Seuraava teksti on käännös kansainvälisestä julistuksesta, joka tuomitsee Jenkki-imperialismin intervention Venezuelan kansaa vastaan. Julistus on julkaistu Latinalaisen Amerikan maolaisten puolueiden ja organisaatioiden toimesta. Alkuperäinen teksti löytyy espanjaksi osoitteesta (pukainti.blogspot.com), sekä englanniksi osoitteesta (demvolkedienen.org). Suomennoksessa on käytetty alkuperäistä espanjalaista, sekä apuna käännöstä englannin kielelle. Kääntäjän lisäykset ovat merkitty sulkeilla.
——–
Maolaisten puolueiden ja organisaatioiden yhteinen julkilausuma Jenkki-imperialismin Venezuelaan kohdistamaa hyökkäystä vastaan
– Kaikkien maiden proletariaatit liittykää yhteen! –
TORJUKAA SYVÄLLÄ LUOKKAVIHALLA SUORA JA PEITTELEMÄTÖN JENKKI-IMPERIALISMIN INTERVENTIO VENEZUELAN KANSAA VASTAAN
Kutsumme luokkaamme, kansainvälistä proletariaattia, sekä maailman kansoja tuomitsemaan, murskaamaan, sytyttämään tuleen ja torjumaan syvällä luokkavihalla Jenkki-imperialismin, ainoan hegemonisen supervallan, suuren maailman vastavallankumouksellisen santarmin (gendarme mundial), maailman kansojen pääasiallisen vihollisen suoran ja peittelemättömän intervention Venezuelan kansakuntaa ja kansaa vastaan.
Tässä uudessa suorassa aggressiossa Jenkki-imperialismi soveltaa vallankaappausta asentaakseen nukkehallituksen Venezuelaan. Väliaikaisen presidentin virkaa toimittava Juan Guaido, Lakiasäätävän Kokouksen puhemies, jonka arkkitaantumuksellinen ja murhanhimoinen Trump-Pencen hallitus tunnusti välittömästi maan lailliseksi presidentiksi, on osa Jenkki-imperialismin suunnitelmaa ja uhkavaatimusta Nicolas Maduron toimivalle hallitukselle, jotta tämä luovuttaisi johdon nukkehallitukselle; uhkaillen häntä, mikäli imperialistista sanelua ei seurata, ollen valmis käyttämään kaikkia supervallan voimia ja väkivaltaa saadakseen nykyisen Maduron hallituksen antautumaan, sekä suosiakseen väliaikaista hallitusta (“causas belium”). Mikä tarkoittaa joko sorretun kansakunnan alistumista tai imperialistista hyökkäyssotaa, riippuen siitä muodosta, minkä sotilaallinen interventio tulevaisuudessa ottaa.
Tämä Trump-Pence hallituksen johtama suora Jenkki-imperialismin hyökkäys Venezuelan hallituksen vaihtamiseksi yhdeksi monista jenkkinukeista tarkoittaa Venezuelan puoli-siirtomaaluonteen muuttumista siirtomaaksi. Nämä imperialistit yrittävät alistaa Venezuelan kansan siirtomaaorjuuteen “demokratian ja vapauden!”, sekä kamppailun “diktatuuria” vastaan nimissä. Se koostuu mitä häpeämättömimmästä uhkailusta, interventiosta ja hyökkäyksestä Yhdysvaltojen suunnalta kolmannen maailman valtiota vastaan, kansallisen itsenäisyyden rikkomisesta, hyökkäyksestä maan itsemääräämisoikeutta ja kansallista itsetuntoa vastaan, myös koskien kansainvälistä lakia, mikä on osoitus Yhdysvaltojen hegemonisesta asemasta maailmassa – kuten kirje YK:lle, tai sen toiminta OEA:ssa (Organizacion de los Estados Americanos) jne.
