Tämän kirjoituksen tarkoituksena on analysoida aikakutemme perusristriitojen kehittymistä Afrikan mantereella Keski-Afrikan tasavallan esimerkin, sekä venäläisen imperialismin viimeaikaisen toiminnan kautta, kun se pyrkiii asettamaan itsensä imperialistien välisessä kilpailussa, etenkin kilpailussa hegemonistisen supervallan, jenkki-imperailismin kanssa. Tutkimus on useilta kohdiltaan varsin puutteellinen, mutta sen tarkoitus ei olekkaan tarjota täydellistä kuvaa Afrikan sorretuista maista, saatika Keski-Afrikan tasavallasta – tämä työ jääköön afrikkalaisten tovereiden ratkaistavaksi tulevaisuudessa. Etenkin puolifeodaalisen omaisuuden ilmenemismuotojen erittely jää puutteelliseksi. Tutkimus pyrkii nimittäin osoittamaan karkeita suuntaviivoja ja kehityskulkuja, joita aikakautemme perusristriidat – niinkuin PKP on ne Yleisessä poliittisessa linjassaan asettanut – etenkin pääristiriita ohjaa. Se tarjoaa alkeellisen katsauksen nykyiseen tilanteeseen, imperialismin, byrokraattisen kapitalismin ja vallankumouksen prosessiin Keski-Afrikan tasavallassa.
Vaalit ja väkivalta – syvenevä demokratian kriisi
Keski-Afrikan tasavallassa järjestettiin viimevuonna (2020 presidentin ja parlamentin vaalit 27. päivä joulukuuta. Nykyinen istuva presidentti Faustin-Archange Touadéra voitti vaalit huimalla 53% äänisaaliilla, kun vain “puolet” äänioikeutetuista oli rekisteröitynyt äänestäjiksi.1
Vaalien alla oppositio järjestäytyi CPC:ksi (“Patrioottien koalitio muutoksen puolesta” – “Coalition of Patriots for Change”), jonka johdossa on entinen presidentti Francois Bozizé, jota istuva hallitus syyttää vallankaappausyrityksestä. Tämä itse syöstiin vallankaappauksella vuonna 2013 islaminuskoisten Séléka-taistelijoiden toimesta. Vuosina 2013-16 nähtiin maassa siis verinen sisällissota, joka sai muodon kristittyjen ja islamilaisten aseellisten ryhmittymien välisenä aseellisena kamppailuna valtiovallasta.
Nyt tämä aseellinen oppositio, joka hallitsee käytännössä 2/3 maasta on julistanut vaalituloksen mitättömäksi ja on uhkaillut marssia maan pääkaupunkiin Banguihin ja vaatinut istuvan presidentin eroa.
Näiden vaalien nykyinen seuraus: vähintään 5 kuollutta (joista 2 YK:n rauhanturvaajaa), sekä yli 55 tuhatta kotinsa väkivallan pelossa jättänyttä pakolaista. Näköaloissa on siis väkivallan kiihtyminen, so. sisällissota. Edellisen konfliktin jäljiltä (2010-luvulla) on synty 500 tuhatta maan sisäistä pakolaista. 2
Lyhyesti, mistä on kysymys. Hallitsevan luokan ristiriidoista. Keski-Afrikan tasavalta on puolisiirtomaa, siis sorrettu kansakunta, jossa byrokraattinen kapitalismi kehittyy puoli-feodalismin päällä ja alisteisena ulkomaiselle pääomalle, imperialisteille ja niiden monopoleille. Kuten tiedämme, “sota on politiikan jatkamista muilla keinoin” ja että “poliittinen valta kasvaa kiväärin piipusta”, niin on varsin selvää, että kun hallitsevan luokan ristiriitoja ei pystytä ratkaisemaan vaaleilla ja diplomatialla, turvadutaan silloin aseisiin. Tästä on oleellisesti kysymys, ristiriidasta hallitsevan luokan edustajien, porvariston faktioiden välillä, comprador-porvariston ja byrokraattisen porvariston välillä. Porvariston diktatuuri on valtiomuoto, se ei ole nykyisen tai menneiden konfliktien kohde. Konfliktissa ratkaistaan hallintomuodon kysymyksiä, mikä porvariston faktio on vallassa ja kuka saa asettaa intressinsä muiden yläpuolelle. Tämä näyttäytyy demokratian kriisinä. Vaalit ovat vain ensisoittoa aseelliselle konfliktille, jossa todella päätetään hallitsevan luokan nokkimisjärjestys. Hallintomuodossa on vallitseva tendenssi kohti presidentin absolutismia, sillä maan presidentti de facto hallitsee valtiota asetuksilla ja perustuslain muutoksilla. Parlamentti on tässä vain koriste, irvokas kuva siitä, mitä ranskalaiset siirtomaaisännät pitävät sivistyken huipentumana.
