Luokkakanta prostituutiota vastaan

[Auttaaksemme teoreettista keskustelua ja työtä kommunistien parissa, julkaisemme käännöksen norjalaisen Tjen Folketin kansainväliseksi työläisnaistenpäiväksi 8.3.2018 kirjoitetusta tekstistä.]

Teksti: Tjen Folket

Kääntäjän huomio: Venstre on norjalainen keskusta-liberaali puolue. Rødt ja SV ovat ovat norjalaisia sosialidemokraattisia puolueita.

Luokkakanta prostituutiota vastaan

Proletaarinen feminismi, naisten kamppailun punainen linja, taistelee prostituutiota ja tähän kysymykseen liittyvää liberalismia vastaan. Tämän linjan juuret ovat proletariaatin luokkanäkökulmassa ja vallankumouksessa järjestelmää vastaan.

Liberaali ja niinkutsuttu seksityöläiset mukaanlukeva feminismi

Monien vuosien ajan on Venstren nuorisosiipi, Norjan liberaalinuoret, osallistunut 8. Maaliskuuta -komitean iskulausetapaamisiin Oslossa. Näissä tapaamisissa liberaalit ovat toimineet pienenä kannattajaryhmänä heidän kutsumalleen “liberaalille feminismille”. Keskeistä tälle aatteelle on, että yksilönvapaus on suurin hyve – myös feminismissä. Tämä aate pohjanaan he ovat hyökänneet radikaalifeministien ja 8. Maaliskuuta -komitean seksinoston kriminalisointia vaativaa linjaa vastaan.

Liberaalifeministille seksinostamisen kriminalisointi on vastakkaista sekä vapaakaupalle, että vapaudelle tehdä omalle keholleen mitä huvittaa. Ja jopa toisten kehoille – niin pitkään kuin joku maksaa siitä. Tämä on rinnasteinen, tai jopa suoraan otettu, liberaalien suhtautumisesta huumeisiin.

Radikaalifeminismi on toinen suuntaus feminismissä ja hallitsee suurelta osin naisryhmä Ottaria ja ajoittain Kvinnefrontenia (Naistenrintama). Radikaalifeminismi on pitkään ollut hallitseva linja Norjan naisliikkeessä. Se on tyypillisesti ollut 8. Maaliskuuta -komitean ydin useissa osissa maata ja limittyy joidenkin puolueiden kanssa – esimerkiksi Rødt:in ja SV:n. Radikaalifeminismi erottautuu liberaalifeminismistä useissa asioissa.

Intialainen maoisti Anuradha Ghandy on kirjoittanut näistä filosofisista suuntauksista feminismissä ja kritisoinut niitä tekstissään “Philosophical Trends in the Feminist Movement.” (ei suomennettu, linkki englanninkieliseen: https://anuradhaghandy.wordpress.com/2018/04/12/philosophical-trends-in-the-feminist-movement/ )

Vuonna 2018 liberaalit saivat tukea muilta, jotka lähentyvät samanlaista liberalismia. Nämä tukijat toivovat feminismiä, joka on “seksityöläiset mukaanlukevaa”, ja näin ollen vastustavat “prostituutio”-sanan käyttöä. Tämä heijastaa identiteettipolitiikkaan suuntautumista, jolla on ollut selkeä asema Yhdysvalloissa vuosikausien ajan. On oleellista huomata, että sillä ei ole asemaa kansanjoukkojen parissa, vaan ennemminkin vasemmistoälyköiden ja vasemmistolaisen poliittisen ympäristön piirissä. Tällä ajattelulla on ollut vaikutuksensa moniin ja se on ollut monien kritisoima, mutta se tihkuu norjalaiseen poliittiseen piiriin tänä päivänä lähinnä läntisten vaikutteiden takia.

