Viime viikolla 11.3. Keski-Suomen käräjäoikeus jätti tuomitsematta syytettynä olleen fasistin Pekka Katajan murhayritysjutussa. Suoria todisteita hänen syyllisyydestään ei oikeudessa ollut esittää, mutta aihetodisteet – kuten motiivin lisäksi sormenjäljet ja teletiedot – olivat sitäkin vahvemmat, ja siksi on erityisen puhuvaa, ettei oikeus tuominnut syytettyä, saati tämän ystävää Torssosta, jonka sormenjäljet olivat samassa paketissa kuin syytetyn ja jonka tietokoneen tiedostot katosivat “salamaniskusta” jne. Vaikka syytetyn tuomitseminen olikin ylitsempääsemättömän vaikeaa, oikeus pystyi kuitenkin jotenkin toteamaan, että “motiivi oli todennäköisesti poliittinen”. Näyttää, että oikeus tunnusti aiemmin epäiltynä olleiden, mutta syyttämättä jätettyjen fasistien Torssosen ja Ala-Tuuhosen sekä heidän kumppaniensa syyllisyyden, mutta kieltäytyi antamasta tuomiota. Vertailun vuoksi tavallisissa kriminaalijutuissa on vastaavantyyppisissä tilanteissa annettu tuomio yhdelle porukasta heikomminkin aihetodistein. Fakta on, että suomalainen imperialismi on ilmaissut haluavansa päästää fasistin vapaaksi murhayrityksestä. Eipä niinkään yllättävää, kun muistetaan, miten “PVL”:läinen Torniainen selvisi kahdella vuodella hyppypotkustaan, joka tappoi Jimi Karttusen.
Ongelma ei ole vain yhdestä syytetystä. Porvarillisessa lehdistössä on piirretty kuvaa laajasta fasistisesta verkosta. Torssonen ja Ala-Tuuhonen kuuluvat Kansallismielisten liittoumaan ja jälkimmäinen myös SOO:hon, syytetty puolestaan on mm. toiminut Torssosen poliittisen tukiyhdistyksen johdossa. On huomionarvoista, mitä Varis on dokumentoinut 2019: “KL on julkisten tietojen mukaan ollut alun alkaen Soldiers of Odinin (SOO) vetämä projekti, mutta käytännössä sen nimissä tapahtumia on järjestänyt ennen kaikkea väliaikaisesti kielletyn PVL:n uusnatsit sekä Suomen Sisun johtavat henkilöt, joista suurin osa on perussuomalaisten jäseniä”. Tämä on siis verkon yksi suunta.
Toinen on poliisi, jonka laajoja fasistisia mielialoja ja suoranaisia fasistikytköksiä olemme aiemmin selostaneet Punalipussa. Pekka Katajan murhayritysjutussa erityisen kiinnostavaa on, että se johti helsinkiläisen ylikonstaapelin pidättämiseen virasta. Kyseinen poliisi oli kirjoittanut Ala-Tuuhoselle jotain sellaista, mistä julkisten tietojen mukaan ylittyi esitutkintakynnys kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Kuitenkin rikoslain 11 luvun 10 § asettama tunnusmerkistö edellyttää yleisöä, siis julkisuutta, vaikka rajattuakin – taitaapa siinä lainkirjain venyä, jos tässä tulkitaan yksi Ala-Tuuhonen yleisöksi. Kiinnostavaa on myös, että kyseisen poliisin puhelin on takavarikoitu esitutkintaa varten. Vaikuttaa, että kysymys ei ole vain siitä, että joku poliisi olisi lähetellyt jotain umpirasistista tuntemalleen fasistiselle aktiiville. Ennen hyllytystään kyseinen helsinkiläispoliisi oli muuten järjestyspoliisin kenttäjohtaja. Tämä on siis verkon toinen suunta.
Sellaisia ovat perusfaktat. Kun oikeuden päätös tuli, mm. Yle ja HS ovat muistutelleet 30-luvusta. Jotain perääkin, kunhan ei rajoituta sellaiseen lapsellisuuteen kuin että on “selvittämätön poliittinen murhayritys”. Lapuan lain vallitessa 30-luvulla Suomi oli fasistinen, eikä kysymys silloin ollut pelkästään jonkun Lapuan liikkeen tai IKL:n olemassaolosta, vaan itse porvariston diktatuurin hallintomuodosta. Sen yhtenä piirteenä fasistijengien väkivalta oli olennainen osa valtiokoneiston toimintaa. Demokratiasta ei tietoakaan, jos ei epävapaita vaaleja sellaiseksi katsota, ja yleensä vallitsi täysi laittomuus sanan varsinaisessa mielessä valtiokoneiston toimeenpanevan haaran ylläpitämänä.
Tuskinpa olemme tuossa tilanteessa nyt, mutta useat tapaukset ja muut kehityskulut osoittavat selvän suunnan, joka on erottamattomassa yhteydessä maailmanvallankumouksen strategiseen offensiiviin. Valtiokoneisto lisää omaa laittomuuttaan ja tukee fasististen kuolemanpartioiden kehitystä, molemmat valmistautumisena joukkojen vallankumouksellisen taistelun tukahduttamiseen ja proletariaatin tuossa taistelussa välttämättä generoiman johdon, SKP:n, tuhoamiseen.
Kun otetaan huomioon ensiksi tuon peruskysymyksen tärkeys porvaristolle luokkataistelussa ja toiseksi “selvittämättömän poliittisen murhayrityksen” šokeraavuus, josta porvarillistenkin tekemät vertaukset 30-lukuun kertovat, on luultavaa, että tätä juttua käsitellään lopulta KKO:ssa asti. Minkä päätöksen se tekee, tulee riippumaan fasistisen tendenssin voimakkuudesta suhteessa demoliberaaliin. Joka tapauksessa nykyinen käräjäoikeuden päätös, yhtenä hyvin monista fasistisen tendenssin nykyilmauksista Suomessa, puhuu selvää kieltään.
Porvariston diktatuurin aktiivinen rooli on epämiellyttävä fakta niille pikkuporvarillisille demokraateille, jotka laskevat antifasistisen taistelunsa loppujen lopuksi suomalaisen imperialismin valtiokoneiston varaan. Ei se ole laajojen kansanjoukkojen kannalta mikään hyväntahtoinen apparaatti, joka periaatteesta kunnioittaisi demokratiaa ja laillisuutta, sen on historiakin meille näyttänyt ja moneen otteeseen. Yhä selvempi fakta tämän päivän maailmassa on, että oikeuslaitos suojelee fasisteja, joilla puolestaan on tosiasiallinen verkosto poliisin kanssa. Antifasistinen taistelu ilman taistelua valtiota vastaan on petosta, sen tulisi olla jo jokaiselle selvää.