Mutta koska maa on puolisiirtomaa, emme voi jättää huomioimatta imperialismin merkitystä. Sen merkitys demokratian kriisiin, byrokraattisen kapitalismin kehittämiseen ja porvariston faktioiden tukemiseen ja kilpailuun maan alistamiseksi. Tarkastellaan siis seuraavaki kansakunnan muodostumisen historiaa, joka on suorassa yhteydessä imperialismiin ja byrokraattisen kapitalismin kehittymiseen.
Maan lyhyt historia – Imperialismin ja byrokraattisen kapitalismin prosessi
Keski-Afrikan tasavallan valtion muodostumisen prosessi alkaa 1900-luvun alusta, kun ranskalainen imperialismi alistaa maan siirtomaakseen. Ranskalaisella imperialismilla on ollut läsnäolo alueella jo vuodesta 1894, mutta täyden hallinnan se saavutti 1. maailmansodan jälkeen. Alue oli osa “Ranskan Päiväntasaajan Afrikkaa”, joka oli ranskalaisen pääoman siirtomaavaltakunta alueella. Maa on rikas luonnonvaroiltaa, etenkin timanteilta ja jalometalleilta, etenkin kulta. Nämä ovat kiinnostaneet aina imperialistien monopoleja.
Poliittisen itsenäisyyden maa sai Ranskasta vuonna 1960 osana kansallisen vapautusliikkeen nousua Afrikassa ja maailmassa. Kansalaisyhteiskunnan muodostumisen myötä itsenäistymisprosessissa näyttelivät merkittävää roolia MESA (Movement for Social Evolution of Black Africa), sekä MEDAC (Mouvement d’evolution démocratique de lÁfrique Centrale), joka hännysteli avoimemmin ranskalaisia isäntiään. Näiden kahden poliittisen ryhmittymän välisen valtataistelun seurauksena MESA:n David Dacko nousee valtaan maan 1. presidentiksi (1960-66). Kysymys on prosessista, jossa maa on muuttunut siirtomaasta puoli-siirtomaaksi ja siellä on alkanut kehttyä byrokraattinen kapitalismi, joka on pian saavuttanut huippunsa ja astunut mätänemisen vaiheeseen, mikä näyttäytyy esimerkiksi siinä, että maan ensimmäiset kolme presidenttiä kaikki vaihtuivat vallankaappausten seurauksena, ei vaalien. Porvarilinen demokratia ei siis koskaan ehtinyt näyttelemään edistyksellistä roolia – se oli mätä jo syntyessään. Tämä on suurporvariston, sen comprador ja byrokraattisen faktion välistä kamppailua vallan kahvasta. Nähtiinpä myös vuosina 1965-79 sellainenkin tapaus kuin Jean-Bédel Bokassanin sotilasdiktatuuri. Hän julisti itsensä maan elinikäiseksi presidentiksi, mikä ei tietenkään riittänyt, vaan hän kruunasi itsensä Keisari Bokassa I:ksi vuonna 1972 ja muutti maan nimeksi Keskisen Afrikan keisarikunnaksi vuonna 1976. Lopulta tämä kävi liian kiusalliseksi ranskalaiselle imperialismille – joka ei missään tapauksessa ole hellittänyt otettaan entisestä siirtomaastaan, joka on nykyään sen puolisiirtomaa – syrjäyttää aseellisesti Bokassan, kuriositeetin ja asettaa takaisin valtaan luotetumman Dackon, joka pysyi vallassa vuoteen 1981 asti.
Nykyistä oppositioliikettä johtavan Bozizén historia alkaa vuodesta 2003, jolloin tämä nousi maan presindentiksi kristinuskoisten miliisien avulla. Tästä sai alkunsa “Puskasota” (lue: sisällissota), joka kesti vuoteen 2007 asti: jälleen satoja tuhansia sisäisiä pakolaisia ja satoja kuolleita. Hänen valtakautensa kesti 10 vuotta, vuoden 2013 sisällissotaan asti, jolloin vuorostaan islaminuskoiset Séléka-miliisit syrjäyttivät Bozizén.