Jenkki-imperialismi sallii itsensä toimia näin röyhkeästi ja peittelemättömästi muodollisesti itsenäistä maata vastaan, johtuen sen asemasta ainoana hegemonisena supervaltana, sekä itsenimittämänä maailman santarmina (gendarme mundial). Jenkki-imperialismi on pääasiallinen imperialisti, joka harjoittaa sen puolisiirtomaavaltaa (dominio semicolonial) Venezuelaan, kuten myös muihin Latinalaisen Amerikan maihin, joka on sen maailmanvallan perusta. Venezuelassa on kyse tilanteesta, mikä on syventynyt nykyisen Chavez-Maduro-hallinnon valtakaudella; maan byrokraattisen porvariston edustajina he (Hugo Chavez ja Nicolas Maduro) ovat enenevissä määrin alistaneet maata Jenkki-imperialismin taloudelliseen ylivaltaan, riippumatta heidän väittelyistään ja toissijaisista ristiriidoistaan edeltävien Yhdysvaltojen hallitusten kanssa: viemällä maan pääasiallista ja lähes ainoaa vientituotetta, raakaöljyä, Jenkkeihin, lisäten finanssiriippuvuuttaan ulkomaisista suorista sijoituksesta, sekä Wall Streetistä. Yhtä kaikki, he ovat avanneet maata enenevissä määrin toisten imperialistivaltojen lävistämäksi – kieltäytymällä torjumasta Jenkki-imperialismia, he ovat ryhtyneet ratsastamaan kahdella hevosella. Imperialistien välisen kilpailun kiihtyessä maan ryöstämiseksi ja jakamiseksi, Venezuela on laskeutunut imperialistien taisteluareenalle.
Uusdemokraattinen vallankumous, joka lopettaa imperialismin ylivallan, puolifeodalismin ja byrokraattisen kapitalismin, siirtäen nämä kolme kansaa sortavaa vuorta, vaatii nyt enemmän kuin koskaan konkretisoitumista kansansodan keinoin, jota proletariaatti johtaa kommunistisen, marxilais-leniniläis-maolaisen, militarisoidun, puolueen kautta.
Venezuelan nykyinen hallinto perustettiin vuonna 1999 ratsastaen joukkojen kamppailulla niin kutsuttua yksityistämistä ja “paketointia” (paguetazos) vastaan, joita comprador-faktiota (de la faccion compradora) edustavat edelliset hallitukset yrittivät saattaa voimaan. Joukkojen vihaa ilmentänyt “Caracazo” (protestiliike) vuonna 1989 hetkellisesti hämärsi comprador-luokan päämääriä, joka on pääasiassa yhdistettävissä Yhdysvaltoihin, anastaakseen kaiken varallisuuden mitä maanomistaja-byrokraattinen valtio (Estado terrateniente-burocratico) on vuosikymmenien saatossa kasaannuttanut.
Nyt, maan kriisin syventyessä Jenkki-imperialistit ja sen hännystelijät näkevät tilaisuutensa tulleen asettaa nukkehallitus ja haalia täydellisemmin maan rikkauksia itselleen; keskittyen ensiksi venezualaiseen raakaöljyyn, maailman suurimpaan raakaöljyn reserviin, sekä käyttämään hyödyksi maan sekasortoisia olosuhteita kiristääkseen imperialistisen finanssipääoman harjoittamaa riistoa; kaikki Jenkkifinanssioligarkien (de la oligarquia financiera yanqui) eduksi ylitse muiden kilpailevien imperialistien. Syösten maan siirtomaaorjuuteen nukkehallituksen asettamisen kautta, Jenkki-imperialismi lakkaisi jakamasta taloudellista monopoliaan Venezuelasta (asema puolisiirtomaana) monien muiden imperialistimaiden kesken, vaan perustaisi yksinomaan Jenkki-imperialismin taloudellisen monopolin maasta (siirtomaaluonne).
Kuten on aina ollut asian laita, kansa on ollut se joka on puolustanut maata. Venezuelan kansan on mobilisoiduttava laajassa mittakaavassa torjuakseen antautumisen vaaran, mitä ilmentävät Maduron hallituksen edustajat ja heidän taipumuksensa kompromisseihin, minkä puolesta puhuvat ne, jotka pelkäävät imperialismin voimaa ja vihjailevat kansakunnan välttämättömästä alistumisesta – he eivät luota kansan voimaan ja maailman kansojen solidaarisuuteen.
