Julkaisemme vastaanottamamme suomennoksen Intian kommunistisen puolueen (maolaisen) julkilausumasta heinä-elokuun vaihteelle (käännetty englannista osoitteesta https://www.newepoch.media/post/2020/07/28/india-cpimaoist-calls-up-to-observe-martyrs-week ). Intialaiset toverit esittävät siinä arvioitaan tärkeistä kysymyksistä, joita vallankumouksellisten myös Suomessa on huomioitava.
Seuratkaa marttyyrien viikkoa suurella vallankumouksellisella innostuksella!
Toverit ja vallankumoukselliset joukot,
Tiedätte että tulevalla viikolla 28.7-3.8. vietämme jokavuotista marttyyrien viikkoa. Suuri polkumme, jonka ovat näyttäneet meille kansainvälisen proletariaatin suuret opettajat, toveri Marx, toveri Friedrich Engels, toveri Lenin, toveri Stalin, toveri Mao Tsetung, puolueemme perustajat ja maamme proletariaatin suuret opettajat toveri Charu Mazumdar ja toveri Kanai Chatterjee, on maalattu marttyyrien verellä jotka ovat antaneet elämänsä luokattoman yhteiskunnan puolesta. He ovat innoittajiamme vuoden jokaisena päivä. He elävät muistoissamme, unelmissamme ja siksi me vietämme tätä marttyyrien viikkoa. Tämä aate, joka vei heitä eteenpäin unelmiensa voimalla punalipun nostamiseksi ja sai heidät luopumaan elämästään vihollisen luotien edessä; kohottakaamme tämä aate korkeammalle, entistä korkeammalle massojen joukossa tällä marttyyrien viikolla.
Jokainen puolueen jäsen, kannattajat, vallankumouksellisten joukkojärjestöjen jäsenet, Kansan vapautuksen sissiarmeijan sotilaat, miliisin jäsenet, vallankumouksellisten komiteoiden jäsenet, ja liikkeisiin osallistuvat joukot ottavat osaa ohjelmaamme. He ovat vannoneet valan taistelutyön edistämisen ja kovan työskentelyn eteen. Ilman epäilystäkään me ylitämme kaikki esteet ja valtiovallan sorron muistaaksemme marttyyrejamme ja tuodaksemme kansan osaksi vallankumouksellista liikettämme.
Toverit, me vietämme marttyyrien viikkoa tilanteessa jossa maamme ja koko maailma on erittäin vakavan epidemian riivaama. Tämä epidemia on globaali pääoma, imperialismi. Menneinä vuosikymmeninä olemme nähneet että imperialismi on kriisissä. Tämä kriisi on sen markkinatalouden kriisi; sen tuotannon kriisi; sen finanssipääoman kriisi, kriisi joka kohtaa sen otetta maailmasta. Jopa kahden maailmansodan jälkeen he eivät ole oppineet kriiseistään, vaan päin vastoin, nuo kriisit ovat vain pahentuneet. Tämä kriisi syntyy maailman sorrettujen massojen riistämisestä. Kierosti he yrittävät myydä tätä kriisiä “kehityksenä”. Mitä hyvänsä he tekevät, he tekevät sen “kehityksen” nimissä! Kun he puhuvat “hyvinvointivaltiosta” heidän tarkoituksensa on järjestää “markkinat” näiden tyhjien lupausten taakse.
Se on yritys tukahduttaa sosialismia, muuttaa kansan hyvinvointi kulutustavaraksi ja käyttää valtiota kapitalismin elvyttämiseen. Joten tätä he kutsuvat “kehitykseksi”. Kun he puolestaan puhuvat vapaista markkinoista he tekevät U-käännöksen kansaa kosiskelevalle politiikalleen ja ehdottavat uutta mallia, liberalistista yksityistämispolitiikkaa. Tämä polku luo kriisejä (kuten sub-prime luottokriisi Yhdysvalloissa), ja tähän perään tehdään joitain uudistuksia. Tällä tavoin, Edessämme on uusi kapitalismin inspiroimien mallien kriisin uusia muotoja.
