Marxilais-leniniläis-maolaisten puolueiden ja järjestöjen yhteinen julkilausuma: Eläköön Ibrahim Kaypakkaya!

 

Tämä on marxilais-leniniläis-maolaisten puolueiden ja järjestöjen yhteinen julkilausuma kansainvälisen proletariaatin kommunistijohtajan, Ibrahim Kaypakkayan syntymän 70. vuotispäivänä ja 46. vuosipäivänä siitä, kun hänet murhattiin kiduttamalla!

Eläköön Ibrahim Kaypakkayan, proletaarisen maailmanvallankumouksen johtajan Turkissa, syntymän 70. vuosipäivä!

On Ibrahim Kaypakkayan, kansainvälisen proletariaatin edustajan Turkissa, TKP/ML:n (Turkin kommunistinen puolue / marxilais-leniniläinen) perustajan murhan 46. vuosipäivä.

Toveri Ibrahim Kaypakkaya oli vasta 24-vuotias, kun fasistisen turkkilaisen valtio murhasi hänet ankarilla kidutuksilla 18. toukokuuta. Kaypakkaya perusti TKP/ML:n ollessaan 23-vuotias.

Ibrahim Kaypakkaya onnistui tulemaan kommunistisen aatteen ja oikean vallankumouksellisen linjan pysyväksi edustajaksi Turkissa.

Hän on yksi Suuren proletaarisen kulttuurivallankumouksen parhaista oppilaista. Hän arvioi omien ajatustensa ja TKP/ML:n, jonka hän perusti, olevant Suuren proletaarisen kulttuurivallankumouksen tuotteita. Marxilais-leniniläisten ajatusten ollessa aktiivisia maailmanlaajuisesti 1960-70-luvuilla, kun taistelut vallankumouksen ja sosialismin puolesta kehittivät itseään, luokkataistelu Turkissa edistyi uskomattomalla tavalla. Erityisesti vuoden 1968 liikkeen oloissa, joka käsitti koko maailman, fasisminvastaiset ja imperialisminvastaiset vallankumoukselliset aallot muodostuivat opiskelijoiden keskuudessa. Tämä liike saavutti 50. vuosipäivänsä viime vuonna. Tässä yhteydessä tervehdimme tätä liikettä, joka järisytti maailmaa ja iski pelkoa imperialismiin ja hallitseviin valtoihin.

Tähän liikkeeseen vaikutti marxismi-leninismi, muokkautuen vallankumoukselliseen aaltoon joka kehittyi maailmalla vallankumouksen ajatuksella ja lujittaen vallankumousta. Tämä ajanjakso oli samaan aikaan prosessi, jossa sosialistinen leiri jakaantui revisionismin ja marxismi-leninismin perustoilla. Yhtäällä oli vietnamilainen vastarinta, vuoden 1968 opiskelijaliike, sekä lukuisia kansallisia ja yhteiskunnallisia vapaustaisteluita, jotka asettuivat kiihtyvällä tahdilla imperialismia ja taantumuksellista hallitsevaa järjestelmää vastaan, ja toisaalla oli Mao Zedongin johtama taistelu, jossa kommunistit taistelivat neuvostorevisionismia sekä Kiinassa kehittynyttä kapitalistista salamatkustajarevisionismia vastaan. Erityisesti Suuri proletaarinen kulttuurivallankumous, joka herätettiin eloon porvaristoa vastaan Kiinassa, antoi tämän suuren vallankumouksellisen aallon kehitykselle valtavaa innostusta, voimaa ja rohkeutta. Kun yhtäältä vallankumouksellisia prosesseja ja välttämättömyyksiä jatkettiin ja niistä keskusteltiin, toisaalta syviä ja huikeita ideologisen taistelun väittelyitä käytiin sosialismin ongelmista.

Kaypakkaya on juurruttanut itsensä syvälle kansainväliseen proletariaattiin kannallaan luokkataistelusta sosialismissa, kannallaan sosiaali-imperialismiin, sitkeydellään kansansodassa, yhteydelleen luokkataisteluun ja vahvalla ammennuksellaan puheenjohtaja Mao Zedongilta. Tässä asiayhteydessä hän otti rohkean askeleen ammentamalla Intian naxalilaisliikkeeltä. Hän teki selvän eron itsensä ja focoismin maailmanlaajuisen seikkailukantaisen linjan välille. Systematisoimalla kommunistisen polun luovan johtolinjan, joka perustaa itsensä kansanjoukkojen luovuudelle, hän kykeni tekemään läpimurron ja muodostamaan linjansa internationalistisella hengellä ja tietoisuudella.

