Yhteinen kansainvälinen vappujulkilausuma: Katastrofaalinen maailmantilanne vaatii proletaarista vallankumousta! Yhtykää maoismin punaisen lipun alla!

Julkaisemme riemulla vapuksi saamamme suomennoksen Kansainväliseltä kommunistiselta liikkeeltä:

Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!

Katastrofaalinen maailmantilanne vaatii proletaarista vallankumousta! Yhtykää maoismin punaisen lipun alla!

Tänä vappuna osoitamme sanamme kansainväliselle proletariaatille ja maailman sorretuille kansoille ja kansakunnille, vahvistaen vakavan valamme pyyhkäistä maan päältä imperialismi, revisionismi ja taantumus demokraattisilla, sosialistisilla ja kulttuurivallankumouksilla, pystyttäen ja kehittäen proletariaatin diktatuuria, kansansodan kautta, kunnes koko ihmiskunta on vapautettu sorron ja riiston kaikista muodoista, kunnes saavutamme luovuttamattoman lopullisen päämäärämme: kommunismin, luokattoman yhteiskunnan jossa kaikkien tarpeet tyydytetään, jossa ei ole rikkaita eikä köyhiä, riistäjiä ja riistettyjä, ja jossa kaikki nauttivat yltäkylläisyydestä. Tulemme taistelemaan heltymättä ja epäitsekkäästi luodaksemme uuden maailman, joka tulee olemaan totaalisesti ja kerta kaikkiaan vastakkainen ja poikkeava tästä helvetistä, jossa nyt elämme, uuden yhteiskunnan ilman nykyhetken herroina olevia vertaimeviä murhaajia.

Vallitseva yhteiskuntajärjestys, imperialistinen maailmanjärjestelmä joka kehittyy salaliiton ja riidan keskellä, ja jonka osana yhdysvaltalainen imperialismi, koko maailman kansojen yhteinen vihollinen, on aikansa elänyt ja ydintään myöten mätä. Sitä ylläpitävät palkkasoturiarmeijoiden veriset pistimet tulevat olemaan voimattomia meidän sorrettujen ja riistettyjen edessä, kun järjestämme yhteisen voimamme proletaaristen etujoukkojen, kommunististen puolueiden johdolla, ja nousemme aseet käsissä kaikkialla maailmassa, tuhoten vanhan ja rakentaen uuden. Kuka vain katsookin maailmaa tänään, on näkevä että kohtaamme tilanteen josta proletaarinen vallankumous on ainoa tie ulos, ainoa tie ihmiskunnalle, ja että objektiivisten ja subjektiivisten olosuhteiden kehitys maailmassa on vallankumoukselle suotuisa; tässä tilanteessa meidän on tehtävä läpimurto uusilla kansansodilla siihen vallankumousten uuteen ajanjaksoon johon maailman on astunut.

Imperialistit lakeijoineen käyttävät hyväkseen pandemiaa

Pandemian synkkä hallinta imperialistien ja heidän lakeijoidensa toimesta näyttää niiden kansanmurhaisen luonteen; alhaisella kyynisyydellä he käyttävät sitä saavuttaakseen taloudellisia, poliittisia ja sotilaallisia päämääriään, eivätkä he välitä näille tarkoitusperille uhratuista miljoonista kuolleista.

Globaali talouskriisi nähtiin ennakolta paljon aikaisemmin ja se oli jo alkanut ilmentyä vuoden 2019 lopulla. COVID-19 -viruksen ilmaantuminen antoi niille ihanteellisen verukkeen pakottaa äkillisen laman ja tuhota tuotantovoimia suuressa mittakaavassa, ja samaan aikaan, pääasiallisissa imperialistimaissa, puskea eteenpäin valtiomonopolistista kapitalismia, kuten Euroopassa, yhdysvaltalainen imperialisti Biden on tekemässä niin jo varhaisina päivinä virassaan viemällä eteenpäin 3,3 biljoonan dollarin pakettia, siirtäen jättimäisiä varoja suurten monopolien suoraksi hyödyksi ja ajaen rakenneuudistusta talouksissaan, suurimman hinnan langetessa sorretuille kansakunnille. Tuloksena: 6000-12000 nälkäkuolemaa päivittäin suoraan kriisin aiheuttamina; ja jopa maissa jotka eivät ole köyhimpien joukossa, kuten Argentiinassa, joukot kärsivät rehottavasta nälästä ja joutuvat hakemaan ruoka-apua selviytyäkseen, ja jopa imperialistisissa maissa nälkä on kasvussa. Vähintään 495 miljoona työpaikkaa on “kadonnut” kaikkialla maailmassa, ja pelkästään Intian kaupungeissa 100 miljoonaa menetti mahdollisuutensa tienasta jokapäiväisen leipänsä, ja eniten kärsiviä ovat pääasiassa köyhimmät, ja heidän joukossaan etnisiin vähemmistöihin kuuluvat, naiset sekä nuoret. Samaan aikaan finanssipääoman omistajat tekevät hulvattomia voittoja, minkä näyttämiseksi riittää huomauttaa, että maaliskuusta joulukuuhun 2020, kun valtava enemmistö köyhtyi, maailman kymmenen rikkainta miestä kasvattivat omaisuuksiaan 540 miljardilla yhdysvaltain dollarilla. Samaan aikaan, seuraten voiton perverssiä logiikkaa, kriisissä finanssipääoma siirtyy imperialistisiin keskuksiin “elvytyspakettien” ajamana, syventäen entistäkin enemmän byrokraattisen kapitalismin kriisiä sorretuissa maissa, mikä samalla tarkoittaa vielä enemmän nälkää ja kurjuutta kansoille.