Todellisuudessa nämä kaikki heidän esittämänsä mallit kehityksestä ovat kansanvastaisia. “Kehityksen” nimissä he pakottavat massat kurjuuteen. Työttömien nuorten joukot paisuvat kun “kehityksen tähden” he menettävät työpaikkansa automatisaation vuoksi. “Kehityksen” myötä työläiset menettävät työnsä, ja pitkäaikaiset työsuhteet muutetaan määräaikaisiksi. “Kehityksen tähden” kapitalistit kohottavat 8 tuntiset työpäivät 12 tuntisiksi. “Kehitysmalli” pakottaa maanviljelijät velkakierteeseen ja itsemurhiin. “Kehityksen tähden” kapitalistit estävät itsemäärämisoikeuden nousun ja suojelevat kastijärjestelmää jotta halpaa työvoimaa on aina saatavilla. Kapitalistien “kehitysmalli” tuhoaa metsiä, saastuttaa vettä ja ilmaa. Köyhyyden syöpä leviää ympäri maapalloa. Nälkä, aliravitsemus, epätasa-arvo, työttömyys, nälänhädät, kuivuus, tulvat, korruptio ja kommunalismi myrkyttävät kaikki yhteiskunnalliset suhteet. Kapitalistit taistelevat kuin koirat keskenään siitä kuka kontrolloi markkinataloutta. Tämän tuloksena globaali pääoma toimii yhdessä comprador-porvariston kanssa ja taantumuksen voimat ryöstävät maatamme ja kehittävät uusia sortotaktiikoita työväenluokkaa vastaan.
Joten, vastakkainasettelut imperialististen kansakuntien ja sorrettujen joukkojen välillä sekä työn ja pääoman välinen ristiriita on kärjistynyt. Näiden vastakkainasettelujen takia olemme todistaneet kaksi maailmansotaa. Historia on todistajamme. Mutta imperialististen voimien väliset sodat eivät ole loppuneet. Alueelliset konfliktit, rajakiistat, kylmä sota, “terrorismin vastainen sota” – mikä on todellisuudessa Yhdysvaltojen aggressio Lähi-idässä – monet kauppasodat ja sotilasliittoumat ovat käytännössä valmistautumista suurempaan sotaan. Imperialististen maiden tiedustelupalvelut kuten CIA, FSB ja Mossad toimivat hallitsevien luokkien tukena sodassa kansaa vastaan. Tämä tarkoittaa sitä minkä toveri Lenin totesi, eli “imperialismi tarkoittaa sotaa”. Olemme todistaneet lähiaikoina Kiinan ja Intian välisen rajakonfliktin mikä on tosiasiassa kiinalaisen imperialismin ja Yhdysvaltain imperialismin liittolaisen välinen konflikti. Tämän tuloksena tavallisia sotilaita kuolee molemmin puolin.
Kansan vastarinta valtion sortoa, päättymättömiä vääryyksiä ja epätasa-arvoa vastaan lisääntyy päivä päivältä. Ranskasta Kreikkaan; Italiasta Espanjaan; Algeriasta Chileen; Palestiinasta Syyriaan; kurdien taistelu itsemääräämisoikeuden puolesta; Kashmirin kansan nationalismi; Sudanista, Iraksta, Iranista, Afganistanista, Turkista, El Salvadorista, Perusta, Brasiliasta Nepaliin, Intiaan, Bangladeshiin ja aina Pakistanissa asti kansa on kaduilla. Aivan viime päivinä kommunistiset vallankumoukselliset eri maissa kuten Ranskassa, Italiassa ja Kreikassa ovat toimineet poikkeustilaa vastaan. Yhdysvalloissa monet kommunistit ovat toimineet koronan aiheuttamaa poikkeustilaa vastaan ottaakseen osaa vappuun. Naapurimaassamme Bangladeshissa opiskelijat protestoivat kaduilla. Maanviljevijät Pakistanissa järjestivät historiallisen pitkän marssin jossa punaliput liehuivat.
Koronan puhkeamisen aikana Amerikassa poliisit tappoivat brutaalisti mustan miehen. Mielenosoittajat polttivat poliisiaseman. Poliiseja vastaan hyökättiin. Useat mediat kertoivat tuhansien osoittavan mieltään Valkoisen talon edustalla, ja presidentti pakeni bunkkeriin. Seattlessa mielenosoittajat valtasivat kaupunginosan poliiseilta. Minneapolisin kaupunki päätti lakkauttaa ja uudelleenorganisoida poliisivoimat. Kaikkialla maailmassa massat osoittavat solidaarisuutta Amerikan kansalle. Ranskassa solidaarisuusliike sai väkivaltaisen käänteen. Solidaarisuusliike on levinnyt naapurimaistamme aina Kanadaan, Ranskaan, Italiaan, Saksaan, Englantiin ja muihin Euroopan maihin. Englannissa ihmiset juhlivat tuhotessaan taantumuksellisten yksilöiden patsaita. Liike levisi Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Mielenosoitusten ollessa käynnissä poliisi murhasi brutaalisti yksilön joka ei käyttänyt kasvomaskia. Mielenosoittajat vastasivat tähän sytyttämällä poliisimiehen tuleen. Koronakriisin aiheuttaman poikkeustilan aikaansaama talouskriisi on saanut kansan kapinoimaan Chilessä, Libanonissa ja Ecuadorissa. Libanonin kansa joutui taisteluun poliisin kanssa heidän yrittäessään ryöstää keskuspankin. Ennen koronaepidemiaa mielenosoitukset vavisuttivat maamme yliopistoja ja katuja. Militantit protestit kohdistuivat erityisesti NRC- ja CAA- lakeja (Modin hindufasistisen hallituksen säätämiä muslimeja sortavia lakeja, suom. huom). Koronan myötä protestit ruoka- ja terveydenhuoltoa kohtaan ovat kasvaneet. Siirtotyöläiset harhailevat ympäri maata ilman mitään apua hallitukselta kärsien poliisiterrorista yrittäessään päästä koteihinsa. Siirtotyöläiset vaativat mielenosoituksissaan ruokaa ja majoitusta niin Mumbaissa, Suratissa, Benglurussa, Delhissä, Hyderabadissa ja Vishkapattanamissa. Tuhannet opiskelijat ja nuoret seisoivat heidän rinnallaan mielenosoituksissa. Tämä näyttää toteen sen, mitä proletariaatin suuri opettaja Mao Tsetung on sanonut “maat vaativat itsenäisyyttä, kansakunnat vapautusta ja kansa vallankumousta”.