Se oli tämän prosessin keskellä, missä Kaupakkaya otti ideologispoliittisteoreettisen muotonsa. Häntä ruokki luokkataistelun edistykselliset ja rikkaat kokemukset. Mutta ei siinä kaikki. Häneen vaikutti myös Suuren proletaarisen kulttuurivallankumouksen synnyttämä häpeämättömyys, pelottomuus, sekä kaikki tabut tuhoava teoreettinen ja älyllinen rikkaus. Tämän myötä hän kävi voimakkaita teoreettisia väittelyitä revisionististen virtausten kanssa, tullen selkeisiin johtopäätöksiin poliittisen vallan kysymyksestä, analysoiden oikein Turkin yhteiskunnan ongelmat, ottaen selvän kannan kaikkein perustavimpiin yhteiskunnallispoliittisiin historiallisiin aiheisiin, ja asettaen oikean polutn ja oikean linjan vallankumoukselle. Kaypakka varsinkin osoitti ennennäkemättömällä selkeydellä turkkilaisten hallitsevien luokkien poliittisen hallinnon historiallisen ja nykyisen luonteen. Hän ravisteli revisionismin luokkasopuilevaa teoreettispoliittista näkökantaa määrittelemällä kemalismin fasismiksi. Hän seliti kurdikansakunnan kysymyksen leniniläisellä selkeällä näkökannalla, jolla hän veti terävän eron itsensä ja kaikkien edistyksellisten, vallankumouksellisten ja marxilais-leniniläisiksi itseään kutsuvien linjojen välille, jotka pohjimmiltaan sisältivät olemukseltaan sosiaalisovinistisia kantoja. Hän selitti vallankumouksen olevan laadultaan demokraattinen kansanvallankumous ja pyrki soveltamaan maahansa kansansodan linjaa sen teoreettisella perustalla ja käytännöllä. Hän liehutti kommunismin lippua proletariaatin ja sorrettujen kansanjoukkojen revisionistista turruttamista ja nöyryytystä vastaan. Hän toi ratkaisun historiallisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin, vastoin revisionismin tosina esittämiä mutta tosiasiassa vääriä ratkaisuja, kohti kokonaista ja päättäväistä marxilais-leniniläis-maolaista kantaa.

Hän myöskin johti ideologista taistelua pikkuporvarillisvallankumouksellista focoistista liikettä vastaan, joka kehittyi hänen elinympäristössään. Taaskin hän täydellisti ja levitti kommunistista linjaansa taistelulla, jota hän johti uusia revisionistisia näkökantoja, pasifistista reformismia, ja likvidaattoruutta vastaan. Ideologisen taistelun keskeytymätön jatkuminen toi jättimäisen lisän Kaypakkayan kehitykseen ja edistymiseen.

Hän saavutti ideologisen selkeyden, poliittisen varmuuden, ja teoreettisen ymmärryksen nuorella iällä. Hänen menetelmänsä oli marxilais-leniniläis-maolainen. Hänen varmuus ja ideologinen selkeys ovat tulos Suuresta proletaarisesta kulttuurivallankumouksesta. Hänen ymmärryksensä ja havaintokykynsä kehittyivät yhteydessä luokkataisteluun. Se on jatkuva ja keskeytymätön osa työväenliikkeen taistelua, maiden valtausta talonpoikien toimesta, ja opiskelevan nuorison taistelua.

Hänen kommunistinen ja vallankumouksellinen asenteensa johti hänen murhaansa, kun hän päätyi Turkin hallitsevien luokkien käsiin. Hän on edelleen olemassa kommunistisena johtajana TKP/ML:ssä perintönsä ja ohjelmallisten kantojensa kautta, jotka palvelevat tämän puolueen oppaana. Hän on edelleen marxismi-leninismi-maoismin johtava edustaja Turkissa.

Hänen kuolemansa 46. vuosipäivänä, hänen mahtava perintönsä, teoreettinen rikkautensa, ja hänen poliittinen varmuutensa ovat sallineet perinteen jatkumisen, joka ei ole hairahtanut hänen linjaltaan eikä hyväksy mitään kompromisseja, joka on kulkenut vastoin suurta vastavallankumouksellista aaltoa, ja joka on kukoistanut maailmanlaajuisesti. Hän jätti jälkeensä puolueen ja taistelun, jotka ovat olleet keskeytymättä yhteydessä kommunismiin 47 vuotta.

Hänen kuolemansa 46. vuosipäivänä me muistamme johtaja Ibrahim Kaypakkayaa vannomalla valan omistaumiselle kommunismille, omistautumiselle vallankumoukselle, ja omistautumiselle proletariaatin ideologialle. Ja me tulemme jatkamaan hänen muistamistaan. Hän on Marxin, Engelsin, Leninin, Stalinin, ja puheenjohtaja Maon hyvä oppilas ja jatkaja.