Ranskalaisen imperialismin läsnäolo toteutuu pääsääntöisesti tällä hetkellä YK:n mandaatilla, jonka oikeutuksella se on tehnyt maahan sotilaallisen intervention. Maan vaaleissa on yhteistä se, että ne ovat imperialistien aseilla turvatut, pääasiassa ranskalaisilla kivääreillä, mutta nykyään myös venäläisillä, kuten pian tulemme näkemään. Huomion arvoista on, että molemmat imperialistit sotivat alueella YK:n kypärät päässä: MINUSCA-operaatio alkoi YK:n mandaatilla vuonna 2014 koostuen 10 tuhannesta sotilaasta, 240 sotilastarkkailijasta ja 200 upseerista, sekä yli 3 600 poliisista. 3 Operaation tarkoituksesa on “turvata vallan siirtyminen”, ts. turvata imperialistivaltojen intressien toteutumista kiväärein.
Synteesi: valtion muodostumisen ja siis myös kansakunnan muodostumisen prosessi ovat yhteydessä imperialismin ja byrokraattisen kapitalismin kehittymisen prosessiin. Prosessin aloitti ranskalainen imperialismi, joka alisti maan siirtomaakseen. Nykyään maa on Ranskan puolisiirtomaa ja sen poliittista elämää leimaa sisällissota ja imperialistien interventio. Tässä kontekstissa kehittyy myös ristiriita byrokraattisen ja comprador-porvariston välillä. Byrokraattinen kapitalismi on mätänemisen ja lopullisen lahoamisen prosessissa, minkä takia vanhan valtion kriisi syvenee ja purkautuu aseellisina konflikteina.
Tarkastellaan seuraavaksi taloudellista perustaa.
“Veritimanttien” maa – Imperialistiset nautinnot ja byrokraattinen kapitalismi
Kuten aikaisemmin mainittiin maalla on paljon timantteja ja kultaa, joita imperialistien monopolit hamuavat itselleen. Tämä leimaa maan talouspoliittista historiaa. Imperialistisen riiston ja byrokraattisen kapitalismin johdosta, joka ylläpitää puolifeodaalisia ja esi-feodaalisia tuotantosuhteita maaseudulla, kansa on rutiköyhää.
Maan väestö on suhteellisen pieni, noin 5 miljoonaa, eli Keski-Afrikan tasavalta on suhteellisen pieni valtio Afrikassa. Kuten monelle muulle Afrikan valtiolle on ominaista, ovat eurooppalaiset valloittajat piirtäneet valtioiden rajat imperialististen etujen mukaisesti, minkä takia myös Keski-Afrikan tasavallan rajojen sisällä on yli 80 etnistä ryhmää, mikä on huima määrä suhteutettuna maan väkilukuun. Ranskalaisten siirtomaaisäntien ansiosta maan väestöstä 90% on rekisteröity kristityiksi, muslimit muodostavat suurimman uskonnollisen vähemmistön 8 prosentilla. Maassa on vain kaksi virallista kieltä, joista toinen on siirtomaaisännän kieli, Ranska, sekä kreolimurre, joka on sekoitus ranskasta ja paikallisesta ngbandin kielestä. 4
Riiston takia taivaallisen rikkauden keskellä on helvetillistä köyhyyttä. 71% väestöstä elää alle 1,9 dollarilla päivässä ja maa on YK:n mittareilla yksi köyhimmistä. Elinajanodote on vaivaiset 53 vuotta. Puolet väestöstä on lukutaidotonta eikä peruskouluja ole kuin alle puolessa kunnista. Yli 50 prosentilla naisista ei ole lainkaan koulutusta. Köyhyys on vain lisääntynyt. Vuosina 2012-2016 kotitaloudet köyhtyivät kahdella mittarilla: radion omistajien määrä on tippunut 42 prosentista 23 prosenttiin, polkupyörän omistaa enää 15% kotitalouksista, kun luku oli vuonna 2012 50%. 5
Nykyisen talouskriisin ja pandemian olosuhteissa kouluja on laitettu kiinni, mikä on johtanut lapsityövoiman käytön lisääntymiseen huimalla 50%:lla timanttikaivoksissa. Näillä kaivoksilla, joissa kaivetaan kirjaimellisesti sanan varsinaisessa merkityksessä “veritimantteja”, työskennellään käsivoimin, hakuilla ja lapioilla ja kuten huomataan, lapsityövoiman käyttö on niissä sääntö eikä poikkeus. Nämä kaivostyöläiset tienaavat vaivaiset 12 dollaria viikossa. 6 Suurin osa kaivoksista on comprador-porvariston hallussa, joita vartioivat aseelliset ryhmittymät ja yksityiset armeijat, kuten venäläinen palkka-armeijayritys “Wagner”, joka suojelee venäläisen porvarin Sergei Prigozhin kultakaivosta maassa. 1