Vallankumouksellisille imperialismi on savijalkainen jättiläinen, paperitiikeri, he näkevät, että aseet eivät ole ratkaisevia sodassa, vaan ihmiset, joukot. Toiset asettavat toiveensa suuren siirtomaaorjuuden uhan nujertamiseksi ulkomaisen avun, pääasiassa toisten supervaltojen varaan, kuten Venäjään (nälkiintynyt koira, esp. el perro flaco), tai sosiali-imperialistiseen Kiinaan, näiden taloudelliseen apuun, aseisiin jne. tai diplomaattiseen sovitteluun. Jälkimmäinen liittyy siihen epävarmuuteen näiden ihmisten keskuudessa koskien sitä onko vihollinen hyökkäämässä vai ei: toisille se on mahdollisuus, kun taas toiset ovat varmoja siitä, että hyökkäystä ei voi tapahtua.
Jenkki-imperialistit ovat edustajiensa kautta julistaneet Yhdysvaltojen Venezuelan linjan olevan asetettu. Se, joka kuvittelee kompromissin olevan mahdollista Yhdysvaltojen kanssa, että se ei tarkoittaisi maan hallituksen antautumista ja Venezuelan itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden luovuttamista, elää illuusiossa. Trumpin kansallisen turvallisuuden neuvonantaja, (John) Bolton, on osoittanut tempullaan, että Jenkit ovat järjestäytymässä suoraa sotilaallista hyökkäystä varten: “Sijoita 5 000 sotilasta Kolumbiaan”. Tämän lisäksi, kuten “Lähi-idän” (Medio Oriente) sodissa, imperialistivallat toimivat salaliittoillen ja kamppaillen Jenkkien kanssa saadakseen painostettua Maduro antautumisen tielle. Saksan hallitus vaati välittömästi järjestettävän “vapaat ja reilut” vaalit ilmaisten, että se on valmis alustavasti tunnustamaan Guaidon väliaikaisen hallituksen johtajaksi siksi aikaa, kunnes kyseiset vaalit on pidetty. Samoin myös Englanti, Ranska, Espanja jne.
Vastaavasti Venezuelan hallituksen on torjuttava antautuminen ja lopetettava kaikki kompromissipolitiikka; poliittinen tilanne on astunut vaiheeseen, jossa on valmistauduttava kansalliseen puolustukseen imperialistista hyökkäystä vastaan, on otettava vastaan haaste ja mobilisoitava ja aseistettava laajasti kansanjoukot, kuten myös asevoimat, jotta voidaan turvata kansallinen itsenäisyys ja alueellinen koskemattomuus, nöyryyttääksemme niitä (imperialisteja) rankassa kansallisen vastarinnan sodassa ulkomaisia miehittäjiä vastaan.
Maduron hallitus osoittaa poliittista likinäköisyyttä ja on viivästynyt tunnustamasta, että se olisi kohdannut imperialismin soveltaman vallankaappausyrityksen sen hännystelijöiden kautta, vaan yrittää itsepintaisesti väittää, että kyseessä olisi maan sisäinen asia, sysäten päävastuun tapahtuneesta “oppositiolle”, ts. virkailijoille eikä itse keisarille (el emperador); ennen Trump-hallituksen toimia nukkehallituksen asettamiseksi tunnustamalla Guaidon “väliaikaiseksi presidentiksi”, ilmoitettiin diplomaattisuhteiden katkaisemisesta Yhdysvaltojen välillä, mikä tarkennukseksi ei tarkoittanut eroa itse Yhdysvalloista, vaan pelkästään sen nykyisestä hallituksesta; se (Maduron hallitus) ei ole järjestänyt maan voimien mobilisointia vastustaakseen imperialistista hyökkäystä, kuten sen pitäisi järjestää sen asevoimien ja joukkojen sotilaallinen liikekannallepano; eikä se ole ensitöikseen toimeenpannut rankaisutoimenpiteitä hännystelijöitä vastaan, jotka ovat suorittaneet kaikenlaisia rikoksia Venezuelan kansaa vastaan palveluksena Jenkki-imperialismille.