Korona-epidemia näyttää miten comprador-porvaristo on työväenluokkaa vastaan ja suosii rikkaita. Jopa ennen poikkeustilaa he kuluttivat runsaasti julkisia varoja jotta ylemmän keskiluokan intialaiset saatiin lennätettyä takaisin Intiaan. He eivät kohdanneet mitään kontrollitoimia, kuten karanteenia. Sen sijaan hallitus oli hyvin haluton auttamaan muualla olevia siirtotyöläisiä kotiin. Poikkeustilan alussa hallitus ilmoitti että työläiset saisivat palkalliset vapaat mutta ei tehnyt mitään kun yksityinen sektori irtisanoi työläisiä. Kun jotkut byrokraatit ehdottivat että rikkaita tulisi verottaa enemmän, heihin kohdistettiin kuritusta. Mutta tämä vaatimus on erittäin oikeutettu ja perustuu siihen että Intian 15 isoimman yrityksen nettovoitot olivat 475 000 000 000 rupiaa. Ensimmäisten 500 yrityksen nettovoitot olivat enemmän kuin 100 000 000 rupiaa. Huomatkaa, että nämä voittoluvut on laskettu vasta verotuksen jälkeen. Jos hallitus verottaisi nettovoitoista 25 % niin 2400 000 000 rupiaa saataisiin kasaan. Näillä rahoilla köyhät saisivat vatsansa täyteen. Suojautuminen koronaepidemialta olisi ollut tuon myötä menestys. Mutta yritysten hyvinvointi on hallitukselle tärkeämpää kuin joukkojen hyvinvointi. Hallitus pienentää palkkoja eikä edes yritä rajoittaa inflaatiota ja hintojen nousua. Hallitus on myös pienentänyt ja lopettanut investointeja julkiselle sektorille kuten rautateille, pankkeihin yms. myydäkseen ne yksityiselle sektorille. Eivät ainoastaan köyhyyden riivaamat joukot kärsi talouskriisistä, vaan myös keskiluokka on joutunut Modi-Shahin fasistisen hyökkäyksen kohteeksi.
Näissä oloissa jokainen imperialistinen kansakunta kohtaa talouslaman. Taloustieteilijät uskovat että lama tulee olemaan pahempi kuin 1930-luvun lama. Kriisin keskellä hallitsevat luokat ottavat askeleita kohti fasismia. He ovat vahvistaneet asemaansa hyödyntäen poikkeustilaa. Intiassa hallitus on ottanut käyttöön hätätilalait vedoten kansalliseen katastrofilainsäädäntöön. Paetakseen epidemiaa hallitsevat luokat ehdottavat “yhteiskunnallista etäisyyden ottamista” pikemmin kuin “fyysistä etäisyyden ottamista” rikkoakseen kansan keskinäistä solidaarisuutta. Tämä on ollut erittäin tietoista toimintaa. Suuryritysten rahoittama media ei levitä tieteellistä ja tutkittua tietoa viruksesta vaan huhuja lietsoen näin pelkoa. Useimmat tutkijat ovat poikkeustilaa vastaan pitäen sitä tieteen vastaisena, argumentoiden että viruksen hoidossa tulisi käyttää muita keinoja ja nostaa ihmisten vastustuskykyä. Tutkijat ovat myös todenneet, että tiettyjä asioita tulisi selvittää jotta potilas ja hänen ympäristönsä voidaan asettaa karanteeniin. Hallituksen tulisi myös taata välttämättömien kulutustavaroiden, kuten kasvomaskien, desinfiointiaineiden, saippuan, ruuan ja muiden terveyteen liittyvien tuotteiden saatavuus.
