Opetusministeri Li Andersson on väläyttänyt todellisen ”punaisen” poliittisen linjansa. Anderssonin mukaan ”vaihtoehto kapitalismille on demokratia”. Mitä tämä oikein tarkoittaa? Tämä tarkoittaa Anderssonin mukaan sitä, että demokratiaa tarvitaan lieventämään kapitalismin ongelmia. No mitä tämä ”demokratia” oikein on? Anderssonille demokratia ei mitä ilmeisemmin tarkoita yhtään mitään. Ei ole kauan aikaa, kun Andersson ministerinä osana hallitusta, on hyökännyt historiallisella tavalla demokratiaa vastaan, kumoamalla demo-liberaaleja oikeuksia eli tehnyt fasistisia toimia.
Anderssonin mukaan ei ole siis tarpeen kumota kapitalismia, joka riistää ja sortaa miljardeja, mutta on tarpeen lieventää sen ongelmia. Eli Andersson täten kannattaa kapitalismia. Jatketaan kommentilla: ”Ja minusta tämä demokratiapainotus on se kaikkein oleellisin tässä, eli kyse on meidän kaikkien mahdollisuuksista vaikuttaa siihen, miten finanssimarkkinat toimivat sen sijaan, että me olisimme aina vain maksajan roolissa silloin, kun käy huonosti”.
Andersson syöttää häpeämättä pajunköyttä joukoille, valehtele niille olevan mahdollista vaikuttaa porvarillisen demokratian keinoin. On turhaa odottaa päivää, jolloin porvaristo luopuu vallastaan neuvotellen ja rauhassa ja pyytelää nöyrästi anteeksi sortotoimiaan, koska kansa äänesti Li Anderssonia tai muita niin kutsuttuja ”vasemmistolaisia”. Hallitus myös linjansi juuri budjettiriihessään uuden aktiivimallin, vaikka hallituspuolueiden jäsenet kovin yrittävät puolustella uuden työttömyysmallin olevan kaukana Sipilän hallituksen aktiivimallista. Aktiivimalli on edelleen samanlainen muodoltaan kuin edellinenkin, jonka hallitus kumosi.
Imperialismin aikakaudella demokratia ei ole muuta kuin verho finanssipääoman yllä. Kuten Lenin on sanonut: “imperialismi on poliittista taantumusta kautta linjan”.Todellinen demokratia toteutuu vasta proletariaatin diktatuurissa, ei imperialismismin aikakaudella porvarillisten vaalien kautta. Joukkojen tilanne muuttuu vasta, kun joukot ottavat itse vallan haltuunsa. Kapitalismin ongelmien lieventäminen on täysin absurdi ajatus. Finanssipääoma imperialismin aikakaudella ja imperialismin kriisiytyminen vaatii sen olemassa olon vahvistamista, joka tarkoittaa fasismin pään nostamista pinnalle, yhä kasvavin määrin eri puolilla maailmaa. Samalla kasvaa joukkojen ahdinko. Vaihtoehto kapitalismille on proletariaatin diktatuuri eikä porvarillinen demokratia, joka ei palvele kansaa vaan imperialismia.