Poliittisesti, ei ole valtiota missä hallitsevat luokat eivät ole käyttäneet pandemian veruketta lisätäkseen sortoa joukkoja vastaan, lisäten suurella määrällä ja laadulla sortotoimia ja -keinoja murskatakseen niiden vastarinnan ja kasvavan taistelutahdon, pyrkien ehkäisemään vallankumousta. Kasaten ja keskittäen yhä enemmän valtaa toimeenpanevalle haaralle (porvarillisen valtion taantumuksellistumisen prosessi). Erityisesti niin sanotuissa “demo-liberaaleissa” hallintojärjestelmissä, joissa ei ole yhtä ainuttakaan jossa ei ole ollut säädöksiä ja lakeja jotka siirtävät lainsäädännön valtuuksia tai toimivaltaa toimeenpanevalle, polkien “de jure” ja tosiasiallisesti omia perustuslakejaan (heidän omaa porvarillista laillista järjestystä), soveltaen massiivisia ja summittaisia väestön kontrolloimisen menetelmiä; jopa pyrkien kontrolloimaan “laillisesti” jokaisen kansalaisen liikkeitä niin sanotuilla “appseilla”, kaikki tämä, totta kai, “virusta vastaan taistelemiseksi”. Näin ollen parlamentarismin kriisi syvenee, erittäin huonomaineisena tapauksena Latinalainen Amerikka, jossa itse YK on havainnut että 78,8% väestöstä on vakuuttunut siitä, että hallitukset palvelevat vain “harvoja mahtavia ihmisiä”, ja tämä suuntaus kasvaa. Tiedustelupalvelut, enimmäkseen fasististen asiamiestensä kautta, pyrkivät kaappaamaan jokaisen näitä toimenpiteitä vastustavan kansanomaisen protestin antaakseen niille taantumuksellisen käänteen, edistäen vanhentuneita myyttejä jotka eivät ole muuta kuin “Siionin viisaiden pöytäkirjan” pahamaineisen poliisihuijauksen ”moderneja” versioita, ja tässä manööverissään sillä on revisionismin ja kaikenlaisen opportunismin ehdoton tuki, joka ”kansanterveyden” nimissä järjestävät mukamas ”fasisminvastaisia” näytöksiä joissa ne tiivistävät rivinsä vanhojen valtioiden kanssa ja näin paljastavat joukoille naamioidensa alta sen mitä he todella ovat: “hyödyllisiä hölmöjä”, riiston ja sorron järjestelmän alamaisia puolustajia.

Jopa Brasilian ainutlaatuisessa tapauksessa, jossa de facto sotilas- ja ääritaantumuksellinen hallitus vastustaa kaikkia ennaltaehkäiseviä terveystoimia COVID-19:a vastaan obskurantismista johtuen ja sillä verukkeella, että niiden on määrä heikentää sitä rampauttamalla taloutta, opportunismi ja mobilisaatioita vastustava revisionismi pyrkivät yhtymään suurporvariston ja mediamonopolien kuoroon hysteriakampanjassa kansanomaisia protesteja vastaan, leimaten ne tartunnan levittäjiksi.

Tietoiset joukot tietävät, että jos virus voi aiheuttaa niin paljon vahinkoa, se johtuu siitä että terveydenhoitojärjestelmät maailmassa eivät ole kansan palveluksessa, niillä ei ole lähellekään riittäviä voimavaroja johtuen hallitusten, menneistä ja tulevista poliittisista päätöksistä; kaikki COVID-19 kuolemat ovat näin ollen kansanmurha joka menee hallitsevien luokkien tilille. Se, miten imperialistiset valtiot käyttävät kutakin rokotetta edetäkseen asemissaan, pääasiassa sorretuissa maissa, on yksi todiste lisää siitä että joukkojen elämät eivät ole tärkeitä näille hyeenoille. Imperialistiset maat ovat kasanneet suurimman määrän rokotteita. Kolmannen maailman maissa rokotteita on riittävästi vain suurporvaristolle ja tilanherroille. Sorretuilla mailla ei ole lääketeknologiaa valmistukseen, koska byrokraattinen kapitalismi ja imperialismi käyvät kauppaa työläisten hengillä patenttiomistusten kautta ja vapaiden markkinoiden näkymättömän käden logiikalla. Toisin sanoen, maailman köyhät on tuomittu kansanmurhaan.