Koronaepidemia on myös paljastanut kapitalismin onttouden ja sortavan luonteen. Maamme työttömyysluku on noussut kolme ja puolikertaiseksi. Talouskriisi käynnistyi jo ennen koronaa, ja poikkeustilan takia se sai lisää vettä myllyynsä. Modin viisivuotisen hallituksen aikana heidän vaalilupauksensa “paremmista päivistä” ovat myös osoittautuneet tyhjiksi. Hiljattain uutisoitiin että maaseutuväestön ostovoima on laskenut 8.8 % heinäkuun 2017 ja kesäkuun 2018 välillä. Vuoden 1972 jälkeen tämä on ensimmäinen kerta kun maaseutuväestön ostovoima putoaa. Jos huomioimme sekä kaupunkien että maaseudun väestön, niin ostovoima on tippunut 13 %. World Inequality databasen mukaan vuonna 2017 9 % väestöstä hallitsi luonnonvaroista 58 %. Vuonna 2018 luku nousi 73 % ja nyt peräti 76 %. Ja väestön 91 % tulot puolestaan ovat laskeneet. Sveitsin luottoraportin mukaan Modin kaudella epätasa-arvoisuus on ollut korkeimmalla 80 vuoteen. Word Health Reportin mukaan rikkaiden ja köyhien välisen kuilun syvyydessä Intian on 2. sijalla. 60 % väestöstä omistaa vain 4.8 % maan resursseista. Yli 700 000 tehdasta on sulkenut ovensa viimeisten 5 vuoden aikana. Vuosina 1980-81 työläisen osuus palkasta oli 28.5 % ja vuosina 2012-13 11 %, mistä se putosi 9 % asti (lähteet, ILO, Asia Pacific Working Paper Series) Toisin sanoen, 90 % työvoiman arvosta on kapitalistiluokan hallussa. Tämä epätasa-arvo työntää markkinataloutta syvään taantumaan.
Vaikka Modin hallitus kuinka yrittää päinvastaista, niin monet imperialistit siirtävät tuotantoa pois Intiasta. Modin hallituksen veropolitiikka tuhosi lukuisia pk-yrityksiä ja ajoi teollisuusmaiden sijoittajat pois Intiasta. Tämä “veroterrori” pakotti Cafe Coffee Dayn omistajan itsemurhaan. Miljardöörit, kuten Ambani, ovat kyenneet kasvattamaan omia tulojaan. Taloudellisen näkymän ollessa tällainen, on ilmiselvää että tällaisen rakenteen ylläpitämiseksi hallitsevan luokan aggressio tulee olemaan vääjäämätön ja se ajaa itseään kohti fasismia.
Edellisen pääministerin Manmohan Singin ja talousministeri Chidambaranin korruptoituneen hallituksen liberaali talouspolitiikka ajoi Intiaa yhä hitaammin mutta varmemmin kohti fasismia, hyökäten joukkoliikkeitä vastaan ennennäkemättömällä terrorilla. Puolestaan Modin hallitus lupasi “parempia päiviä” ja hyökätä korruptiota vastaan. Toisin kävi. Intian poliittista näyttämöä alkoi hallita entistä korruptoituneempi roskaväki. Pian he aloittivat sortotoimia tukevien lakien säätämisen. He jopa käyttivät tiedustelupalvelua CBItä opposition kansanedustajia vastaan ja heittivät heitä vankilaan. Se mitä oli jäljellä liittovaltiosta katosi, ja osavaltioiden hallituksista tuli pelkkiä keskusvallan nukkeja. Tämän lisäksi he levittivät yhteisöjen keskistä eripuraa sellaisilla kampanjoilla, kuin ghar-wapsi (käännytyskampanja hindulaisuuteen ja sikhiläisyyteen vaatimuksena muihin uskontoihin käännyttämisen kieltäminen, suom. huom.), rakkaus-jihad (hindufasistinen salaliittoteoria, jonka mukaan muslimit viettelevät käännyttääkseen), lehmiensuojelu ja muuta brahmanilaista politiikka. Tämän politiikan uhreiksi joutuivat dalitit, muslimit, adivasit ja naiset. Myös rationalistiset demokraattiset ja avomieliset yksilöt joutuivat hyökkäyksen kohteeksi. Rationalistit kuten Narendra Achyut Dabholkar, Govind Pansare, Gauri Lankesh murhattiin ja demokraattiset intellektuellit kuten Varavara Rao, Sudha Bharadwaj, Anand Teltumbde muiden muassa leimattiin “urbaaneiksi naxaliiteiksi” ja heidät vangittiin terrorisminvastaisten sortavien lakien valtuutuksella. Koronan varjolla hallitus vangitsi useita aktivisteja jotka olivat toimineet sortavia kansalaisuuslakeja vastaan. Puolueemme taistelualueilla hallitus sovelsi Chidambaramin aiempaa operaatio Green Huntia (Operaatio vihreä metsästys, liittyi Salwa Judum puolisotilaallisten fasistijoukkojen toiminnan käynnistämiseen suom. huom) laukaistakseen huomattavasti brutaalimman oman operaationsa Mission Samadhanin. Puolueemme on jatkanut toimintaansa joukkojen yhdistämiseksi poliittisella, järjestötasolla ja ideologisesti sotilaallisen toimintaohjelmamme lisäksi. Modin hallitus ja Sangh Parivar (hindufasististen järjestöjen aatteellinen yhteenliittymä, myös yleiskäsite kuvaamaan hindufasisteja tai heidän ideologiaansa, suom. huom) ovat onnistuneet jakamaan osan väestöstä vihaa lietsovilla göbbelsläisillä propagandataktiikoillaan.
