeus kapinoida – ja me kommunistit haluamme palvella teidän oikeutettua taisteluanne!
Sorretut yhteisrintamaan!
Porvaristo on riistänyt kansalta niin omaisuuden kuin oikeudetkin, ja luokkavaltansa turvana sillä on uusimmalla teknologialla varustettu poliisi ja armeija. Mutta nämä kansanviholliset ovat vain pieni vähemmistö, kun taas kansa on ylivoimainen enemmistö, joka voi luottaa taistelussa vain omaan yhtenäisyyteensä. Kansan sisäiset vihamielisyydet ovat sen yhtenäisyyden este, eivät turva.
Erityisesti rasismi on vakava uhka työväenluokalle, sillä ilman kaikkien maiden vallankumouksellista yhtenäisyyttä kansat voidaan kääntää toisiaan vastaan. Kun siirtotyöläiset ja pakolaiset tulevat hakemaan itselleen ja perheilleen elantoa ja elämää, heitä ja kaikkia työläisiä riistävät ja sortavat porvarit loisivat hajanaisuudestamme. Miksi suomalaiset työläiset taistelisivat muualta tulleita työläisiä vastaan? Eikö olisi parempi taistella yhdessä Suomen ja maailman porvareita vastaan? Tämän tulee olla ystävyytemme ja solidaarisuutemme lähtökohta.
Työttömyys on kasvanut Suomessa kohta puoli vuosisataa, ja viimeistään 90-luvun lama teki joukkotyöttömyydestä pysyvää. Tampereen häpeäpilkkuna on jo pitkään ollut korkeampi työttömyys kuin muissa Suomen suurissa kaupungeissa. Työttömyys ei ole vain työttömien oma ongelma, vielä vähemmän heidän omaa syytään. Pelko työttömyydestä on pakottanut jokaisen työläisen alistumaan pomojen mielivaltaan, kiristämään jatkuvasti työtahtia, hillitsemään palkkatoiveitaan ja lopulta jopa luopumaan unelmistaan.
Kun vaaleissa kysymykseksi sukupuolisen tasa-arvon osalta nostetaan korkeintaan naisten osuus ehdokaslistoilla ja kaupunginvaltuustossa, peitellään kunnallisen demokratian luokkaluonnetta, johon kuuluu naisten enemmistön pitäminen riistettyinä ja sorrettuina. Naiset eivät suinkaan kanna tätä miesvaltaisen järjestelmän taakkaa tasaisesti keskenään, vaan siinä missä naisten työväenluokkainen enemmistö kannattelee sitä moninkertaisesti, niin porvariston ja etuoikeutettujen kerrostumien naiset kilpailevat paikasta miesvallan auringossa ylläpitämällä ”siskojensa” riistoa.
Koulutusta, ja erityisesti ammatillista koulutusta, kehitetään yhä suoremmin palvelemaan elinkeinoelämän tarpeita. Yliopistot ohjataan kerjäämään siltä rahaa innovaatioita vastaan. Ammatillisessa koulutuksessa yritysmaailman ohjaus lisääntyy korostuneimmin. Opiskelijoille, joista suurin osa tulee työväenluokasta ja tulee pysymään siinä, istutetaan ”yrittäjän” ajattelu- ja toimintatapaa.
Työttömyys koskettaa suoraan tai välillisesti koko työväenluokkaa, jonka kasvanutta osaa uhkaa lopullinen syrjäytyminen työelämästä, ja siten ajaminen rikollisuuteen, myymään muutakin kuin työvoimaansa, tai muuten ihmisarvoa alentaviin ja työväenluokan elämää myrkyttäviin elinkeinoihin ja -tapoihin. Kaikki sorron muodot painottuvat työväenluokkaan, ja erityisesti työttömyys yhdistää niistä monia.
Pahimmillaan työttömyys merkitsee syrjäyttämistä yhteiskunnasta, eikä edes vanha työväenliike ei ole ottanut työttömiä tosissaan. Työttömillä on kaikkein vähiten menetettävää tässä yhteiskunnassa, ja heillä on kaikkein eniten voitettavaa uudessa sosialistisessa yhteiskunnassa, jota työväenluokka hallitsee.
Porvarit väittävät, ettei ole rahaa palkata enempää työläisiä tai ettei ole rahaa antaa työläisille myönnytyksiä. Samalla he ohjaavat valtion varoin ja voimin itselleen ilmaista työvoimaa työvoimapoliittisilla toimenpiteillä esiintyen kuin mitkäkin hyväntekijät.