Sotilaallisella puolella, imperialistit lakeijoineen käyttävät pandemiaa militarisoidakseen valtioitaan entisestään, valtiomonopolistisen kapitalismin vahvistamisesta alkaen, joka on perustavanlaatuinen asia sotaalietsovissa suunnitelmissaan, aina asevoimien käyttämiseen kaikenlaisiin valtionhallinnon tehtäviin, olivat ne sitten suoranaisen hallinnollisia, poliisi- tai terveysluonteisia, nostattaen kuvaa asevoimista kansallissankareina. He käyttävät paniikkia pandemiasta, todellisesta mutta itse luomastaan, puskeakseen saalistussotiaan, sekä liikuttelemalla nukkejaan että lisäämällä suoraa interventiota kuten Afrikassa, jossa ne ovat muuttaneet maanosaan sota-alueeksi ulottuen Libyasta pohjoisessa Mosambikiin etelässä, ja Länsi-Saharasta lännessä Somaliaan idässä. Samaan aikaan ne aseistavat itseään yhä enemmän, samalla kun niiltä muka puuttuu miehiä ja keinoja hoitamaan terveyskriisiä.

Kaikkialla maailmassa proletariaatti ja kansat taistelevat ja tekevät vastarintaa

Riiston ja sorron, nälän ja kurjuuden, sorron ja kansanmurhan lisääntyminen johtavat tarpeeseen taistella, sillä sorto synnyttää vastarintaa, joukot eivät voi jatkaa elämistään nykyisissä oloissa, ja siksipä ne nousevat kaikkialla taistelemaan. Imperialismi on lisännyt maailman riistoa kuluneiden kolmen vuosikymmenen aikana, yrittäen paeta sitä ympäröivää yleistä ja lopullista kriisiä, pyrkien enemmän pääoman kasaamiseen, joten se provosoi joukkojen suurta räjähtävyyttä joka tulee räjähtämään kaikkialla. Kahtena viime vuotena näkemämme purkaukset ovat vain ilmausta: kommunististen puolueiden rekonstituution edetessä ne julistavat kaikkialla maailman olevan astumassa vallankumousten uuteen ajanjaksoon.

Joukot ovat lisänneet aktiivisuuttaan ennennäkemättömästi, huolimatta kaikista sosiaalisen eristämisen toimista niiden jarruttamiseksi. Kommunistien on johdettava ne vallankumoukselliseen uloskäyntiin, sillä joukot ovat vallankumouksen ja vastavallankumouksen kilpataistelun areena, kuten Lenin varoitti esitellessään kansainvälisen tilanteen ensimmäisen maailmansodan ja Versailles’in sopimuksen jälkeen; tänään ne tulevat yrittämään johtaa joukot taantumuksellista tietä ulos kriisistä, ulottuen nykyisistä “sosiaalipaketeista koronapandemiaa vastaan”, “uuden perustuslain” tiestä fasismiin. Näin ollen on todella tärkeää räjäyttää niiden suunnitelmat “pandemiaa vastaan” jotka ovat perustana niiden kriisinvastaisille ohjelmille riistäjien hyväksi; niiden räjäyttämiseksi avainasemassa on kiihdyttää taistelua palkkojen puolesta, kaikkein laiminlyödyimpien ja kuormittavimpien joukkojen tarpeiden, kuten terveyspäivystyksen puolesta; kaikkia perustarpeita on vaadittava, vaadittava joukkojen johtamiseksi ilmaisemaan protestinsa voimallisilla taistelumuodoilla, vaatimaan että valtio velvoitteensa näyttäen ettei siitä ole mihinkään, yhdistäen taistelun vaatimuksista taisteluun vallasta joukkojen johtamiseen tulvaksi.

Talonpoikien taistelu maasta lietsoo lisääntyvästi sorrettuja kansakuntia ollen perusta taistelulle imperialismia vastaan. Myös taistelu puolifeodalismia vastaan on kehittymässä voimakkaasti latinalaisamerikkalaisissa maissa, maan valloittaminen ja puolustaminen suurta mailta häätöä vastaan on päiväjärjestyksessä, ja sellaisissa maissa kuin Ecuador ja Brasilia, aseistetut talonpojat, aseistettuina proletaarisella mielellä, työskentelevät järjestelmällisesti kohti harppausta kohti demokraattisen vallankumouksen toteuttamista. Talonpoikien suunnattoman suuri taistelu Intiassa on ravistellut maata ja riisunut koko maailman silmissä naamion vanhan tilanherra-byokraattivaltion suunnitelmilta kohottaa byrokraattista kapitalismia miljoonien talonpoikien perikadon kautta maan edelleenkeskittämiseksi suurimpien tilanherrojen käsiin ja siten lisätä puolifeodaalista riistoa. Talonpoikien, jotka ovat maailman suurilukuisin luokka, taistelun tärkeys kasvaa yhä enemmän johtuen maiden viemisestä talonpojilta ja perinteisiltä yhteisöiltä, näiden maa-alueiden antamiseksi imperialismin, suurporvariston ja tilanherrojen suurkaivosten, energiantuotannon, turismin jne. projekteille; talonpoikien maiden ja vähemmistöjen alueiden anastaminen. Aseelliset konfliktit Afrikassa, joita imperialistit lakeijoineen käyttävät ajaakseen joukkoja joukkoja vastaan, liittyvät suoraan taisteluun maasta ja alueista.