He eivät lopettaneet tappamistaan tieteellistä maailmankuvaa edistäviin rationalisteihin, vaan kohdistivat hyökkäyksensä myös itse tieteeseen. He ryhtyivät levittämään epätieteellistä ajattelua kansan parissa. Omituiset väitteet lähtivät leviämään kuten “Pegasos oli lentokone Veedalaisella ajalla jonka keksi pyhimys Bharadwaj”, “Elefanttipäinen jumala Ganesha todistaa että plastiikkakirurgia tunnettiin muinaisessa Intiassa”, ” Kuntin poika todistaa että muinaisessa Intiassa oli koeputkivauvoja”, “Kvanttimekaniikka mainittiin Veeda-kirjoissa”, “Lehmät hengittävät hiilidioksidia ja tuottavat happea ilmaan”, “Lehmän virtsa parantaa koronaa” yms. ja näitä satuja levitettiin jopa kansainvälisissä tiedekongresseissa mikä oli äärimmäisen kiusallista intialaiselle tiedeyhteisölle. IT-solujensa avulla he levittävät islamofobiaa ja saivat aikaan hämmennystä tiettyjen väestönosien parissa. He loivat vastakkainasetteluja Koillisosan ja bengalilaisten välillä. He loivat myös vihaa adivasien ja ei-adivasien välillä erityisesti Mahatossa, vihaa kristittyjen adivasien ja ei-kristittyjen adivasien välillä. Näin hallitsevat luokat saavuttivat tavoitteensa “yhteiskunnallisen etäisyydenoton” suhteen. He syyttivät muslimeja ja muita vähemmistöjä koronasta. Mutta, kuten käsi ei estä aurinkoa paistamasta, nämä huhut eivät voi estää totuuden nousua. Modin hallituksen sortava luonne on paljastunut ja massat ovat vastanneet tähän ottamalla kadut haltuunsa.
Ystävät, 19. Vuosisadan lopussa sosialistisen punaisen Kiinan kaaduttua imperialistit kasvattivat toimintaansa. Imperialistinen finanssipääoma on vajonnut syvään kriisiin. Toveri Lenin on opettanut meille että tämä kriisi on pysyvä. Kriisin syyt ovat ylituotannossa, markkinatalouden epäonnistumisessa, pääoman maahantuomisessa, markkinoiden hallitsemisessa. Kapitalismi ei voi selviytyä tästä.
Viha, sota ja tuho ovat heidän kumppaneitaan. Kriisi on niin syvä, ettei kapitalismi edes voi teeskennellä toimivansa kansan hyväksi. Tämän lisäksi maailmassa ei ole yhtään sosialistista proletariaatin hallitsemaa maata jolloin kapitalistien ei tarvitse olla sympaattisia työväenluokkaa kohtaan. Joten imperialismin naamiot ovat pudonneet. Työväenluokan kamppailujen saavutukset ovat uhattuina. Kapitalistinen leiri on ilahtunut sosialismin kohtaamien takaiskujen edessä ja näin ollen he julistavat että “sosialismi on menneisyyden ideologia”. Tästä huolimatta joukot aseistautuvat jälleen sosialismin ja marxismin ideologialla. Sosialismin väliaikaiset takaiskut ovat kieltämättä hämmentäneet työväenluokkaa. Tieteiden erikoistuminen perustutkimuksen tekemisen sijaan on johtanut tilanteeseen jossa tämä erikoisalueisiin jakautunut tiede toimii voiton tavoittelun puolesta on luonut tilanteen jossa tarvitsemme kiireellisesti ymmärrystä globaalista tilanteesta. Tässä tilanteessa kapitalistit ja heidän liberaalit intellektuelliensa liputtavat vapaiden markkinoiden puolesta. He ovat liittoutuneet paikallisten vallanpitäjien kanssa hallitakseen Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan talouksia ryöstääkseen luonnonvaroja ja muuttaakseen julkisen sektorin voitontavoittelun alueeksi. Tämän seuraksena kansat osoittavat mieltään, mihin vastataan fasistisella aggressiolla. Valtion fasistinen luonne liittyy suoraan vapaisiin markkinoihin. Liberaalit ja uusliberaalit talousteoriat saavuttavat jalansijaa sellaisten väitteiden saattelemina kuin “kapitalismille ei ole vaihtoehtoa”, “historia on saavuttanut päätepisteensä”, “tieteellinen kehitys on saavuttanut päätepisteensä”, “ihmiskasvoinen globalisaatio.” Poliittisesti nämä uusliberaalit aatteet tukevat fasismia. Ne vahvistavat fasismia ja luovat epävarmuutta vallankumouksellisten keskuuteen.
