Proletaarinen feminismi kommunismin puolesta!

Hallitsevat imperialistit väittävät naisten sorron läntisessä Euroopassa olevan asia, joka on enimmäkseen ratkaistu. Niin sanottujen ”oikeistopopulistien” avoimen rasistiset voimat väittävät, että ongelma on jotain muslimiyhteisöön kuuluvaa. Pikkuporvarilliset ”teoreetikot” pelkistävät naisten sorron ”identiteettipolitiikan” kysymykseksi. Revisionistit ja opportunistit seuraavat perässä ja puhuvat ”seksismistä” ja samaistavat naisten sorron HLBTQ-ihmisiin kohdistuviin ennakkoluuloihin. Kaikki se palvelee savuverhona todellisen tilanteen piilottamiseksi, sen tosiasian että naisten sorto ja riisto on ilmentymä patriarkaatista, joka nousi yksityisomaisuuden synnystä ja joka voidaan lakkauttaa vain sen katoamisen myötä.

Naisten sorto ja riisto ei ole millään tavalla kadonnut läntisessä Euroopassa, aivan kuten se ei ole kadonnut missään maailmassa. Päinvastoin, naisille maksetaan vähemmän samasta työstä ja heidän täytyy edelleen kantaa yhteiskunnallisesti korvaamattoman uusintavan työn taakkaa. Naisia alistetaan patriarkaaliselle väkivallalle ja heitä tapetaan tuhansittain miesten toimesta siinä, mitä kyynisesti kutsutaan ”perheväkivallaksi”. Naisten murhat, raiskaukset, seksuaalinen hyväksikäyttö ja ahdistelu ovat kaikkialla, ja tällä hetkellä imperialistit ovat päästämässä valloilleen offensiivin naisten valloittamia oikeuksia ja työväenluokkaa vastaan, yrittäen jopa viedä oikeuden aborttiin, käyttäen kaikkein taantumuksellisinta propagandaa.

Hyökkäykset maahanmuuttajanaisia, erityisesti islaminuskoisia vastaan, ovat osa pahantahtoisia yrityksiä jakaa työväenluokkaa ja oikeuttaa imperialistinen aggressio sorrettuja maita vastaan. Se on osa kampanjaa imperialistisen taantumuksen esittämiseksi ”sivistyksenä” ja vanhan, mädän ja siirtomaavaltaisen ”valkoisen miehen taakan” käsitteen elvytystä. ”Oikeistopopulistit” eivät välitä hittojakaan naisten vapauttamisesta puolifeodaalisista ja taantumuksellisista ideologioista, vaan he haluavat vain pönkittää kansallissovinismiaan.

Koko ”identiteettipolitiikan” käsite on idealismia ja osa yleistä vastavallankumouksellista offensiivia marxismia vastaan. Meille kerrotaan, että aineellinen todellisuus, luokkataistelu, ja perustavanlaatuiset ristiriidat tämän päivän maailmassa ovat toissijaisia, meidän oletetaan uskovan ettei ole mitään totuuksia ja että kaikessa on kyse subjektiivisista ja henkilökohtaisista tunteista. He julistavat ettei ole tieteellistä ideologiaa, että kaikki on ”rakennelmaa”. Se on dialektisen materialismin absoluuttista negaatiota. Tämän kriteeristön mukainen puhe ”seksismistä”, ikään kuin naisten sorrossa ja riistossa olisi kysymys vain ajatuksista eikä se olisi erottamattomasti yhteydessä yksityisomaisuuteen, on valheellista ja se alentaa naisten patriarkaalisen sorron samalle tasolle seksuaalisesta suuntautumisestaan kärsivien miesten kanssa.

HLBTQ-ihmisten sorto on toissijaista naisten sortoon ja riistoon nähden, mutta sen juuri on sama patriarkaatti. Tiettyjen opportunistien keskuudessa on sovinistinen trendi, joka taistelee ”identiteettipolitiikkaa” vastaan työläisyyden fetisoinnilla (workerism), ekonomismilla, ja räikeällä sovinismilla. Maoistit ja proletaariset feministit liittyvät kaikkien patriarkaatin sortamien kanssa ja pyrkivät järjestämään heidät, ja taistelevat kaikkiin sellaisiin ryhmiin kohdistuvaa sovinismia vastaan.

Naiset muodostavat, vähintäänkin, puolet työväenluokasta ja he ovat kaksinverroin sorrettuja ja riistettyjä luokkaveljiinsä nähden. On korvaamattoman tärkeää kehittää selkeä luokkatietoinen linja naisliikkeessä, proletaarinen feministinen linja joka ideologisesti, poliittisesti, ja järjestöllisesti murskaa porvarilliset ja pikkuporvarilliset linjat, ja nimenomaisesti käsittää taistelun naisten vapautumiseksi ratkaisevana ja korvaamattomana osana taistelua työväenluokan vapautumiseksi. Ilman taistelua naisten vapautumiseksi ei voi olla todellista taistelua kommunismin puolesta. Ilman taistelua kommunismin puolesta ei voi olla todellista taistelua naisten vapautumiseksi. Siksi tunnus ”proletaarinen feminismi kommunismin puolesta!” antaa oikean perussuuntauksen marxisti-leninisti-maoisteille naisliikkeessä.