Proletariaatin taistelu on kasvussa kaikkialla maailmassa, sekä taistelu taloudellisten vaatimusten puolesta ja lakkoilu palkkojen, työtuntien ja työehtojen puolesta, että voitettujen oikeuksien ja poliittisten vaatimusten puolustamiseksi. Jättiläismäiset lakot Intiassa, suurin ikinä, terveystyöläisten taistelut Bulgariassa työehtojen ja palkkojen puolesta, proletariaatin monenlaiset taistelut Kiinassa revisionisti-sosiali-imperialistipomoja vastaan, kuten yli 200 miljoonan työläisen taistelut jotka revisionistit ovat ajaneet maaseudulle olemaan halpaa ja “toisen luokan” työvoimaa kotimaisten imperialististen riistäjiensä ja toisten imperialististen maiden suurten monopolien hyödyksi, autotyöläisten taistelu Espanjassa, ‘keltaliivien’ ja muiden työläisten Ranskassa, sekä massiiviset ja väkivaltaiset rasisminvastaiset protestit Yhdysvalloissa ja kaikkialla maailmassa. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä tästä taistelusta, ja finanssipääoman yleishyökkäyksessä luokkaa vastaan kaikissa maissa jättimäiset taistelut ovat kypsymässä. Joukkojen, pääasiassa proletaaristen, poliittiset taistelut Puolassa (jonka kohdalla on tarpeen alleviivata naisten erinomaista roolia), kuten muissakin itäisen ja keski-Euroopan maissa, sekä taistelutahtoiset protestit espanjalaisen valtion alueella missä joukkojen suuttumus tulee toistaiseksi ilmaistuksi mielipideoikeuden ja kansanomaisen taiteen puolutuksessa, ovat esimerkkejä jotka näyttävät joukkojen suurta aktiivisuutta, että kaikkialla maailmassa luokka tulee yhä tietoisemmaksi ja on tarttumassa toimintaan. Se tosiasia, että jopa kaikkein “vakaimmiksi” katsotuissa imperialistisissa maissa, kuten Alankomaissa ja Norjassa, on hiljattain tapahtunut proletaarinuorison johtamia massiivisia militantteja protesteja, jotain mitä ei ole koettu yli neljään vuosikymmeneen, näyttää maailmassa ei ole paikkaa missä joukot eivät ole nousemassa.

Pikkuporvaristo kaikissa maissa kärsii kovia iskuja kriisissä, miljoonia pikkukauppiaita joutuu perikatoon, miljoonilta pikkukauppojen ja -ravintoloiden omistajilta viedään kaikki, pääoman kasaamiseksi ja keskittämiseksi edelleen finanssipääoman synnyttämäien suurten monopolien hyväksi. Hyökkäykset intelligentsiaa vastaan kiihtyvät, joko suorina hyökkäyksinä ilmaisunvapautta vastaan, tai postmodernismin metafyysisten doktriinien pakottamisena mikä tapahtuu käsikädessä keskiaikaisen obskurantismin kanssa puoltaen äärimmäistä idealismia. Opiskelijoilta ryöstetään vuosien koulutus, jääden ilman näköaloja työpaikoista. Miljoonat ja miljoonat lapset ovat menettäneet pääsyn kouluopetukseen, jopa imperialistisissa maissa missä “yhteiskunnallisen tasa-arvon” myytti lentää jälleen kerran taivaan tuuliin, kun perheillä ei ole varaa tietokoneeseen. Kansannaiset kärsivät kriisistä kovimmin, he ovat niitä jotka tekevät vaarallisia töitä terveydenhoidossa, he ovat niitä jotka menettävät työpaikkansa ensimmäisinä, he ovat niitä joiden vastuulla ovat lisääntyneet kotityöt, he kärsivät patriarkaalisen väkivallan lisääntymisestä ja, aivan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, heidän oikeutensa, kuten oikeus aborttiin, ovat hyökkäyksen alla useissa maissa. Maahanmuuttajat ja etniset vähemmistöt kuolevat todennäköisimmin viirukseen ja saavat vähimmän terveydenhoidon, menettävät työpaikkansa eivätkä voi lähettää pieniä mutta elintärkeitä maksuja perheilleen kotimaissaan, mikä lisää radikaalisti joukkojen kurjuutta, sekä lisäten syrjintää ja rasistista vainoa. Näin on joukkojen kaikilla sektoreilla, enemmän sortoa ja riistoa. Niimpä niiden räjähtävyys, niiden kaipuu vallankumoukseen on lisääntymässä.