Nykyisellä uusfasismin aikakaudella heidän ideologiset perusteensa nojaavat post-strukturalismiin, post-modernismiin, totuudenjälkeiseen aikaan yms. Nuo ovat puhdasta metafysiikkaa ja agnostisismia eivätkä tunnusta objektiivista totuutta. Jos katsomme totuutta idealistisesta näkökulmasta näemme että se on absoluuttista, koska materiaaliset olosuhteet muuttuvat jatkuvasti voisi näyttää siltä ettei totuutta ole olemassa mutta tähän päädymme vain jos oletamme että totuus on absoluuttista. Mutta jos muistamme materian dynaamisen liikkeen, niin Leninin mukaan “aine on filosofinen kategoria joka osoittaa objektiivisen todellisuuden jonka ihminen aistii ja mitä kopioidaan, valokuvataan ja tarkastellaan tuntemustemme perusteella mutta joka silti elää meistä riippumattomana”. Tämä tarkoittaa että todellisuus on ja elää tietoisuudestamme riippumatta. Toveri Lenin mainitsi myös, “Maailmassa ei ole muuta kuin liikkeessä oleva materia, ja tuo materia ei voi liikkua kuin ajassa ja tilassa”.
Mikä siis muodostui totuudeksi? Materiaan katsominen suhteessa aikaan ja ajatteluun on dialektisen materialismin henkistä. Idealistit näkivät totuuden joko olemattomana tai sitten absoluuttisena, ja nämä näkökannat dialektiset materialistit hylkäävät.Ensinnäkin, dialektinen materialismi perusti totuuden materialismiin hyläten absolutismin näyttäen että totuus on suhteellista ja sidottu aikaan ja tilaan.
Yhteiskuntamme on luokkayhteiskunta. Yhteiskunta koostuu eri luokista ja tästä johtuen luokkataistelu on olemassa. Ajan ja tilan näkökulmasta tajuamme ettei tämä ollut todellisuus primitiivisissä yhteisöissä joissa luokkajakoa ei ollut olemassa. Engelsillä on tähän hyviä näkökulmia. Hän mainitsee Napeolonin kuoleman ja toteaa että vaikka se tapahtui menneisyydessä se on silti totta. Tiedämme myös että materian vastakohtien yhtenäisyys – tämä on myös objektiivinen totuus. Lenin hyväksyi absoluuttisen totuuden idean muttei idealistisessa mielessä. Lenin näytti että totuus on riippuvainen ajasta ja tilasta mutta että totuus on olemassa myös meistä riippumatta. Näin Lenin määritti idealistisen ja dialektisen totuuden ymmärtämisen välisen eron. Lenin siis näytti että totuus voi olla suhteellista kuin myös absoluuttista. Tämä voi hämmentää monia. Leninismin mukaan meidän tulisi tajuta että totuus ei ole absoluuttista eikä absoluuttinen totuus ole absoluuttista ikuisesti. Toteamme sen olevan absoluuttista koska se elää yksilön tulkinnoista vapaana ja sen olemassaolo ei ole riippuvainen mielipiteistämme. Tässä mielessä totuus on absoluuttista, ja koska se on dynaamista se on myös suhteellista. Tässä suhteessa Lenin muistutti machilaisia siitä mitä Engels kertoi Boylen laista. “Esimerkiksi Boylen laissa kaasun voima on suhteessa sen paineeseen. Tämän lain sisältämä totuus on absoluuttista vain tiettyyn rajaan asti”. Tämä on marxilainen näkökulma suhteessa totuuteen (suhteellinen ja absoluuttinen). Tässä eroamme post-modernisteista ideologisesti. He eivät hyväksy totuutta lainkaan. He ovat uusia agnostikkoja. He eivät hyväksy objektiivista todellisuutta, heidän mukaansa voimakkaat ja hallitsevat kokonaisuudet (he eivät hyväksy luokkien olemassaoloa) valitsevat diskurssit “kielemme” ja “struktuuriemme” parista ja tämän jälkeen vain tulkitsemme näitä. Heille ei ole materian olemassaoloa, vain “narratiivin” olemassaolo. Tiede ei ole heille maailman ymmärtämisen väline, vain osa hallitsevien kokonaisuuksien “suurta narratiivia”. He käsittävät marxilaisuuden samalla tavalla. Joukkojen luokkataistelun kautta saavuttama proletariaatin diktatuuri on vain “suuri kertomus” tai “herradiskurssi”.