Hänen syntymänsä 70. ja hänen murhansa 46. vuonna on merkittävää ja tarpeellista laittaa taistelu revisionismia vastaan etusijalle, ja oppia Kaypakkayan dialektisesta suhteesta marxismi-leninismiin ja maoismiin. Sillä ei ole vain historiallista merkitystä, vaan muun ohella oleellista nykyisessä tilanteessa, missä erityisesti reformismin, opportunismin, ja revisionismin ideologisella suuntauksella on vaikutuksensa laajaan vallankumoukselliseen rintamaan, ollen siten pääkysymyksenä. Pääkysymykset, kuten „vallankumouksen mahdottomuuden yhdessä maassa” suuntaus, poikkeaminen proletariaatin diktatuurin päämäärästä, kommunististen puolueiden likvidointi ja poikkeaminen niiden etujoukon ja johtajuuden tehtävästä, ovat pääasiallisia ja perustavanlaatuisia jakolinjoja marxismi-leninismi-maoismin ja revisionismin välillä. Tätä jakolinjaa peitellään „uuden marxilaisen ajattelun” suojissa. Argumentointi yhtynyttä taistelua imperialismia ja valtaapitäviä taantumuksellisia luokkia vastaan pidättelee työläisiä ja sorrettuja kansanjoukkoja taistelusta poliittisesta vallasta, kun kysymykset etnisyydestä, uskosta, kansallisidentiteetistä, jne. esitetään pääkysymyksistä ja joukkoja kehotetaan yhä enemmän tähän suuntaan ja harhaanjohdetaan järjestelmän sisältä vaikuttamisen suuntaan. Alueellisissa ja paikallisissa taistelun kysymyksissä niitä eristetään yhä enemmän, mikä todellisuudessa voidaan ratkaista vain murskaamalla imperialismin perustavanlaatuiset periaatteet. Tässä konkreetissa tilanteessa, pitäen lähtökohtana tätä perustavanlaatuista käsitystä, ratkaisua ja toivoa odotetaan imperialisteilta ja tehtävä annetaan imperialisteille. Toveri Kaypakkayan marxilais-leniniläis-maolaiset ideologiset ja poliittiset kannat eivät ole tärkeä avain vain kommunisteille Turkista ja Turkin Kurdistanista, vaan myös koko maailman kaikille marxisti-leninisti-maoisteille. Erittäin merkittävänä proletaarisen internationalismin ja marxismi-leninismi-maoismin ideologian ajajana Kaypakkayalla on erittäin tärkeä paikka marxilais-leniniläis-maolaisena johtajana luokkataistelujen historiassa.

Toveri Kaypakkaya elää ja tulee edelleen elämään sorretun kansan kapinoissa, kansannousuissa, ja vallankumouksellisissa taisteluissa marxisti-leninisti-maoistien johdolla imperialismia, feodalismia, ja kaikkea taantumusta vastaan! Hänen syntymänsä 70. vuosipäivänä me muistamme johtaja Ibrahim Kaypakkayaa sitoutumalla valoin kommunismiin, sitoutumalla vallankumoukseen ja sitoutumalla proletaariseen ideologiaan. Ja me jatkamme hänen ajatteluaan.

Eläköön Ibrahim Kaypakkaya!

Alas imperialismi ja kaikki taantumukselliset!

Eläköön Marxin, Engelsin, Leninin, Stalinin, ja puheenjohtaja Mao Zedongin loistava polku!

Eläköön proletaarinen internationalismi!

Eläköön taistelumme vallankumouksen, sosialismin, ja kommunismin puolesta!

Allekirjoittaneet:

Ranskan Maolainen kommunistinen puolue

Turkin kommunistinen puolue / marxilais-leniniläinen (TKP/ML)

*Kreikan kommunistinen puolue (marxilais-leniniläinen) KKE(ml)

Brasilian kommunistinen puolue (punainen ryhmäkunta)

Perun kansanliike (uudelleenjärjestävä komitea)

Chilen kommunistisen puolueen punainen ryhmäkunta

Komitea punalippu – Saksan liittotasavalta

Komiteat Itävallan (maolaisen) kommunistisen puolueen rakentamiseksi

Italian maolainen kommunistinen puolue

Tjen Folket – Kommunistinen liitto, Norja

Punalippu-kollektiivi, Suomi

*Me, Kreikan kommunistinen puolue (marxilais-leniniläinen), olemme tietoisia Kaypakkayan panoksesta marxilais-leniniläiseen liikkeeseen ja Turkin kansojen taisteluun fasismia ja imperialismia vastaan Turkissa. Näin ollen allekirjoitamme yhteisen julkilausuman Kaypakkayan 70. syntymäpäivänä. Kuitenkin, emme vahvista maoismin muodollistamista sillä katsomme puheenjohtaja Maon panoksen pysyneen marxismi-leninismin raameissa ja sen soveltamisessa vallankumouksen erityisyyksiin Kiinassa.

This entry was posted in International, Kannanotot, Käännökset, Vuosipäivät, Yleinen. Bookmark the permalink.

Leave a Reply