Ranskalaiset tilanherrat ovat tuoneet maahan kahvin ja puuvillan viljelyn, joka tänäpäivänä keskittyy tilanherraluokalle. 4/5 maan työvoimasta työskentelee maaseudulla, kun väestöstä noin. 60% asuu maaseudulla. Talonpoikaistalous on perusta: miehet raivaavat pellot ja naiset kasvattavat sadon. Maatalouden teollistaminen on koskenut ainoastaan tilanherroja, joiden plantaaseilla viljellään valtion tukemana palmuöljyä ja sokeriruokoa vientiin. Karjataloutta riivaa tsetse-kärpäset, joita köyhät talonpojat eivät ole kyenneet hävittämään, sekä sisällissodat, jotka ovat tuhoisia karjalle. 30% maan veästöstä kärsii kroonisesta aliravitsemuksesta. Keskimääräinen tilakoko on 1.5-2.0 hehtaaria, joka vastaa yhden talonpoikaisperheen tarpeita juuri ja juuri, ja jota talonpoikaisperhe pystyy juuri ja juuri tuottavasti käyttämään alikehittyneillä tuotantovoimilla. Vain 0,1% maasta on virallisessa omistuksessa, sillä maanomistus periytyy perheen sisällä isältä pojalle paikallisia tapoja ja lakia (kyläyhteisön vanhimmat ja heimopääliköt) noudattaen. Sisällissotien myötä talonpoikia on pakkoluovutettu väkivaltaisesti ja karjankasvattavat ovat paenneet naapurimaihin. Naisista 86% työskentelee pelloilla, mutta käytännössä eivät omista lainkaan maata. Maa on puolifeodaalinen eikä maakysymystä ole ratkaistu. Maan pinta-alasta 1/3 on viljelykelpoista ja siitä viljellään vain 3% (2010). Maatalous pysyy alikehityksen tilassa, koska maakysymystä ei ole ratkaistu ja pääoman kasautuminen palvelee vain imperialistien monopoleja. Byrokraattisen valtion lainsäädännön ja instituutioiden tavoittamattomissa uusiutuu feodaalisia ja esi-feodaalisia tuotantosuhteita. Siirtomaa-ajan maalakia, joka on ranskalaisen tilanherran maalaki, ei ole onnistuneesti päivitetty. 7
Maan vientituloista 60% muodostuu kasvan metsäteollisuuden ansiosta. Mutta tämä on vain asian pintapuolinen laita, sillä arviota 30% timanteista ja 95% kullasta viedään maasta laittomasti.8 Tämä liittyy myös eteläafrikkalaiseen “Kimberleyn projektiin”, joka on vuonna 2013 asettanut vientikiellon Keski-Afrikan tasavallassa kaivetuille timanteille. “Kielto” on enemmänkin vain kehotus siirtää kaivostoiminta maan alle, sillä vuosien 2013-14 välillä maasta on viety 140 000 karaattia “veritimantteja” 23 miljoonan dollarin arvosta. 9
Ranskalainen imperialismi ei ole ainoa verenimijä maassa. Maasta ovat etsineet kultaa mm. kanadalainen monopoli Axmin Inc., brittiläiset monopolit GBM Gold Ltd, sekä Pan-African Resources Plc, eteläafrikkalainen monopoli Senet Ltd, sekä yhdysvaltalainen monopoli Tamija Gold & Diamon Exploration Inc. Kanadalainen Energemn Resources Inc ja Vaaldiam Resources Ltd ovat sotkeutuneet timanttibisnekseen. Kanadalainen firma etsii maasta myös öljyesiintymiä. Uraania maasta on löydetty vuonna 1966, mikä myös kiinnostaa imperialisteja. 10 Ei-valtiomonopolistista kaivostoimintaa hallinoi valtionvirasto BECDOR (Bureau d’Evalutaion et de Controle de Diamant et d’Or), joka on nähtävä byrokraattisen kapitalismin instituutiona, joka solmii esim. kaivosluvista imperialististen monopolien kanssa. 8 Myös Jenkki-imperialismi on läsnä, esim. Maailmanpankin ja USAID:n kautta. 7
Maan tavaraviennistä 57% koostuu timanteista ja 29% puutavarasta. Nämä kaksi vientituotetta muodostavat maan tavaraviennistä yli 80%. Tässä on muistettava, että suurin osa timanttikaupasta tapahtuu “pimeästi”. Suurin vientimaa on yllättävästi Ranska yli 30% osuudella. Imperialisteista toisena on sosiali-imperialistinen Kiina yli 12% osuudella (välissä Burundi 16% osuudella, joka on sorrettu maa). Maan talous on täysin riippuvainen kahden tavaran viennistä käytännössä Ranskan markkinoille.