He uskovat että luokatonta yhteiskuntaa ei voi perustaa ja sen sijaan heidän mielestään tulisi turvata demokraattisten oikeuksien laajentamista. He ovat niin rajoittuneita. Anarkistiset taistelun muodot hallitsevat heidän ymmärtämystään – taistelut palkankorotusten puolesta muttei koskaan järjestön rakentaminen. Mutta jopa kaikkein pienimpiin tehtäviin tarvitsemme järjestön. Sitten he ehdottavat toisenlaisia järjestöjä, mutta tuo debatti ei eroa mitenkään Marxin ja Engelsin kiistoista Pariisin kommuunin anarkistien kanssa. He tarjoilevat vanhaa viiniä uudessa pullossa. He hylkäävät järjestön pyramidirakenteen, komiteoiden kehittämisen ylätasolta alatasolle, demokraattisen sentralismin, päätösten ja mielipiteiden muodostamisen yhteisessä linjassa yms. Toisin sanoen, he he vaalivat uusmetafyysisiä ideoita individualismista, konsumerismista ja uudentyyppisestä nihilimistä. Uusliberalismin myötä nämä postmodernit ideat saivat tuulta alleen ja vastaavalla tavalla uusanarkismi sai tuulta alleen. Ford-säätiö, Rockefeller-säätiö ja CIA rahoittivat runsaasti kansalaisjärjestöjä jotka vuorostaan rahoittivat useita kirjailijoita, taiteilijoita ja intellektuelleja ympäri maailmaa. Sen sijaan työläisten liikkeiden, proletaarisen vallankumouksen, ja sosialististen maiden aloitteiden myötä kehittnyyt taide ja kirjallisuus esittivät yhteiskuntataloudellista kriisiä ja taistelua vapautumisen puolesta. Sanalla sanoen, tämän kaltainen taide laittoi painon yhteiskunnalle kokonaisuutena sen sijaan, että olisi laittanut painon yksilölle huomioimatta yhteiskuntataloudellisia ongelmia. Sen sijaan imperialistimaiden rahoitetut kansalaisjärjestöt antoivat paljon enemmän arvoa taiteen muodolle ja yksilöllisille himoille. Se lietsoi individualismia ja ajatusta kollektiivisen taistelun merkityksettömyydestä. Tämä dominoi kirjallisuuden ja taiteen kenttää. Myös internet ja sosiaalinen media liputtivat individualismin ja konsumerismin puolesta.
“Yksityisomaisuuden” porvarillinen käsite antaa korkeimman merkityksen yksilölliselle vapaudelle ja samoin post-modernistit uliputtavat uusliberalismin taloudellisen perustan puolesta uusanarkistisessa muodossa, mikä puolestaan vahvistaa fasismia. Feministinen liike, rasisminvastainen liike, kastilaitoksen vastainen liike ja kommunalismin vastainen liike kiertyvät kaikki näiden taistelujen luokkaluonteen ja luokkataistelun ympärille, mutta postmodernistit yrittävät irroittaa nämä liikkeet luokkanäkökulmasta ja työväenluokan liikkeistä, minkä tuloksena on näiden liikkeiden heikkeneminen. Imperialismi tukee näitä postmodernisteja. Tämä vaikuttaa myös puolueeseemme. Erityisesti opiskelijaliikkeessä, naisten vapautusliikkeessä ja intellektuellien rintamilla kärsitään näistä ongelmista. Huomaamme, että individualismi, patriarkaatti ja konsumeristiset aatteet ovat saavuttaneet vaikutusvaltaa. Näin vihollisen käymä matalan intensiteetin konflikti saa myös psykologisia muotoja. Itsekeskeisyys, äärimmäinen individualismi, enemmistön mielipiteen vastustaminen, uuden järjestön perustaminen ilman keskustelua, piittaamattomuus demokraattisesta sentralismista ovat kaikki oireita postmodernismista joka heikentää puoluettamme sisäisesti. Tämä tietysti heikentää myös joukkoliikkeitä. Huomaamme, että jopa puolueemme jäsenet kirjoittavat tekstejä ja pitävät puheita joissa tämä postmodernismi korostuu tavoilla joista he eivät ole edes itse tietoisia. Voimme vastata tähän vain marxismi-leninismi-maoismin syvällisellä ymmärtämisellä, demokraattisella sentralismilla, puolueen bolshevisoimisella ja palvelemalla talonpoikien vallankumousta pitkällisen kansansodan avulla.