Imperialistinen aggressio sorrettuja kansakuntia vastaan lisää kansallista vastarintaa ja rohkaisee kansallisia vapautussotia. Sorretut kansakunnat ovat saaliita imperialisteille. Keskinäisessä kilpailussaan imperialistit päästävät valloilleen ryöstösotia, olivat ne sitten suoran aggression kautta kuten kasvavalla interventiolla Sahelissa tai nukkesotien kautta kuten Kaukasuksella ja Jemenissä, raaka-ainelähteiden ja markkinoiden kontrolloimiseksi yliriistolla. Vaikka he kuinka murskaavatkin kansoja, kuten Palestiinan sankarillisen kansan tapauksessa, he eivät voi estää niiden taistelua vapautuksen puolesta; ainoa mitä he niittävät, on kansallisen vapautustaistelun taistelijoiden uusia aaltoja, ja nykyisen päällekarkauksen tulos ei ole yhtään erilainen. Itä-Euroopassa ja Balkanilla, kansallisuuskysymys tulee yhä akuutimmaksi, ja jopa läntisessä Euroopassa se saa enemmän painoa, kuten Kataloniassa ja Skotlannissa, ja irlantilaisen kansan aseistettujen toimien sinnikkyys osoittavat että huolimatta kaikesta petoksesta, mikään ei voi estää niiden imperialisminvastaisten taisteluiden kaipuuta.

Joukot kaikkialla maailmassa huutavat vallankumousta. Kommunistien on järjestettävä ja johdettava niitä niin, että ne näyttävät täyden muuttamiskykynsä ja sen ettei maailmassa niitä pidättelemään kykenevää mahtia.

Kommunististen puolueiden johtajuus on välttämätön

Jotta joukkojen kaipuu kantaisi hedelmää, jotta niiden järjestäytymätön voima tulisi kanavoiduksi järjestäytyneeksi voimaksi joka olisi kykenevä kääntämään maailman ylösalaisin, tarvitaan sorrettujen ja riistettyjen joukkojen taistelun järjestämiseen ja johtamiseen kykenevä voima. Se voima on proletariaatin etujoukko, kommunistinen puolue. Se on historiallinen totuus, ja riittää Kiinan tapaus, jossa Aasian “vanha ja sairas mies”, imperialismin jakama ja alistama, rappeutuneiden tilanherrojen ja byrokraattikapitalistien, oman kansansa petturien nöyryyttämä ja prostituoima, kykeni muutamassa vuodessa kulkemaan läpi tämän puolisiirtomaan / puolifeodalismin kurjan olotilan tullen voimakkaaksi sosialistiseksi valtioksi, jossa kansanjoukot saavuttivat ihmiskunnan korkeimmat koskaan saavuttamat huiput.