Maan valtion vuoden 2018 budjetin pääomamenoista 84% rahoitettiin ulkomaisella lainalla. Finanssipääoman vientiin osallistuvat Maailmanpankki, Afrikan kehityspankki, Euroopan Unioni, sekä ranskalainen imperialismi ECF:n (Extended Credit Facility) kautta (vuodesta 2016). 5 Maan ulkoinen velka on 780 miljoona yhdysvaltain dollaria, mikä on noin 18% maan BKT:stä. Ulkoisen velan määrä on johdonmukaisesti alkanut kasvamaan maan itsenäistymisen jälkeen 1970-luvulta alkaen. 11
Synteesi: Maan talous on täysin alistettu imperialististen monopolien voittojen maksimoinnin tarpeille. Tämä ilmenee ennenkaikkea timanttibisneksessä, mutta myös metsäteollisuudessa, joiden varassa maan talous (tulot) on käytännössä. Liikavoitot syntyvät työvoiman korkeasta riistosuhteesta. Saman riiston lähteenä ovat myös kansanjoukkojen absoluuttinen köyhyys, joka vain syvenee syvenemistään kypsyttäen olosuhteita vanhan valtion tuhoamiseksi ja uuden luomiseksi. Imperialisteista pääasiallinen on ranskalainen imperialismi, mutta muista historiallisista syistä myös kandalainen (Ranskan vanhat siirtomaat Pohjois-Amerikan itärannikolla) kaivospääoma on löytänyt luonnollisesti tiensä maan rikkauksien äärelle. Maan uskonto ja valtakieli ovat peräisin ranskaisilta siirtomaaisänniltä, eikä maa muodosta yhtenäistä kansakuntaa. Suurimmat heimot ovat Bayat (33%), Banda (27%) ja Mandjia (13%). Puolifeodalismi uusiutuu esi-feodaalisten tuotantosuhteiden rinnalla perustuen kylä- ja heimoyhteisöihin, jotka elävät byrokraattisen valtion tavoittamattomissa. Maakysymys on ratkaisematta. Maa on siis puolifeodaalinen puolisiirtomaa, jossa kehittyy byrokraatinen kapitalismi, ja jossa esiintyy erikoisuutena esi-feodaalisia tuotantosuhteita.
Tarkastellaan vielä tarkemmin venäläisen imperialismin toimintaa osana imperialistien välisten ristiriitojen kehittymistä.
Venäläisen imperialismin intressit
Kuten ylhäällä on mainittu, imperialismi toimii Keski-Afrikan tasavallassa pääasiassa YK:n mandaatilla. Venäläinen imperialismi on ydinasesupervalta, eikä sille ole mitenkään vierasta asettaa itseään YK:ssa, joka on sisällöltään imperialistien keskinäisten ristiriitojen käsittelemistä varten perustettu instituutio. Venäjä on lähettänyt maahan 300 sotilasta loppuvuodesta 2020 YK:n turvallisuusneuvoston mandaatilla, sekä solminut Keski-Afrikan hallituksen kanssa asevientisopimuksen. 1 Tämän se teki sillä verukkeella, että se tuli turvaamaan “vaaleja” ja istuvaa presidenttiä. Tietenkin, sillä onhan vaalit aina johdonmukaisesti olleet imperialistien vaalit, joissa käytännössä päätettään imperialistien intresseistä. Nykyisessä tilanteessa, kun vaalitulos on selvä ja sen ratifiointi vaatii enää sisällissodan, on Venäjä ilmoittanut vetävänsä nämä mandaatilla toimivat sotilaat pois maasta. 12
Mistä on kysymys? Tarkastellaan venäläisen imperialismin intressejä. Afrikassa hiukan laajemmin.