Proletaarinen feminismi prostituutiota vastaan

Proletaarinen feminismi, punainen naisliike, kasvaa eri perinteestä kuin liberaali- ja radikaalifeminismi. Se polveutuu marxismista. Naisten taistelun punaisen linjan juurena on luokkanäkökulma ja materialismi. Kun joku puhuu “vapaudesta”, me haluamme kysyä jatkokysymyksen “kenelle?”. Kenelle on vapautta se, että prostituutio laillistetaan? Se on vapautta miehille, joilla on rahaa ostaa käyttöoikeus toisten kehoihin. Ja se on vapautta köyhille naisille ja huumeriippuvaisille myydä itseään. Kuitenkin jälkimmäisillä on jo tämä “vapaus”, sillä Norjassa ainoastaan seksinosto on laitonta, kun taas prostituointi ei riko mitään lakeja. Tämä on tietenkin hyvä asia ja prostituution kriminalisointi on totaalisen väärin. Mikä luokka hyötyykään eniten parittajista ja vapaiden käsien antamisesta asiakkaille?

Vapaus ostaa seksiä ei ole millään lailla positiivista naisten oikeuksille. Yli 100 vuotta sitten naisten asema norjalaisessa yhteiskunnassa oli paljon alemmalla tasolla. Naiset olivat sorretumpia – ja prostituutio ja bordellit olivat “vapaita”. Prostituutio ja naisten sorto, erityisesti köyhimpien naisten, kulkevat käsi kädessä.

Tutkimukset prostituutiosta ovat toistuvasti tuhonneet sen myytin, että prostituutio olisi turvallinen tapa hankkia elantonsa. Se on vahvasti yhdistetty traumaan ja lapsuudenaikaiseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, aiheuttaen yksilölle jälkitraumaattista stressihäiriötä ja muita seurauksia.

Luokkalinja, solidaarinen linja köyhien prostituoitujen tai huumeriippuvaisten prostituoitujen suhteen, on etsiä keinoja taistella ihmisten vapauttamiseksi prostituutiosta – ei prostituutioon. Kaikki auttamiskeinot ja tuki ovat hyvästä, kuten myös yksilöllinen järjestäytyminen, mutta ei silloin jos se tekee helpommaksi pysytellä prostituutiossa tai värvätä lisää ihmisiä siihen.

Liberaalifeminismillä on pikkuporvarillinen luokkanäkökulma

Liberaalifeministit leikittelevät liberaalilla myytillä yksilön itsemääräämisoikeudesta ja myytillä “iloisesta huorasta”. Näiden ihanteena ovat luksusprostituoidut, jotka tienaavat hyvin ja joilla ei ole parittajia. Nämä ovat niitä, jotka valitsevat omat asiakkaansa ja jotka voivat hylätä uhkaavasti tuijottavat tai humalaiset miehet. Niitä jotka tietävät asiakkaidensa nimet, mahdollisesti missä nämä asuvat ja näin ollen elävät täysin erilaista elämää kuin ihmiskaupan naiset, niitä jotka ovat huumeriippuvaisia ja jotka ovat köyhiä, epätoivoisia naisia joilla ei ole muita vaihtoehtoja kuin prostituutio. Mutta me uskomme että siitä huolimatta prostituutiolla on negatiivinen vaikutus niihin jotka siihen ottavat osaa, jopa niille jotka eivät suhteellisesti ole huonoimmassa asemassa.

Liberaalit tietoisesti valikoivat niitä jotka ovat paremmassa asemassa, suosien niitä jotka ovat osa pikkuporvaristoa kun he luovat kuvaa prostituoiduista jotka käyttävät vain omaa kehoaan hankkiakseen tuloja itselleen, kuten mikä tahansa toinen “työläinen” tai toiminimellä toimiva. Nämä eivät ole tyypillisiä prostituoituja. Näihin keskittyminen on tyypillistä porvarilliselle ja pikkuporvarilliselle feminismille. Parhaimmillaan se nostaa esiin huumeriippuvaisia, mahdollisesti väittäen että asiakkaiden kriminalisointi asettaa heidät suurempaan vaaraan, mutta näille ihanteellinen prostituoitu on kuin heidän ihanteellinen työläisensä – nimittäin sellainen, joka ei ole ollenkaan työläinen, vaan itsensätyöllistävä pikkuporvaristoa edustava yrittäjä.

