Julkaisemme Uusi Brasilia -verkkosivustolta artikkelin.
Perustuu uusdemokraattisen A Nova Democracia-sanomalehden 23.päivä lokakuuta julkaisemaan artikkeliin:
7. lokakuuta yli 130 talonpoikaisperhettä otti Köyhien Talonpoikien Liiton (LCP) tuella takaisin kansan asuttamiseen luvatut maat, jotka sijaitsevat kastelukanavan rannoilla Mocambinhon kylässä.
Kohteena oleva, 1970-luvulla rakennettu Jaíba -hanke on latinalaisen Amerikan suurin kasteluhanke 18,5 tuhannella hehtaarilla kasteltavaa maata.
Talonpoikaisperheet vaativat maata asuntorakentamiseen ja kuuluttavat tulevansa ottamaan takaisin talonpojille koko Jaíba -hankkeen, kohottaen tunnukset Maa sillä eläville ja sillä työskenteleville sekä Loppu vankeudelle Jaíba -hankkeessa!
He tuomitsevat sen, että nämä takaisinotetut maat kuuluivat entiselle Ruralminasille*. Vuonna 2015 tapahtui valtaus, mutta sotilaspoliisi karkotti perheet. Silloin oli esivaalivuosi ja paikallispoliitikot lupailivat että kaikki ratkaistaisiin legaalisesti tontittamalla edullisia asuntoja kaikille perheille.
Kului kahdeksan vuotta täyttämättömiä lupauksia, nämä perheet kärsivät köyhyydessä ja epävarmoissa oloissa, tuotantosuhteissa jotka paljastavat alamaisuuden joka ylläpitää tavaratuotantoa kautta Brasilian maaseudun. Näillä työtätekevillä ei ole taattuja työoikeuksia, ei sosiaaliturvaa, ja tapaturmatilanteissa heidän on saatava rahat riittämään omin neuvoin. Heitä alistetaan huonoimmille työoloille ja heitä kohdellaan reserviarmeijana, kohdellaan poisheitettävinä ihmisolentoina tilanherrojen ja pomojen (tänä päivänä, ulkoistettujen työnjohtajien) toimesta. Kauheat onnettomuudet, joihin kuuluu tuholaismyrkkyjä ja työntekijöiden kuolemia, eivät ole epätavallisia.
Talonpojat ja uudisasukkaiksi kutsutut pienkastelijat kokevat lähivuosikymmenten pahinta velkakriisiä, kiitos tilanherrojen (”agribisnesyrittäjien”) hallinnoiman Jaíban kastelupiirin aluehallinnon, jotka muuttivat Jaíba -hankkeen vankeudeksi talonpojille. Pientuottajien maksamat kastelumaksut ovat todella korkeita ja vastaavat absurdisti tilanherrojen maksamaa samaa summaa, joista suurin osa tuottaa hedelmiä vientiin. Talonpoikien pitää maksaa veroja jopa silloin kun eivät tuota, ja kun he myöhästyvät vesi- ja energialaskujen maksusta, toimitus katkaistaan ja moni menee vararikkoon. Ja aivan kuin tässä ei riittäisi, välikädet pakottavat hintojaan tuottajille, usein alle kustannusten, mikä tekee tuotannon jatkamisesta kestämätöntä, kun se vaatii isoja kustannuksia lannoitteisiin johtuen maaperän riutumisesta. Pienkastelijat tekevät vastarintaa ja ovat nousseet raivoissaan jo vuosikymmenten ajan tätä politiikkaa vastaan tiesuluilla ja valtaamalla aluehallinnon rakennuksia. Ikimuistoiset taistelut ja nykytilanne ennustavat suurta räjähtävyyttä, joka kasvaa päivä päivältä yhtyen taisteluun maasta, kohottaen tunnuksen JAÍBA -HANKE TALONPOJILLE!
Uudelle leirille saapuu perheitä päivittäin, useat talonpoikaisnaiset lapsineen osallistuvat taisteluun, he haluavat maata viljeltäväksi ja he tarvitsevat kiireisesti asuinpaikan, missä heidän ei tarvitse maksaa vuokraa ja missä he voivat suunnitella parempaa elämää perheilleen. Nämä maat ovat erittäin rikkaita, kalastukselle on suotuisat olosuhteet. Huolimatta kasteluprojektin korkeasta tuottavuudesta monet näkevät nälkää ja ovat aliravittuja, sairastuvat ilman näköaloja, mutta nyt näillä mailla avautuu toivon näkymä kunnialliseen ja parempaan elämään.