Venäläinen imperialismi hallitsee asevientiä Afrikan valtioihin. Sillä on asevientisopimus ainakin 28 Afrikan valtion kanssa, pitäen hallussaan 35% kaikesta aseviennistä Afrikkaan. Kakkosena on kiinalainen sosiali-imperialismi 17 prosentilla ja vasta kolmantena hegemoninen supervalta, jenkki-imperialismi vaivaisella 9 prosentilla. Tämä on voittokulkue venäläiselle sotateollisuudelle, joka on maailman toiseksi suurin heti jenkkien jälkeen. Afrikka on näille monopoleille tärkeä menekkimarkkina ja liikavoittojen lähde. 13
Sotilaallinen läsnäolo mantereella on huomattavaa. Sanotaan jopa, että YK:n lipun alla taistelee enemmän venäläisiä sotilaita kuin ranskalaisia, jolla sentään on historian etulyöntiasema Afrikan mantereella. Venäjällä on operaatioita Kongossa, Norsunluurannikolla, Etiopiassa ja Eritreassa, Liberiassa, Sudanissa (jonne venäläinen imperialismi on perustamassa laivastotukikohtaa)1, Etelä-Sudanissa ja Länsi-Saharassa. 14 Sudanin merkitys korostuu, sillä sitä kautta venäläinen imperialismi pääsee käsiksi Punaiseen mereen ja strategiseen Suezin kanavaan.
Näillä sotilaallisilla operaatioilla venäläinen imperialismi lujittaa asemaansa imperialistien keskinäisessä kilpailussa Afrikan puolisiirtomaiden uudelleenjaossa, mutta myös kansainvälisesti, etenkin YK:ssa, johon se tarvitsee myötämielisiä äänestäjiä asemansa lujittamiseksi. Näitä se saa esimerkiki Afrikan monista valtioiden delegaatioista, joiden hallitsijoita venäläiset kiväärit suojelevat ja venäläinen raha voitelee. Kansainvälisesti venäläinen ydinasesupervalta tietenkin kilpailee hegemonistisen supervallan jenkki-imperialismin kanssa. Tässä venäläinen imperialismi tarvitsee YK:ta.
Venäjällä kehittyy valtiomonpolistinen kapitalismi, erityisesti energiasektorilla, jossa suurimmat monopolit ovat joko täysin tai puoliksi valtion omistuksessa. Venäläisen kaasun ja öljyn tärkeimmät vientimarkkinat ovat Euroopassa, etenkin Saksassa. Tämän takia nämä venäläiset energiamonopolit pyrkivät haalimaan käsiinsä energialähteitä mm. Afrikan sorretuista maista. Etteivät ne päädy esimerkiksi Ranskan käsiin, joka muutenkin on tärkeä “liittolainen” Saksalle, vielä kun Saksalla ei ole ydinasetta omasta takaa. Tärkeimpiä monopoleja ovat Gazprom, Lukoil, Rostec ja Rosatom (ydinvoima), joiden liiketoiminta keskittyy pääasiassa Algeriaan, Angolaan, Egyptiin, Nigeriaan ja Ugandaan.13 Kun otetaan huomioon vielä sotilaallinen läsnäolo niin nähdään, että venäläisen imperialismin toimet Afrikassa keskittyvät pääasiassa nk. “ranskalaiseen Afrikkaan”, eli Ranskan entisiin siirtomaihin ja enemmän tai vähemmän nykyisiin puoli-siirtomaihin, kuten Algeria, Länsi-Sahara (osittain), Egypti (osittain), Keski-Afrikan tasavalta, Nigeria, Kongon demokraattinen tasavalta ja Norsunluurannikko. Näemme siis kilapilun kiristyvän venäläisen ja ranskalaisen imperialismin välillä Afrikan puolisiirtomaista.