Entä heidän rahansa, miksei niistä oteta? He väittävät, että sitten ei kannattaisi enää ollenkaan pyörittää tuotantoa. Hyvä, jääkää porvarit sivuun ja antakaa työläisten ottaa tuotanto ja koko yhteiskunta hallintaansa! Siksi tarvitsemme kaikkia työväenluokan jäseniä asuinalueillaan, työpaikoissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa yhdistävää poliittista järjestäytymistä vallankumoukselliseen luokkataisteluun.
Vallankumoukseen!
Meille sanotaan, että äänestämättä et voi vaikuttaa. siten tunnustetaan porvarivaltion antavan vaihtoehdoksi vain vanhan vallan jatkumisen. Sitä suurempi syy sorretuille hylätä vaalitouhu ja suuntautua kohti oikeaa kansanvaltaa järjestäytymällä kunnallishallinnosta itsenäisenä vanhaa valtaa vastaan.
“Vasemmisto ja eduskunnan ulkopuoliset puolueet esittävät eriasteisia vaihtoehtoja porvariston päälinjalle. Parhaimmillaankin vasemmiston ja pienpuolueiden vaatimukset ovat riittämättömiä, ja mikä pahempaa, niitä kaupitellaan porttina perusteellisempaan muutokseen. Kaikki vasemmistolaiset ja eduskunnan ulkopuoliset puolueet ovat valheellisia vaihtoehtoja ennen kaikkea siksi, että ne valehtelevat kansalle käänteentekevän muutoksen olevan tavoiteltavissa vaalien kautta. Ne voivat puhua kansanjoukoille niiden oman aktiivisuuden tarpeesta, mutta silloinkin niiden käytäntö painottuu kansanjoukkojen mobilisoimiseen äänestäjinä.”
Kasvava enemmistö Tampereen työväenluokasta ei kannata mitään puoluetta. Se on oman kokemuksensa kautta jo pitkälti ohittanut tämän porvarillisen demokratian sille mitä läheisimmän ja ihmiskasvoisimman kulissin. Kunnallisvaaleissa on työväenluokalle tarjolla vain tappio ja pettymyksiä, ilman mitään myönteisiä opetuksia omista mahdollisuuksistaan. Niitä voidaan hankkia vain todellisen taistelun kautta, johon suuntaudumme vaaliboikotin kautta.
Me emme tahdo vetää työväenluokan omaehtoisesti edistynyttä osaa taaksepäin, vaan antaa jo passiivisena toteutuvalle vaaliboikotille aktiivisen sisällön ja vallankumouksellisen suunnan. Tahdomme, että työväenluokka yhdessä sen ympärille rivejään kokoavan kansan kanssa rohkaistuu luottamaan omiin voimiinsa, ja oppii taistelun kautta rakentamaan omaa, kunnallishallinnolle ja koko porvarivaltiolle vastakkaista kaksoisvaltaa.
Me tahdomme oppia kansalta palvellaksemme kansaa, ja me tahdomme nostaa sen syvimmistä riveistä uusia kommunisteja kansaa palvelemaan. Sanomme tässä vain sen, minkä tiedämme varmaksi, mutta se on vain pieni osa siitä, mikä meidän on opittava kansanjoukkojen elinoloista, tarpeista, ja äärettömän laajasta kokemuksesta.
Olemme kuitenkin vakuuttuneita, että ympärillämme vallitsevaan ja lisääntyvään kurjuuteen on vain yksi ratkaisu – sosialistinen vallankumous, jossa työväenluokka ottaa porvareilta takaisin luomansa rikkaudet ja astuu johtoon kaikkialla yhteiskunnassa. Lopullisena päämääränä on kaikkien luokkien ja kaiken sorron ja kurjuuden hävittäminen. Tie on pitkä ja kivinen, mutta se on kuljettava.
Työväenluokan tie ulos tästä ongelmien umpisolmusta kulkee vallankumouksellisen elintapojen muuntumisen ja voimistumisen kautta.
Työväenluokan opiskeleva nuoriso tarvitsee yliopistoihin sulkeutuneen pikkuporvarillisen opiskelijaliikkeen sijaan luokkakantaista opiskelijaliikettä, joka käy luokkataistelua opiskelijaliikkeen sisällä ja jalkautuu palvelemaan kansaa oppilaitosten ulkopuolella.
Tie sukupuolisesti sorrettujen työläisten vapautukseen aukeaa luokkakantaisen työläisnaisliikkeen järjestämisen kautta.
“Reformistien työkalupakista ei myöskään löydy mitään retoriikkaa konkreettisempaa militarismia, poliisivaltiota tai äärioikeistoa vastaan.” Tukeutukaamme yhtenäisyyteen fasistien vainoamien kanssa, kohottakaamme luokkamme alistetuimmat taistelumme johtoon, sekä karkottakaamme fasistit yhteisöistämme.