Aalto aallolta, isku iskulta – imperialismia ja patriarkaattia vastaan

Tänä päivänä ei ole vahvaa kansainvälistä proletaarista feminististä liikettä ja pääsyy on sellaisen liikkeen eri maissa luovan, eli marxilais-leniniläis-maolaisten kommunististen puolueiden, puuttuminen enemmistöstä maailman maista ja eritoten Euroopan maista. Siten päätehtävä nykyisessä tilanteessa kelle tahansa joka haluaa taistella naisten todellisen vapautumisen puolesta, on avustaa kaikin mahdollisin tavoin kommunististen puolueiden jälleenrakentamista.

Koska taistelua kommunististen puolueiden jälleenrakentamiseksi ei voida käydä missään muualla, kuin keskellä luokkataistelua ja kahden linjan taistelua oikeutetun ja oikean marxilais-leniniläis-maolaisen ideologisen ja poliittisen linjan perustalla, naisten liikekannallepano, politisointi, ja järjestäminen, erityisesti syvimpien ja laajimpien joukkojen naisten, on sen ratkaiseva osa. Kommunistinen puolue on proletariaatin muodostumassa oleva etujoukko-osasto, ja se täytyy muodostaa johtajista jotka edustavat luokan ja syvimpien ja laajimpien joukkojen, sorretuimpien ja riistetyimpien todellista etua. Kaikki puhe kommunistisen puolueen jälleenrakentamisesta ilman proletaarisen feministisen liikkeen edistämistä suunnitelmallisesti ja systemaattisesti on huijausta. Mikä tahansa kanta, joka ei aivan alusta pitäen edesauta naisten sisällyttämistä muodostuvaan etujoukko-osastoon, on revisionistinen kanta. Mitä tahansa rakennetta, joka kutsuu itseään kommunistiseksi muttei pyri nostamaan riveihinsä heitä, joilla on ensisijaisin suora intressi taisteluun kommunismin puolesta, ei voida pitää kommunistisena. Proletariaatin etujoukko tarvitsee niin paljon naisjohtajia, -kaadereita, ja -taistelijoita kuin mahdollista, ja mitä enemmän niitä sillä on, sen parempi.

Proletaarisen feministisen liikkeen täytyy edustaa työväenluokkaisten naisten, syvimpien ja laajimpien joukkojen naisten etua, sitä täytyy kehittää heidän keskuudessaan eikä sen päähuomio voi olla yliopistoissa tai keskustelukerhoissa. Sitä täytyy kehittää työpaikoilla, proletaarisissa naapurustoissa ja kaduilla, tarttumalla lujasti joukkojen todellisiin ongelmiin ja antamalla heille oikea suunta niiden ratkaisemiseksi, luoden järjestäytymisen ja taistelun muodot ratkaisujen tekemiseksi, ja kehittäen heidän päivittäistä taisteluaan palveluksena taistelulle vallan valtaamiseksi proletariaatille, mikä tänä päivänä tarkoittaa kaikilla tasoilla tien tasoittamista kansansodan aloittamiseksi. Proletaarisen feministisen liikkeen täytyy seistä rinta rinnan tasa-arvoisen palkan puolesta taistelevien naistyöläisten, päivittäin lastensa ruokkimiseksi taistelevien yksinhuoltajaäitien, musliminaisten, joita vastaan sovinistit hyökkäävät heidän pukeutumistapansa vuoksi ja koska he myös puolustavat oikeuttaan kantaa suosimiaan vaatekappaleita, vanhojen naisten jotka eivät pärjää eläkkeillään, patriarkaaliselle väkivallalle alistettujen naisten, ja kaikkien muiden rinnalla, jotka kärsivät imperialistisesta ja patriarkaalisesta sorrosta ja riistosta, ja opettaa heitä kuinka taistella ja puolustaa etuaan. Proletaarisen feministisen liikkeen täytyy kannattaa, puolustaa, ja soveltaa marxismi-leninismi-maoismia, pääasiassa maoismia, ratkaistakseen jokaisessa maassa kohtaamansa tehtävät, oppien työläisten, kansanjoukkojen, ja naisten taistelusta kaikkialla maailmassa, erityisesti naiskommunisteilta jotka seisovat käynnissä olevien kansansotien etulinjassa. Sen täytyy edetä, palvellen taistelua kommunististen puolueiden jälleenrakentamiseksi ja yhteisrintaman rakentamiseksi proletaarista vallankumousta varten, proletariaatin diktatuuria varten, aalloissa ja antaen kovia ja tarkkoja iskuja viholliselle.

Tänä vuonna me, marxisti-leninisti-maoistit Euroopassa, yhteen liittyneinä avaamme toimemme maaliskuun 8:n ympärillä näillä tunnuksilla: Proletaarinen feminismi kommunismin puolesta! Aalto aallolta, isku iskulta – imperialismia ja patriarkaattia vastaan! Teemme niin tarkoituksenamme edistää eurooppalaista proletaarista feminististä liikettä ja päästää entistä enemmän valloilleen naisten raivo proletaarisen maailmanvallankumouksen mahtavana voimana.

Luokkalinjan puolesta naisliikkeessä!

Kaduille 8. maaliskuuta!

Eespäin punaiset naiset!

 

Allekirjoitukset:

Punaiset naiskomiteat (Itävalta)

Punaiset naiskomiteat (Saksa)

Palvelkaa kansaa – Kommunistinen liitto (Norja)

Perun kansanliike (Uudelleenorganisoiva komitea)

Punalippu-kollektiivi (Suomi)

This entry was posted in International, Käännökset, Proletaarinen feminismi. Bookmark the permalink.

Leave a Reply