Monet nuoret ovat kiiruhtaneet mukaan valtaukseen, vaikka heillä on ollut töitä latinalaisen Amerikan suurimmalla kasteluhankkeella. He ovat työskennelleet surkeilla palkoilla ja omistamatta mitään, mennen vuoden ensimmäiseksi puoliskoksi osavaltion etelään kahvinkorjuuseen, käyttäen rahaa matkaan, pysyen poissa kodeistaan, perheistään, eläen epävarmoissa oloissa, työskentelevät kovasti ja käteen jää vain vähän. Sitten he palaavat pohjoiseen, tuntien tienaamansa rahojen muuttuvan pölyksi, sillä tosiasiassahan he työskentelevät vain rikastuttaakseen tilanherroja ja voidakseen itse vain ruokkia itsensä, auttaa vähän perhettä, maksaa eläkettä tai ehkäpä ostaa puhelimen tai peräti jonkun vanhan moottoripyörän ilman tarvittavia asiakirjoja, jotta voisi sitten tulla jahdatuksi ensimmäisen liikenneratsian tullessa vastaan. Se on murtava kierre, joka jauhaa ja kuluttaa tuhansien ihmisten energian, terveyden ja elämät.
Vain taistelemalla maasta ja Jaíba -hankkeen palauttamiseksi talonpojille tullaan laittamaan loppu tälle riiston ja sorron oravanpyörälle! Vain maiden valloittaminen niillä työskenteleville voi tuoda todellista toivoa paremmasta elämästä alueen talonpojille! Vain totaalisen kontrollin ottaminen kastelevien talonpoikien toimesta on kykenevä laittamaan lopun Jaíba -hankkeen vankeudelle, absurdeille maksuille, vararikkoisuudelle sekä pienkastelijoiden karkoittamiselle mailtaan. Yksistään tänä vuonna satoja pienkastelijoiden tiloja huutokaupataan valtion toimesta, kun velat ovat tulleet mahdottomiksi maksaa ja estävät tuotannon jatkamisen. Samaan aikaan Lulan hallinto laittoi R$364 miljardia satosuunnitelmaan, joka hyödytti ainoastaan agribisnes-tilanherroja, puhumattakaan siitä, että nämä ovat jo saaneet vapautuksen sosiaaliturvaveroista, velka-armahduksen julkisilta pankeilta ja valtiolta, sekä loputtomia etuja päätuotteiden viennin edistämiseksi.
Päätuotteiden tuotanto vientiin Brasilian vanhan valtion, porvarillisten maanomistajien ja imperialismin palvelijoiden raskaalla rahoituksella syventää maan puolikoloniaalista tilaa ja kansallista deindustrialisaatiota. Aivan kuin tässä ei olisi tarpeeksi, monet näistä yhtiöistä ovat monikansallisia, jotka lähettävät voittonsa ulkomaille eivätkä sijoita Brasiliaan mitään. Jopa hankkeen II rakennusvaihe oli Japan Bank International Corporationin (JBIC) rahoittama. Kuitenkin suurin osa hankkeen tielogistiikasta, kastelupumpuista, niiden huollosta sekä koko hallinto on rahoitettu julkisesta rahasta, valtiolta, kun samaan aikaan bisness-tilanherrat pöyhkeilevät työpaikkojen tuomisesta väestölle, aivan kuin he tekisivät palveluksen heille, jotka ovat Jaíba -hankkeen todellisia rakentajia.
Jaíba -hanke talonpojille!
Maa sen viljelijöille!
*Ruralminas: Kunta Minasin osavaltiossa, joka on täyttänyt pohjois-Minasin tilanherrat julkisella rahalla rahoittamalla hankkeita pankkien kanssa, kasannut ympäristörikoksia kuten lähteiden tyhjentämisiä, sen lisäksi että se legitimisoi yhteismaiden kahmimista tilanherroille.