Yksilö, yhteiskunta ja luokka

Meillä ei ole moralistista agendaa kun sanomme että prostituutiota vastaan täytyy taistella. Tämä ei ole mikään johdanto väittelyyn siitä mitä ihmisten täytyy haluta tai mistä heidän täytyy pitää. Me uskomme ja tiedämme ja kunnioitamme sitä, että ihmisillä on erilaisia haluja ja erilaisia suhtautumistapoja omiin kehoihinsa. Mutta me myös uskomme, että seksin ja kehojen myynti vaikuttaa yhteiskunnan aatemaailmaan ja kulttuuriin. Me uskomme että se vaikuttaa siihen miten naisten kehot nähdään ja tiedämme että oikeuden niiden käyttöön voi ostaa. Ja me uskomme että tämä kulkee käsi kädessä naisiin kohdistuvan väkivallan kanssa. Me toteamme että prostituutio on väkivaltaa naisia kohtaan. Ei vain yksittäisiä naisia, vaan naisia joukkona ihmisiä tässä yhteiskunnassa, erityisesti köyhimpiä ja järjestelmällisesti heikoimpia naisia. Huomio keskittyy tässä naisiin, mutta emme tarkoita sanoa, että nuorten miesten myyminen olisi yhtään sen parempi.

Prostituutiossa ei ole vain kyse niistä joita prostituoidaan, vaan siitä millaisessa yhteiskunnassa elämme – mitkä rakenteet edistävät ja mitkä pitävät asioita paikallaan. Me uskomme että seksinoston kriminalisointi on askel eteenpäin tässä kysymyksessä. Askel, jota naisliikkeen on puolustettava.

Prostituutio vaikuttaa naisiin myös prostituution ulkopuolella – ja ihmiskaupan ja prostituoitujen virratessa Itä-Euroopasta, Aasiasta ja Afrikasta, eivät vain prostituoidut joudu leimatuiksi. Thaimaalaisperäiset naiset joutuvat rasistisen häiriköinnin kohteeksi ennakkoluulojen perusteella. Samaa kohtaavat myös tummaihoiset naiset, joka oli erityisen hallitsevaa kun monet afrikkalaiset naiset olivat katutyttöinä useissa norjalaisissa kaupungeissa (ennen seksinoston lakkauttamista). Prostituutio vahvistaa negatiivisia stereotypioita, häirintää ja seksuaalista ahdistelua – myös niitä naisia kohtaan jotka eivät ole osa sitä. Patriarkia ja rasismi toimivat yhdessä näitä naisia vastaan.

Lisäksi prostituutio on ensisijaisesti luokkakysymys. Valtaosa prostituoiduista värvätään maailman köyhimpien naisten, proletaarinaisten joukosta – ja usein niiden, jotka ovat ylisorrettuja, esimerkiksi rasismilla. Taloudellinen taantuma, lupaus helposta rahasta, huumeet, tai yksinkertaisesti väkivalta ovat se taustasyy joka ajaa naisia näihin riiston äärimmäisiin muotoihin. Prostituutio ei vain auta näitä naisia ulos köyhyydestä tai taantumasta – päinvastoin, ne tekevät näistä pysyviä ja usein vahvistavat niitä.

Prostituutio, terveys ja stigma

Prostituution seuraukset ovat usein suuret. Tutkimukset ja selvitykset ehdottavat, että todella monet prostituoiduista kehittävät trauman tai pahentavat aiemmin olemassaolevia traumoja. Ne jotka väittävät että prostituutio on vain samanlainen työ kuin mikä tahansa muukin, sivuuttavat tämän asian kokonaan. Jotkut väittävät että prostituution leimaaminen aiheuttaa eniten psykologisia ongelmia, mutta vapautus ei poista leimaamista.