Ensimmäisenä ehtona oli kommunistisen puolueen olemassaolo

Ensimmäinen heinäkuuta 1921, Kiinan kommunistinen puolue (KKP) perustettiin Shanghaissa. Se oli vääjäämätön hedelmä vallankumouksellisen proletaarisen liikkeen kehityksestä maassa sekä proletariaatin ideologian, jonka toivat Kiinaan Lokakuun vallankumouksen tykkien jyly, soveltamisesta tuohon liikkeeseen. KKP:n perustamisen myötä vallankumouksen suunta ja maan historia muuttuivat. Alussa se oli edelleen heikko voima, mutta keräämällä kansan parhaat pojat ja tyttäret, se alkoi kävellä ja sen keskuudesta nousi Mao Tse-tung puolueen ja Kiinan vallankumouksen johtoon, joka sovelsi luovasti aikansa marxismia, marxismi-leninismiä, vallankumouksen konkreetteihin olosuhteisiin maassaan, ja oikeutetun ja oikean ideologisen ja poliittisen linjan ohjauksella rakensi, keskellä luokkataistelua ja kahden linjan taistelua, vallankumouksen välineet: kommunistisen puolueen, vallankumoukselllisen armeijan ja yhteisrintaman; ensimmäisen ollessa johtava, toisen pääasiallinen, ja kolmannen ollessa korvaamaton uuden vallan rakentamiselle ja kansan yhdistämiseksi sortajiaan vastaan. Soveltaen marxismia Kiinan vallankumouksen konkreettisten ongelmien ratkaisemiseksi, KKP:n johdossa, puheenjohtaja Mao kehitti kansansodan teorian, jolla hän löi imperialismin lakeijoineen, varustaen näin, ensimmäistä kertaa, maailman kommunistit heidän omalla sotilaalllisella doktriinilla – maailmanhistorian korkeimmalla tunnetulla. KKP, puheenjohtaja Maon johdolla, tuli rakentamaan pontevan sosialistisen valtion, jossa joukot olivat oman kohtalonsa herroja, ja mobilisoi nälän, köyhyyden, lukutaidottomuuden ja vanhan yhteiskunnan kaikkien vitsausten hävittämiseksi. Se oli kovaa taistelua ja tapahtui pyörteisillä ja myrskyisillä vesillä, mutta suuri ruorimies, puheenjohtaja Mao, tiesi kuinka navigoida ja säilyttää vallankumouksen kurssi keskellä sisäisiä taisteluja KKP:ssa niistä vastaan, jotka väittelivät helpon tien valitsemisen puolesta hakemalla liittoja imperialismin kanssa. Kun revisionismi kaappasi vallan ensimmäisessä sosialistisessa valtiossa, Neuvostoliitossa, puheenjohtaja Mao kävi taistelua KKP:ssa niitä vastaan, jotka halusivat seurata silloin vahvimmilta näyttävien pamppua, ja yhdisti maailman kommunistit torjumaan imperialismille antautumista jatkamaan sinnikkäästi proletaarisessa maailmanvallankumouksessa. Vetäen johtopäätöksiä kapitalisin restauraatiosta SNTL:ssa, hän laukaisi suurimman ikinä nähdyn, muuntavan joukkoliikkeen, Suuren proletaarisen kulttuurivallankumouksen (SPKV), kapitalistisen tien kulkijoiden kumoamiseksi KKP:ssa, proletariaatin diktatuurin voimistamiseksi ja vallankumouksen jatkamiseksi, perinpohjaisella ideologisella taistelulla suuntanaan sielun muuttaminen ja kaiken taantumuksellisuuden lähteenä olevan ja revisionismia ravitsevan egoismin pyyhkimiseksi pois. Tämä jättiläismäinen työ järisytti koko maailmaa, ja marxismi saavutti kolmannen, uuden ja korkeamman vaiheen, maoismin; näin ollen, olla marxilainen tänään tarkoittaa olla marxisti-leninisti-maoisti.

Puheenjohtaja Maon kuoleman jälkeen KKP:n oikeisto, Deng Xiaopingin johtamana, aloitti antikommunistisen vastavallankumouksellisen vallankaappauksen, ja muunsi KKP:n revisionistiseksi puolueeksi ja sosialistisen valtion sosiali-imperialistiseksi valtioksi fasistisen hallinnon alla, mikä Kiina on tänään. Tämä ei kiellä marxismi-leninismi-maoismia, vaan selvästi todistaa että kaikki, minkä puheenjohtaja Mao oli asettanut koskien taistelua puolueessa ja luokkataistelua sosialismissa, pätee täysin, ja että todellisten kommunistien tehtävä Kiinassa on rynnäköidä jälleen taivasta vastaan, ja että tänään kommunistien tehtävänä on kaikesta ensimmäisenä rekonstituoida kunniakas KKP.

KKP:n historia antaa meille erittäin arvokkaita opetuksia ja olemme sitä mieltä, että meidän tulisi juhlia sen perustamisen satavuotispäivää syventääksemme ymmärrystä noista arvokkaista opetuksista, sillä jos omaksumme ne oikein, ne valaisevat tien jota meidän tulee seurata.

Tänään useimmissa maissa tilanne on samankaltainen kuin Kiinassa ennen KKP:n perustamista, niissä ei ole kommunistista puoluetta, sillä ne tulivat revisionismin tuhoamiksi, ja tehtävänämme on niiden rekonstituointi. Tämä syntyy vallankumouksellisen proletaarisen liikkeen kehityksestä kussakin maassa ja proletariaatin ideologian, tänään maoismin, soveltamisesta tuohon liikkeeseen. Tämä prosessi on tehnyt erittäin huomattavaa edistymistä viime vuosina, ja meidän on työnnettävä sitä vielä pidemmälle, ottaen oppia luokkamme kaikkein edistyneimmistä kokemuksista.

Tie vapautukseen on kansansota

Kaikkein edistyneimpiä osastoja Kansainvälisessä kommunistisessa liikkeessä ovat ne kommunistiset puolueet, jotka johtavat kansansotia Perussa, Intiassa, Turkissa ja Filippiineillä. Nämä kansansodat ovat toivon soihtuja, marxismi-leninismi-maoismin universaalia totuutta julistavia punalippuja. Ne antavat rohkeutta kaikille sorretuille ja riistetyille, ne innoittavat miljoonia ja miljoonia taistelemaan ja vastustamaan imperialismia, maailman taantumusta ja kaikenlaista revisionismia. Ne näyttävät tien ja kutsuvat maailman kommunisteja, erityisesti uusia sukupolvia jotka ovat värväytymässä kansainvälisen proletariaatin rautaisten legioonien rivistöihin, menemään syvimpien ja laajimpien joukkojen pariin järjestämään niiden kaipuuta vallankumoukseen.