Edelleen. Rosatomilla on 18 Afrikan valtion kanssa sopimuksia ydinenergian kehittämiseksi, esimerkiksi Ghanassa, Keniassa, Zambiassa, Ruandassa, Nigeriassa, Etiopiassa ja Egyptissä. Vuonna 2018 Rosatom sopi neljän 1200 megawatin reaktorin rakentamisesta Egyptiin, joiden rakentaminen ja ylläpitäminen arvioidaan kustantavan 60 miljardia, josta 25 miljardia on venäläistä velkaa 3 prosentin vuotuisella korolla.13
Algeriassa on Afrikan mantereen toiseksi suurimmat maakaasuesiintymät. Putin matkusti tänne vuonna 2006 ja solmi Algerian valtiollisen kaasuyhtiö Sonatrachtin kanssa sopimuksen, joka avasi portit Gazpromille ja Lukoilille 30 kaasukentän kehittämiseksi yhteisprojektina. Sopimuksen myötä Gazprom-Sonatrach-kumppanuus tulee hallitsemaan 40% Euroopan kaasunkulutuksesta – tämä on ensiarvoisen tärkeää huomata, kun mietitään, esimerkiksi nykyistä kaasuputkiprojektia (Nord Stream 2) Saksan ja Venäjän välillä15. Algerian kautta kulkee Maghreb-Europe–kaasuputki, jonka kautta kaasu kulkeutuu Eurooppaan (joka oli alunperin ranskalaisen finanssipääoman projekti 60-luvulla!). Tämä toisaalta liittyy myös kilpailuun Jenkki-imperialismin kanssa, joka ei varsinaisesti pidä siitä, että venäläisten energiamonopolien vaikutusvalta Euroopan valtioista, varsinkaan Saksasta, kasvaa. Mutta näin imperialistit menettelevät: juonittelevat ja kilpailevat. Edeleen, on varsin kuvaavaa, että Venäjän ja Afrikan valtioiden välinen kauppa ja sijoitustoiminta on kasvanut kymmenessä vuodessa 2005-15 jopa 185 prosenttia.16
Synteesi: Venäläinen imperialismi asettaa itsensä Afrikan mantereella sotilaallisella läsnäololla YK:n mandaattien kautta, sotilastukikohtien rakentamisella, sekä aseviennillä paikallisten hallitsevien luokkien aseellisille ryhmittymille ja hallituksille. Lisäksi se asettaa itsensä energiamonopoliensa kautta vieden pääomaa energiainfrastruktuuriprojekteja lainoittamalla ja sopimuksia solmimalla raaka-ainelähteiden monopolisoimiseksi. Näillä toimilla venäläinen imperialismi pyrkii kasvattamaan vaikutusvaltaansa YK:ssa ja Euroopassa, joilla on sille strategista merkitystä kilpailussa ainoaa hegemonistista supervalta vastaan, eli jenkki-imperialismia vastaan. Afrikan puolisiirtomaiden uudelleenjaossa ilmenevät ennenkaikkea aikakautemme pääristiriita sorrettujen ja imperialististen maiden välillä, mutta myös imperialistien väliset ristiriidat, ristiriidat ei-supervaltojen kesken, ei-supervaltojen ja supervaltojen, sekä supervaltojen kesken. Niin kauan kuin on imperialismia, niin kauan säilyy todennäköisyys imperialistisille sodille, sekä imperialistisen intervention moninaisille muodoille. Imperialismin yleisen kriisin syventyessä ja imperialistien välisten ristriitojen ja kilpailun kiristyessä kasvaa myös imperialististen sotien mahdollisuus, jonka näköalana on imperialistinen maailmansota. Olemme astuneet sodan aikaan nykyisen valitsevan kriisin myötä. Sota on ollut arkipäivää jo pitkään Afrikan mantereella. Aikaamme kuuluu, että tämä sota leviää myös imperialistisiin maihin.
Päätendenssi maailmassa on kuitenkin vallankumous, joten tarkastellaan seuraavaksi sen näköaloja Keski-Afrikan tasavallassa.
Näköalat – Uusdemokraattinen vallankumous
Kuten edellä olemme eritelleet, Keski-Afrikan tasavalta on jo syntyessään valmistautunut kuolemaan, se on byrokraattisen kapitalismin ja puoli-feodalismin valtio, joka myy maan eniten tarjoavalle ja avaa ovet imperialisteille maan luonnovarojen ja kansan rosvoamiseksi. Kansakunta on muodostumisen prosessin vaiheessa. Maassa kehittyvät siis ristiriidat joukot-feodalismi, kansa-byrokraattinen kapitalismi ja kansakunta-imperialismi, joista kukin on vallankumouksen prosessin kussakin vaiheessa vuorollaan pääasiallinen ristriita. On siis selvää, että vallankumouksen aste on uusdemokraattinen, joka ratkaisee maakysymyksen pakkolunastamalla tilanherrojen omaisuuden ja jakamalla maan talonpojille; se ratkaisee kysymyksen byrokraattisen kapitalismin pakkolunastamisesta ja sen harjoittaman kansan riistämisen lakkauttamisesta; sekä karkoittaa pois imperialistit, jotka eivät salli kansallisen talouden kehittymistä.