Prostituoitujen leimaaminen on läheisesti yhteydessä patriarkiaan ja luokkayhteiskuntaan. Niin kauan kuin elämme kapitalistisessa patriarkiassa, prostituoidut tulevat olemaan leimattuja, koska he rikkovat sukupuolirooleja “hyvästä äidistä” ja “siveästä naisesta”. He ovat leimattuja seksuaalimoraalin perusteella, heitä esineellistetään ja heitä ylenkatsotaan. Katuprostituoidut erityisesti joutuvat kokemaan että he ovat luokkarakenteen pohjalla. Tämä leimaus pysyy, riippumatta siitä vapautetaanko lakeja vai ei. Tavat eivät mekaanisesti seuraa lakia. Prostituoidut naiset kohtasivat leimaamista silloin kuin sekä asiakkailla että parittajilla oli vapaat kädet. Ja silloin ehkä jopa enemmän.

Proletaariset feministit näkevät proletaariset prostituoidut siskoinamme. Emme tietenkään koe kuvotusta seksiä myyviä ihmisiä kohtaan. Me tuemme jokaista taistelua joka johtaa terveyspalveluihin ja muihin edistysaskeleisiin. Ja taistelemme heidän patriarkaalista ja moralistista tuomitsemistaan vastaan. Mutta prostituution lisäämisen edistäminen ei ole solidaarisuutta prostituoituja kohtaan. Ainoaa oikeaa luokkasolidaarisuutta on taistella prostituutiota vastaan ilmiönä, sekä naisten ajamista siihen. Tutkimukset ja käsitykset köyhien prostituoitujen todellisuudesta varmasti herättävät suuttumusta kaikkien niiden keskuudessa joilla on oikeudenmukaisuuden tajua. Emme voi tukea toimia jotka näyttävät tukevan prostituoituja, mutta luonteeltaan tukevat prostituution lisääntymistä lakien vapauttamisella tai vastaavilla keinoilla. Kuten aina, porvaristo ja pikkuporvaristo työntävät muita ajamaan heidä luokkaetujaan heidän puolestaan. Se ei poikkea siitä, kun Angelina Jolie seisoo NATO:n johdon kanssa “naisten oikeuksien” puolesta.

Proletaarinen feminismi punaisen vallan puolesta

Liberalismi, yksilökeskeisyys ja postmodernismi tarjoavat tyhjiä lupauksia vallasta. Ne sanovat että naisilla on valta vapaana olemisen kautta tehdä mitä haluavat. Mutta me tiedämme että oikea valta ei tule yksilövapauksista kapitalismissa, vaan vahvojen yhteisöjen ja yhteisen taistelun kautta. Oikeaa valtaa voi voittaa vain jos murskaamme järjestelmän jonka pohjimmainen luonne alistaa ja riistää proletariaattia. Poliittinen valta kasvaa kiväärin piipusta, kuten Mao sanoi, ja tällä kiteytyksellä on oltava seurauksia siihen miten naiset järjestäytyvät ottamaan vallan ja vapauttamaan itsensä. Vapaus kapitalismissa on aina vapautta rikkaille ostaa mitä haluavat, ja vapautta köyhille tyydyttää rikkaita tai mennä nukkumaan sillan alle nälkäisenä.

Miesten ylivalta ja kapitalismi eivät ole kaksi erillistä järjestelmää jotka ovat olemassa erillisissä todellisuuksissa. Nämä ovat limittyneet yhdeksi järjestelmäksi: imperialistiseksi ja miesvaltaiseksi kapitalismiksi. Tässä järjestelmässä naiset – ja muut ihmisryhmät, kuten sorretut kansakunnat – kokevat erityisiä sorron muotoja, proletariaatin sorron ja riiston lisäksi. Tämä luo tarpeen erityiselle muodolle mobilisoida, järjestäytyä ja taistella. Mutta sorron juuri lepää järjestelmässä itsessään, niin että ratkaisu tähän ongelmaan vaatii kapitalistisen järjestelmän hylkäämisen. Aito naisten vapautuminen vaatii vallankumousta.

Joitain faktoja:

Tutkijat raportoivat, että seksinoston kieltämisen seurauksena on vähemmän prostituoituja ja ihmiskauppaa: https://www.dagsavisen.no/innenriks/forsker-sexkjoploven-virker-1.278389 (Norjaksi)

Ote prostituutiota käsittelevästä maisterintutkinnosta: https://brage.bibsys.no/xmlui/bitstream/handle/11250/184230/Veesalu_Helen.pdf?sequence=1 (Norjaksi)

“Jopa 96% prostituution parissa toimivista haluaisi lopettaa, mutta kokevat etteivät pysty. He ovat pelon vangitsemia (The A21).”

