Porvarillisen median edustaja Iltalehti haastatteli Sauli Niinistöä koskien marraskuussa julkaistua ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa. Erityisesti lause ”Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan.”, on mietityttänyt.On herännyt kysymys mm. siitä, että salliiko Suomi maa- ja merialueensa käyttämisen ”Baltian auttamisessa”. Mielenkiintoista selonteossa ja Niinistön puheissa onkin Baltian kysymyksen näyttäytyminen.
Selonteko on pääasiassa samansuuntainen kuin vuoden 2016 selonteko, jossa korostettiin nimenomaan yhteistyön lisäämistä Naton kanssa, mutta toisaalta myös ”EU:n” vahvistamista turvallisuusyhteisönä. Näiden lisäksi on puhuttu entistä enemmän Pohjoismaisen sotilaallisen yhteistyön tiivistymisestä, erityisesti Ruotsin ja Suomen välillä. Vuoden 2020 selonteossa Suomi ei edelleenkään kiellä mahdollisuutta ottaa vastaan sotilaallista apua EU- tai Nato-mailta, esimerkiksi Yhdysvalloilta. Tämä onkin ristiriidassa lauseen kanssa, jonka mukaan Suomi ei salli alueensa käyttämistä vihamielisiin tarkoituksiin muita valtioita vastaan. Onhan Suomella ja Natolla isäntämaasopimus, jossa nimenomaan määritellään, että Naton jäsenvaltiot voivat perustaa tukikohtia ja tuoda joukkoja isäntämaan alueelle sekä rauhan että kriisin aikana.
Mikä on olennaista Naton, EU:n ja pohjoismaisen yhteistyön kannalta on se, että tätä ei tehdä humaanisen yhtenäisyyden ja avunannon nimissä, eikä Baltiaa varsinkaan ”auteta” sen takia, että Suomi kokisi sen velvollisuudekseen. Sotilaallisen yhteistyön tiivistyminen, erityisesti pohjoismaisen, voidaan katsoa hyödyttävän suomalaisen imperialismin pidemmän ajan tavoitteita sen ulkopolitiikassa. Suomalaisen imperialismin tavoitteena on vahvistaa sen omaa asemaansa erityisesti osana Pohjoismaiden välistä monopoliliittoa, mikä voimistaa ristiriitojen kärjistymistä Suomen ja muiden Pohjoismaiden, erityisesti Ruotsin välillä. Suomi irvokkaasti väittää tavoitteekseen rakentaa rauhaa, mutta käytäntö todella osoittaa jotain aivan muuta. Koska Suomi on pieni imperialistimaa, sen täytyykin tyytyä murusiin, joita suuremmat imperialistimaat pudottelevat, mutta sen luonteeseen, täten tavoitteisiin, kuuluu alistaminen, sorto ja riisto. Tässä kontekstissa näyttäytyy sen tavoitteet Baltian suhteen.
Näemme tämän imperialismin yleisessä kriisissä, että kaikki sen ristiriidat kärjistyvät. Baltian kysymyksessä on pääasiassa kysymys imperialistien välisestä ristiriidasta, tarkemmin vielä supervaltojen välisestä ristiriidasta (venäläisen ja yhdysvaltalaisen imperialismin välillä, menemättä tähän kysymykseen sen tarkemmin), mutta erityisesti ristiriidasta imperialistien ja sorrettujen maiden välillä. Olennaista suomalaisen imperialismin osalta on se yleisen taktiikan muutos, mitä tulee nimenomaan Baltian ja Viron kysymykseen. Suomalainen imperialismi tarvitsee suurempia voittoja pärjätäkseen kilpataistelussa. Tässä se kohdistaa huomionsa erityisesti Viroon, joka on sen tärkeimpiä puolisiirtomaita taloudellisesti ja poliittisesti, mutta myös historiallis-kulttuurisesti.