Nykyisten vaalien ja kehittyvän sisällissodan oloissa näemme vallankumouksellisen kriisin kehittymisen: hallitseva luokka ei pysty enää hallitsemaan entiseen malliin ja aseellinen kamppailu on kamppailun pääasiallinen muoto: joukot mieluummin kuolevat taistellen kuin elävät nälässä.
Joukoilta kuitenkin puuttuu oikea ja oikeutettu johto, marxilais-leniniläis-maolainen militarisoitu kommunistinen puolue, ja tämän puolueen johtama kansansota, proletariaatin sotilaallinen teoria, joka on voittamaton ja kansan ainoa tie vapautumiseen. Se on puolue, jonka aseelliseen voimaan nojautuen kansa työväenluokka etunenässä tuhoaa vanhan valtion ja rakentaa uuden, kansan demokraattisen diktatuurin. Tällä hetkellä joukot taistelevat suurporvariston faktioiden palveluksessa, mikä johtaa imperialistisen sorron ja alennustilan jatkumiseen, kansan kärsimysten pitkittymiseen.
Uusdemokraattinen vallankumous on uudentyyppinen porvarillinen vallankumous, joka hävittää puolifeodalismin, pakkoluovuttaa byrokraattisen kapitalismin, karkoittaa imperialistit ja konstituoi kansakunnan. Se siirtyy keskeytymättä sosialistiseen vallankumoukseen, jolloin pääasiallinen ristiriita on proletariaatin ja porvariston välillä, jolloin kysymys on proletariaatin diktatuurin pystyttämisestä ja näköaloissa sen puolustamisesta, so. kulttuurivallankumousten sarjasta aina kultaiseen kommunismiin asti. Koko prosessi on kommunistien johtamaa kansansotaa.
Marxilais-leniniläis-maolaisen kommunistisen puolueen johtama uusdemokraattinen vallankumous on kansansotaa. Se on väistämätön ja välttämätön Keski-Afrikan tasavallassa, sekä suuressa osassa Afrikan sorretussa maassa. Siksi, koska me elämme maailman vallankumouksen strategisen offensiivin vaiheessa, siis vallankumouksellisessa tilanteessa, jossa näemme kommunististen puolueiden aloittamia ja johtamia kansansotia, uusdemokraattisia, sosialistisia ja kulttuurivallankumouksia (sosialistisissa maissa, joita ei tällä hetkellä maailmassa ole).
Vallankumous on päätendenssi. Elämme “50-100 vuoden ajanjaksoa” jolloin imperialismi ja maailman taantumus tulevat pyyhityiksi maan päältä. Imperialistit tulevat haudatuiksi Afrikassa suurenmoisten kansansotien myötä. Afrikan kansojen ja työväenluokan veri on vuotanut valtoimenaan jo vuosisadan. Nyt on sen aika nousta suurena hyökyaaltona osana maailmanvallankumousta. Joukot huutavat kapinansa organisoimiseksi. Joukot vaativat vallankumouksellista organisaatiota, oikeaa ja oikeutettua johtoa, marxilais-leniniläis-maolaista militarisoitua puoluetta. Kansallinen vapautusliike marssii yhdistyneenä maailman proletaarisen liikkeen kanssa nykyisissä kansansodissa ja kohti uusia suurempia ja mahtavampia kansansotia.
Kaikki imperialistit ovat paperitiikereitä.
Viitteet:
1 https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000007705364.html
3 https://minusca.unmissions.org/en/about
4 https://www.worldbank.org/en/country/centralafricanrepublic/overview
7https://www.land-links.org/wp-content/uploads/2016/09/USAID_Land_Tenure_Central_African_Republic_Profile.pdf
9 https://time.com/blood-diamonds/
10http://self.gutenberg.org/articles/eng/Mining_industry_of_the_Central_African_Republic
11 https://www.macrotrends.net/countries/CAF/central-african-republic/external-debt-stock
13 https://www.brookings.edu/blog/africa-in-focus/2019/11/14/what-does-russia-really-want-from-africa/
14 https://www.atlanticcouncil.org/commentary/article/russia-s-return-to-africa/
15 https://www.nord-stream2.com/company/rationale/
16 https://issafrica.org/iss-today/russia-and-africa-meet-again