“Kun on kyse psykologisesta terveydestä, ei ole epäilystäkään että näiden naisten elämäntilanne luo tilaa erilaisten psykologisten ongelmien esiintymiselle. Naisten lopetettua prostituution, monilla on jälkitraumaattista stressihäiriötä ja sen oireita. Fyysisesti heillä usein on kroonista lihaskipua.”

“Monilla on äärimmäisen järkkymätön uskomus siitä, että prostituutio on jotain jota tehdään vain lyhyen aikaa, mutta sitten lopetetaan ettei se järkytä mielenterveyttä. Asia johon naisten kanssa suorassa konktaktissa olleet tietolähteet mahdollisesti eniten törmäävät, on se että psykologisesti on kuormittavaa olla prostituutiossa, monet kärsivät univaikeuksista, ongelmista syödä tarpeeksi ja psykologinen stressitaso on korkea.”

“Itsensä prostituoiminen on ongelma itsessään, koska sorrat omaa luonnettasi ja annat muille oikeuden käyttää sinua seksuaalisesti, fyysisesti ja psykologisesti hyväksi (riistää seksuaalisesti). Tutkimukset osoittavat että prostituoidut kärsivät samantapaisista traumoista kuin sotavangit, raiskatut ja kidutuksen uhrit. Prostituutio on väkivaltaa, koska se tuhoaa ihmisen luonteen, sen lisäksi että se asettaa ihmisen yhteiskunnan alimpiin tasoihin (https://tjen-folket.no/Sentralt/view/12646Pajumets, 2004).”

“Kirjailija ja terapisti Odile Poulsenin kokemus on se, että 90% prostituoiduista naisista jotka hän tapasi Tanskassa olivat kokeneet seksuaalista väkivaltaa ennen aloittamistaan ja kukaan ei myynyt itseään ilman vakavia syitä sen takana (Poulsen, 2006).”

Psykologi Audhild Sinnes kirjoittaa http://www.psykologtidsskriftet.no/index.php?seks_id=321144&a=3:

Tutkimukset eri puolilta maailmaa sitoo psykologisen oireiston ihmiskauppaan. Tutkimus Nepalista näytti korkeampia tasoja jälkitraumaattisesta stressihäiriöstä ja masennuksesta niille naisille joita oltiin seksuaalisesti käytetty hyväksi, verrattuna naisiin joita oltiin käytetty hyväksi muilla tavoin.(Tsutsumi, Izutsu, Poudyal, Kato & Marui, 2008).
Kreikkalainen tutkimus näytti, että naiset joita oltiin hyväksikäytetty seksiteollisuudessa, oli suurempi dissosiaation, masennuksen, häpeän ja negatiivisen kehokuvan esiintyvyys kuin muilla hyväksikäytön uhreilla.(Antopoulou, 2006).
Australialainen tutkimus paljastaa monimutkaisia traumaattisia kokemuksia naispuolisten katuprostituoitujen parissa, samoin kuin korkeampi jälkiptraumaattisen stressioirehdinnan esiintyvyys kuin väestössä yleensä (Roxburgh, Degenhardt & Copeland, 2006).
Cathy Zimmerman on arvostetuin naisten kaltoinkohtelun ja naisten terveyden tutkija. Hänen tutkimuksensa näyttävät selvän suhteen seksiteollisuuden prostituution ja useiden psykologisten ja eriasteisen somaattisten oireiston välillä (Zimmerman et al., 2003; Zimmerman et al., 2006; Hossain, Zimmerman, Abas, Light & Watts, 2010).

Tutkimukset useissa maissa paljastavat syy-seuraussuhteen jälkitraumaattisen stressin ja prostituution välillä: http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/154140.stm

Lähde: https://tjen-folket.no/Sentralt/view/12646

This entry was posted in Yleinen. Bookmark the permalink.

Leave a Reply