Selonteossa korostettiin, että ”Viron, Latvian ja Liettuan turvallisuus ja vauraus ovat Suomelle tärkeitä”. Baltian maiden, erityisesti Viron alistaminen, on suomalaiselle imperialismille sen elinehto, jos ja kun sen pyrkimyksenä on asettaa itsensä imperialistien välisen kilpailun kiihtyessä. Ilman Viron alistamista, sillä ei ole mahdollisuutta päästä saaliinjaolle.Tässä ei ole kysymys siitä, että Suomi haluaisi puolustaa ”pikkuveljeään”, kuten toisaalta Niinistö puheessaan ilmentääkin. Niinistön mukaan, jos Viroon hyökättäisiin, ensisijaisesti sen intressit olisivat oman maaperän suojelemisessa, eikä varsinaisesti Viron tai Baltian puolustamisessa. Se, että mitä merkitystä suomalaisen imperialismin tulevaisuuden suunnitelmien kannalta on sillä, että onko Baltia venäläisen vai yhdysvaltalaisen imperialismin sortama vaatii tarkempaa tutkimusta. On kuitenkin selvää, että merkitystä tällä seikalla on. Tämän osoittaa mm. Suomen suurporvariston tämänhetkinen myönteisyys Natoa, EU:ta ja Ruotsia kohtaan, ja toisaalta Venäjä vastaisuus.
Supervaltojen väliset ristiriidat itsessään hyödyttävät suomalaisen imperialismin pääsyä saalinjaolle. Ilmiselvästi, sotilaallisesti Suomella ei ole tällä hetkellä kiinnostusta eikä edes kykyä alistaa Viroa, saatika muuta Baltiaa, sillä Suomella on osuutensa siirtomaista vain siksi, että suuremmilla imperialisteilla, Yhdysvalloilla ja Venäjällä on ristiriitoja keskenään. Eli tässä tapauksessa yhdysvaltalainen imperialismi on antanut oikeuden imperialistiseen riistoon ruotsalaisille ja suomalaisille imperialisteille, kun se samalla pidättää itsellään sotilaalliset hyödyt.
Yhdysvaltalainen imperialismi on sotilaallisesti hegemoninen Virossa Naton kautta. Toisaalta taloudellisesti ruotsalainen imperialismi on pystynyt lujittamaan otettaan Virosta. Alistamalla Viroa taloudellisesti ruotsalainen finanssipääoma kehittää byrokraattista kapitalismia maassa. Tässä kilpailussa näyttäytyy myös suomalainen imperialismi ja finanssipääoma, ja sen tavoitteet alistaa Viro taloudellisesti.
Punalipun aiemmin julkaisemassa analyysissa todettiin, että Suomen suurimpiin lukeutuva finanssiryhmä OP on julistanut Baltian sen toiseksi kotimarkkinakseen, vaikka tähän saakka Suomella on ollut vain hyvin pientä liiketoimintaa missään Baltian maassa. Suunnitelmissa on edelleen myös rakentaa merenalainen tunneli Helsingin ja Tallinnan välille. Viron kautta Suomi voisi tavoitella laajempaa pääsyä Baltiaan. Tällä hetkellä Ruotsi on selvästi vahvempi kuin Suomi Baltian alistamisessa. Siksi suomalaisen imperialismin tavoite on vahvistaa otettaan Baltiasta, mikä on sen pidemmän aikavälin strateginen suunnitelma.
Siksi, Sauli Niinistön puheet ja yleensäkin porvariston väitteet siitä, että se ei ole kiinnostunut Baltiasta muutoin kuin veljellisessä hengessä ovat yksinkertaisesti valheellisia. Tällä hetkellä EU, Nato ja pohjoismainen yhteistyö palvelevat Suomen suurporvariston intressejä Viron alistamiseksi ja pidemmän ajan saatossa Baltian alistamiseksi. On tällä hetkellä epätodennäköistä, mutta ajansaatossa mahdollista, että venäläinen imperialismi voi olla sille suuremmaksi hyödyksi näissä suunnitelmissa, kuin esimerkiksi yhdysvaltalainen imperialismi. Imperialistien luonteeseen kuuluu juonittelu ja oman aseman vahvistaminen. Tästä yksittäisenä historiallisena esimerkkinä se miten Suomi liittoutui ensin Hitlerin Saksan kanssa, mutta kun tämän sotamenestys kääntyi, alkoi Suomi sotia saksalaisia vastaan. Liittolaisuus ja yhteistyö ei ole millään tavalla kiveen hakattua.