On historian laki, että väkivalta on uuden yhteiskunnan kätilö. Imperialistit lakeijoineen, nuo kuolevat loiset, eivät tule koskaan vapaaehtoisesti luovuttamaan valtaa proletariaatille ja kansalle. Ne ovat näyttäneet olevansa kykeneviä mihin tahansa rikokseen, halukkaita tekemään kansanmurhan kansanmurhan jälkeen, voidakseen ylläpitää sorron ja riiston järjestelmäänsä. Sen vuoksi meidän, kommunistien ja vallankumouksellisten, täytyy soveltaa vallankumouksellista väkivaltaa kaikella lujuudella niiden kumoamiseksi, ja se on kansansodan tie. Ilman tätä meille ei ole paikkaa tässä maailmassa, ilman tätä ihmiskunta ei tule koskaan saavuttamaan vapautumistaan. Siispä meidän on taottava itsemme kansansotaa varten ja rekonstituoida kommunistiset puolueemme siellä missä niitä ei ole, taistelukoneina, kehittää aktioilla olemassaolevien puolueiden militarisointi ja palvella niitä, jotka johtavat kansansotia ottamaan harppauksen eteenpäin ylittämällä niiden pidemmälle kehittymistä estävien ongelmat ja vaikeudet, ja sen me voimme tehdä vain tarttumalla lujasti maoismiin ja soveltamalla sitä luovasti kunkin vallankumouksen konkreettisiin olosuhteisiin ratkaisten nousevia uusia ongelmia.

Revisionismi, porvariston etuvartiona luokan sisällä, on Kansainvälisen kommunistisen liikkeen pääviholinen; se on troijanhevonen, viides kolonna, millä imperialismi lakeijoineen yrittää “valloittaa linnoituksen sisältä käsin”. Ne ovat vihollisen puolelle asettuneita pettureita. Käärmemäisesti ne yrittävät hämätä ja demoralisoida kommunisteja, proletariaattia ja kansaa. Ne väittävät että “vallankumouksen luonne on muuttunut”, kieltäen demokraattisen vallankumouksen, sanoakseen että “parlamenttia on käytettävä voimien kasaamiseksi”, että “armahdusta” täytyy hakea vanhalta valtiolta “puolueen ongelmien ratkaisemiseksi”, kuten on revisionistisen ja kapitulationistisen Oikeisto-opportunistisen linjan (OOL, nyt erillinen puolue nimeltä “Movadef”) laita, kun ainoa tie eteenpäin kansansodassa Perussa on soveltaa Gonzalon ajattelua uusien ongelmien ratkaisemiseksi lisäten kansansotaa. Turkissa sellaiset raakalaismaisuudet ovat meneillään, ja kuten Perussa, ne eivät lakkaa ennen kuin kommunistit ja vallankumoukselliset on paljastettu, siellä on selvää että ainoa keino on seurata Kaypakkayan jäljittämää polkua ja soveltaa maoismia uusien ongelmien ratkaisemiseksi. Myös Intiassa ja Filippiineillä on niitä, jotka kutsuvat antautumaan, mutta myös siellä vallankumouksen eteneminen riippuu siitä, kuinka kommunistit soveltavat maoismia ratkaistakseen kohtaamansa ongelmat, tänä päivänä tehdäkseen harppauksen strategisen tasapainon vaiheeseen. Historian sivuhuomautus Avakian ja petturi Prachanda yrittivät hämätä meitä niin, että edellisen mukaan maoismi olisi “vanhentunut” ja jälkimmäisen mukaan että “fuusioteoriaa” tulisi soveltaa kansansodan sijaan. Tiedämme mihin kumpikin on päätynyt, Avakian Bidenin avoimeksi tukijaksi ja Prachanda vallankumouksen teurastajaksi Nepalissa.

Revisionismi on porvariston turhamaisuutta proletariaatin riveissä, se on kiinalaisen ja venäläisen imperialismin häntä, ja kolmannessa maailmassa se tukee suurporvariston byrokraattista fraktiota, pääasiassa, ja hajoittaa kansan taistelua, vetää joukkoja porvaristonvälisiin taisteluihin (byrokraattisen ja compradorporvariston välillä) ja tällä tavalla tukahduttaa kapinaa näissä maissa.

Vallankumouksen eteneminen Intiassa ja Filippiineillä murskaa kaikki ne, jotka vaativat antautumista ja sielläkin riippuu siitä, kuinka kommunistit soveltavat maoismia ratkaistakseen tänään kohtaamansa ongelmat, tehdäkseen harppauksen strategisen tasapainon vaiheeseen. Niimpä, itsemme takominen vallankumouksellisessa väkivallassa ja taistelussa revisionismia vastaan on korvaamatonta proletaarisen maailmanvallankumouksen kehityksen palvelemiseksi, käynnissä olevien kansansotien palvelemiseksi, uusien kansansotien aloittamisen palvelemiseksi ainoana tienä vapautukseen. Tässä meidän on yhdistyttävä enemmän ja taisteltava maailmassa rinta rinnan kommunisteina ja vallankumouksellisina.