Riippumatta muutoksesta sisäisissä ja ulkoisissa olosuhteissa, minkä suora imperialistinen hyökkäys on saanut aikaiseksi, se (Maduron hallitus) jatkaa voimatonta puikkelehtimistaan ilman päättäväisyyttä ja suoraselkäisyyttä kylväen fraaseja “dialogista” ja “rauhasta”. Samankaltaisessa tilanteessa toiset, joilla on samat luokkarajoitteet kuin Madurolla, uskaltavat ja valitsevat vastarinnan polun.
On proletariaatin ja kansan tehtävä lakkauttaa kaikki sanahelinä, joka estää voimakkaamman imperialistien uhkavaatimuksen torjumisen ja takaa riittävän valmistautumisen vastarintaan, vastustaakseen sotilaallista hyökkäystä nostamalla voittamattoman vastarinnan sodan Jenkki-imperialismia vastaan (Guerra de Resistencia contra el Imperialismo Yanqui).
Venezuelan proletariaatti ja kansa on ikuisesti taisteluhaluinen ja nousemassa suurella isänmaallisella tunteella, sekä syvällä vihalla imperialismia ja sen kotimaisia, että ulkomaisia lakeijoita vastaan, vaatien Nicolas Maduron hallitukselta, että se pidättäytyy antautumasta ja täyttää sen velvollisuudet hyläten kaiken toivon siitä, että keskittymällä dialogiin hännystelijöiden kanssa tai diplomaattisiin kauppoihin imperialistien kanssa nämä voisivat hylätä jo voimassaolevat suunnitelmansa.
Se kutsuu Venezuelan proletariaattia, sen kaikista edistyksellisimpiä osia, maolaisia, nostamaan tunnukset laajan yhtenäisen kansallisen anti-imperialistisen rintaman muodostamiseksi; kaikkien sorrettujen yhteenliittymänä koostuen, talonpojista, pikkuporvaristosta, kansallisesta porvaristosta ja muiden luokkien jäsenistä, pois lukien kourallinen pettureita, ollen valmiita kohtaamaan imperialistiset miehittäjät ja näiden hännystelijät, on välttämätöntä aktiivisesti kannattaa kansan yleistä aseistamista maaseudulla ja kaupungeissa valmistautumisessa laajaan vastarintaan aseellisena kamppailuna, kamppaillen sen johtamiseksi ja joukkojen kamppailujen kiihtyessä kamppaillen kommunistisen puolueen uudelleenrakentamiseksi, marxilais-leniniläis-maolaisena, militarisoituna puolueena, aseellisen vastarintakamppailun muuttamiseksi kansansodaksi kansallisen vapautuksen puolesta (en guerra popular de liberacion nacional). On maolaisten tehtävä valmistautua soveltamaan laajaa sissisotaa, pääasiassa maaseudulla ja kaupungeissa välttämättömänä lisänä.
Se kutsuu liittämään yhteen kaikki ne, jotka eivät halua tulla Yhdysvaltojen orjiksi, kaikki ne, jotka haluavat valloittaa aidosti maan itsenäisyyden, itsemääräämisoikeuden ja kansallisen itsetunnon, kaikki ne, jotka kieltäytyvät alistumasta Jenkki-imperialismin uhkavaatimuksille, sen interventiolle toisen maan asioihin, ylivallalle ja hyökkäykselle. On välttämätöntä yhdistää ja mobilisoida nämä kaikki edistykselliset vastustamaan sovintoa, rauhaa ja neuvottelujen asettamista etusijalle ennen toimintaa Jenkki-imperialistien murskaamiseksi, imperialismin, mikä on tällä hetkellä kehittynyt ottamaan vallankaappauksen muodon.
Maolaisille, proletariaatin edustajille, kukkaan puhkeava etujoukko, noudattaen itsenäisyyden ja itsemääräämisoikeuden periaatetta, se tarkoittaa yhtenäisyyden ja kamppailun soveltamista toisten voimien kanssa, jotka muovaavat kansaa nykyisessä poliittisen tilanteen kehityksessä, jossa pääristiriidaksi on muodostumassa ristiriita kansakunta-imperialismi. On välttämätöntä siirtyä uudistamaan järjestelmää, joka hallitsee armeijaa ja poliittista järjestelmää laajentamalla demokratiaa, kehittämällä itsenäistä joukkoliikettä, velvoittaa koulutusta kansallisesta puolustuksesta, tukahduttaa hännystelijät ja muut kollaboraattorit, kehittää sotateollisuutta ja parantaa kansan elinolosuhteita.