Yhdistykää maoismin punaisen lipun alla!

Tänään elämme sodan aikaa, on kehittyvä, epätasainen mutta kasvava vallankumouksellinen tilanne kaikkialla maailmassa, ja joukot kaipaavat vallankumousta, tosiasia joka määrittelee poliittisen pääsuuntauksen. Olemme ensimmäisessä vaiheessa imperialistisen maailmanjärjestelmämn syvimmässä kriisissä sitten viime vuosisadan “Suuren laman”. Joukkojen suuret kansannousut tulevat lisääntymään, proletariaatin ja maailman kansojen taistelu tulee etenemään valtavina kapinan aaltoina, ja porvarillisen demokratian kriisi tulee syvenemään yhä enemmän, imperialistit lakeijoineen eivät voi hallita tähänastiseen tapaan. Objektiiviset olosuhteen proletaarisen maailmanvallankumouksen etenemiselle ovat suurenmoiset. Meidän, maailman kommunistien, maoistien, on taisteltava vastataksemme tilanteen vaatimuksiin, noustaksemme tehtävän tasalle ja edetäksemme rohkeasti. Meidän tarvitsee keskittää voimamme käynnissä olevien kansansotien kehityksen palvelemiseksi, monien uusien alkamiseksi, sekä kommunististen puolueiden rekonstituution puolesta polun avaamiseksi vallankumousten uudelle ajanjaksolle. Sen vuoksi meidän on täytettä Kansainvälisen kommunistisen liikkeen rooli, taistellen maoismin asettamiseksi maailmanvallankumouksen ainoaksi komentajaksi ja oppaaksi, pyrkien kovasti yhdistämään itsemme sen periaatteiden alle.

Kahden linjan taistelun, kritiikin ja vilpittömän itsekritiikin kautta, Yhdistynyt kansainvälinen maolainen konferenssi sekä Proletariaatin uusi kansainvälinen järjestö, joka siitä nousee, on korvaamaton askel tiellä, se on historiallinen välttämättömyys tehdäksemme vaadittavan harppauksen. Jos me kommunistit emme kykene yhdistymään, emme koskaan kykene täyttämään historiallista tehtäväämme ja näin ollen sitä ei tapahdu. Yhtenäisyys nousee taistelun kautta, ja kaikille meille, jotka olemme taistelun kannalla marxismi-leninismi-maoismin perustalle palvellaksemme proletaarista maailmanvallankumousta, tiedämme että se on vaikea ja monimutkainen tehtävä, mutta sitä varten meidät on tehty.

Kaikki mikä on olemassa tässä maailmassa, on materiaa liikkeessä, vakaus on aina suhteellista, taistelu, muutos on pysyvää, vanha maailma tulee katoamaan ja voitokkaiden sirpin ja vasaran punaisten lippujen alla uusi tulee syntymään. Meidän on rynnäköitävä taivasta vasten.

Kunnia kansainväliselle proletariaatille – eläköön vappu!

Eläköön maoismi – murskatkaa revisionismi!

Eläköön Kiinan kommunistisen puolueen perustamisen ensimmäinen satavuotisjuhla!

Eespäin kohti Yhdistynyttä kansainvälistä maolaista konferenssia ja Proletariaatin uutta kansainvälistä järjestöä!

Voitto kansansodille!

Allekirjoitukset:

Perun kommunistinen puolue

Turkin kommunistinen puolue / marxilais-leniniläinen

Brasilian kommunistinen puolue (punainen fraktio)

Kommunistinen ryhmä (maolainen), Kiina

Vallankumouksellinen ydin Meksikon kommunistisen puolueen rekonstituoimiseksi (NR-PCM)

Irlantilaiset sosialistitasavaltalaiset

Komitea Punalippu – Saksan liittotasavalta

Chilen kommunistisen puolueen punainen fraktio

Komiteat Itävallan (maolaisen) kommunistisen puolueen perustamiseksi

Palvelkaa kansaa – Kommunistinen liitto (Norja)

Komitea Yhdysvaltojen kommunistisen puolueen rekonstituoimiseksi

Ranskan kommunistinen puolue – punainen fraktio

Maolainen komitea Suomessa

Ecuadorin kommunistinen puolue – Punainen aurinko

Kolumbian kommunistinen puolue (punainen fraktio)

Komitea Galician maolaisen kommunistisen puolueen rakentamiseksi

Punainen aalto (Tanska)

Marxilais-leniniläis-maolainen puoluejärjestö (proletaarinen valta), Kolumbia

Komitea Iso-Britannian kommunistisen puolueen rekonstituoimiseksi

Vappuna 2021

This entry was posted in Käännökset. Bookmark the permalink.