Vastarinnan ohjelman asettamista esitetään erittäin tärkeäksi, minkä luonne nykyisissä olosuhteissa on pitkällinen. Kansan vastarinnan sota täytyy tähdätä rakentamaan aitoa vallankumouksellista valtaa (Uusi Valta) eikä 2000-luvun sosialismin simulaatioita, jotka ovat turhauttaneet kansaa suuresti; se on uuden demokratian voima, joka vastarinnan jokaisessa nurkassa torjuu miehittäjät ja murskaa kaikki sen madot ja hännystelijät, pystyttämällä uuden demokratia kaikkialle maahan.
Latinalaisen Amerikan kansoilla on aloite lietsoa “iskua toisen perään” kamppailua (esp. “golde por golde”, eng. “blow by blow”) aggressiivista ja murhanhimoista Jenkki-imperialismia, maailman kansojen pääasiallista vihollista vastaan, turvatakseen maan kansallisen itsenäisyyden ja kansallisen koskemattomuuden.
Jenkki-imperialismin suora interventio, joka alkoi vallankaappauksena, sekä kaikenkattavana saartona ja aseellisten joukkojen kokoamisella Maduron hallituksen alistamiseksi ja kansakunnan orjuuttamiseksi; se ei lopeta ennen kuin se on saavuttanut tavoitteensa, vaan se tulee jatkamaan tilanteen eskaloimista, minkä takia se nostattaa suuren aallon Jenkki-imperialismia vastaan Latinalaisen Amerikan ja maailman kansojen keskuudessa.
Allekirjoittaneiden puolueiden ja organisaatioiden tehtävä on omaksua organisatorinen rooli tässä uudessa imperialisminvastaisessa aallossa, kamppaillen imperialismia ja sen palvelijoita ja hännystelijöitä vastaan jokaisessa maassa.
Venezuelan sankarillinen kansa, ette ole yksin kamppailussanne. Proletariaatti ja maailman sorretut kansakunnat seisovat Venezuelan kansan rinnalla. Nautitte Yhdysvaltojen ja Kanadan proletariaatin tuesta, imperialististen maiden, Euroopan ja Aasian proletariaatin ja kaikkien Latinalaisen Amerikan, Aasian, Afrikan ja koko maailman kansojen tuesta.
Jenkki-imperialismin suoran hyökkäyksen edessä, joka kohdistuu Venezuelaan ja Latinalaisen Amerikan kansoihin, on meidän kansojemme velvollisuus nousta kapinaan ja kohdata imperialistiset hyökkäyssodat suuremmalla määrällä kansansotia.
Venezuela ja Latinalainen Amerikka tulee olemaan Jenkki-imperialistilaumojen hauta!
Venezuelan kansa torjuu illuusiot ja valmistautuu vastarintaan!
Imperialismi ja kaikki taantumukselliset ovat paperitiikereitä!
Maailman kansojen kamppailut Jenkki-imperialismia vastaan tulee voittamaan!
Allekirjoittaneet:
Ecuadorin Kommunistinen Puolue – Punainen Aurinko
Perun Kansanliike (Uudelleenjärjestämisen komitea)
Brasilian Kommunistinen Puolue (Punainen fraktio)
Chilen Kommunistisen Puolueen Punainen Fraktio
Maolainen organisaatio Kolumbian Kommunistien Puolueen Uudelleenjärjestämiseksi
Kannattajat:
Komitea Galizan Kommunistien Maolaisen Puolueen Uudelleenjärjestämiseksi
Komitea Punalippu – FRG
Italian Maolainen Kommunistinen Puolue
Vallankumouksellinen Organisaatio Meksikon Kommunistisen Puolueen Uudelleenjärjestämiseksi
<< Punalippu kollektiivi (Suomi) >>