Ystävät, tiedämme että toveri Mao Tsetungin kuoltua, Deng Xiaopingin reviosinistinen klikki kaappasi vallan ja tukahdutti vallankumoukselliset. Nämä kapitalistisen tien kulkijat muuttivat Kiinan sosialistisen järjestelmän hitaasti kohti markkinataloutta, joten maailmassa ei ollut yhtään sosialistista valtiota. Mutta 1970-luvulta 1980-luvun puoliväliin ennen Neuvostoliiton hajoamista maailmassa oli kaksi kilpailevaa imperialistista valtakeskittymää, joista toinen oli jenkki-imperialismi, toinen sosiaali-imperialistinen Neuvostoliitto. Näiden kahden välillä vallitsi kylmä sota. Neuvostoliiton romahdettua maailmassa oli vain yksi imperialistinen voima. Kriisien riivaamat jenkki-imperialistit levittivät vaikutusvaltansa ympäri maailmaa. Mutta tällä hetkellä sen voima heikkenee koko ajan. Yhdeltä suunnalta katsoen voimme nähdä voimakkaan Amerikan rappion sen kansainvälisissä suhteissa Euroopan Unioniin ja muihin maihin, ja toiselta suunnalta katsoen voimme nähdä kiinalaisen sosiaali-imperialismin nousun, joten jälleen kohtaamme uhan uudesta kylmästä sodasta. Korona-pandemia on tuonut maailman outoon tilanteeseen jossa imperialistien väliset vastakkainasettelut ovat kärjistyneet ja jossa toisaalta lukuiset vallankumoukselliset tilanteet versovat. On myös totta että kommunistinen liike on subjektiivisesti heikko. Vihollinen on oppinut Venäjän vallankumouksesta, Kiinan vallankumouksesta ja Indo-Kiinan vapaussodista kuinka vallankumous tukahdutetaan. Intian hallitsevat luokat ovat ottaneet pitkällisen kansansotamme LIC-politiikkansa kohteeksi. He ovat päätelleet taktiikan puolueemme haastamiseksi sotilaallisesti ja ovat käynnistäneet myös psykologisen sodankäynnin puolueen heikentämiseksi. He hyödyntävät monia epä-proletaarisia virtauksia ja kaadereidemme heikkouksia järjestömme murtamiseksi. Jotkut toverit myös putoavat näihin ansoihin. Tämän hyökkäyksen päihittämiseksi keskuskomitea on aloittanut bolshevisaatio-ohjelman. Tänään, jos tarkkailemme sosialistista liikettä, ymmärrämme ettei maailmassa ole yhtään sosialistista maata. Tämän tuloksena kohtaamme samanlaiset olosuhteet kuin ennen Venäjän vallankumousta. Vallankumouksen auttamiseksi kansainvälinen proletariaatti on tietenkin tukenamme, mutta ei ole olemassa yhtään sosialistista valtiota joka auttaisi meitä. Olemme oppineet historiasta ettei mikään tapahtuma sellaisenaan toistu uudestaan. Ennen Venäjän vallankumousta, kommunistisilla vallankumouksellisilla neuvostoissa oli Pariisin kommuunin kokemus. Voimme oppia Pariisin kommuunilta, Venäjän sosialistiselta vallankumoukselta, Uuden Demokratian vallankumouksesta Kiinan sosialistisessa vallankumouksessa, Indo-Kiinan vapaussodista, Suuresta Proletaarisesta Kulttuurivallankumouksesta, toveri Stalinin johtamasta fasisminvastaisesta sodasta sekä työläisten ja talonpoikien suurenmoisesta taistelusta Naxalbarin esimerkin innoittamina etc., ja kaikki nämä taistelut rikastuttavat kokemuksiamme. Näissä materiaalisissa olosuhteissa ja imperialististen kansakuntien vaikutuksen hiipuessa sekä sorrettujen kansakuntien joukkojen taistelujen keskellä sosialistisen vallankumouksen objektiivisella todellisuudella on loistavat mahdollisuudet. Huomaamme, että kaikkien 53 vuoden aikana Naxalbarin aseellinen taistelu ei ole pysähtynyt edes yhden päivän ajaksi.
Taantumukselliset hallitsevat luokat maassamme kutsuvat kommunistista vallankumousta “suurimmaksi maan sisäiseksi turvallisuusuhaksi”. Tästä sorrosta huolimatta vallankumouksellinen taistelumme leviää. Tämän vallankumouksen edistämiseksi on moni toveri antanut henkensä. Oman taistelumme lisäksi monet liikkeet eri puolilla Intiaa taistelevat aseellisesti itsemääräämisoikeuden puolesta. Erityisesti Kashmirissa ja Koillisessa kansalliset vapautusliikkeet käyvät aseellista taistelua. Modi-Shahin hallituksen aikana dalitit ja muut vähemmistöryhmät demokraattisten massojen ohella ottavat osaa liikkeisiin. Poikkeustila syventää talouskriisiä ja tämän seurauksena työläisten ja talonpoikien liikkeet kehittyvät lisää, mikä puolestaan kehittää Pitkitettyä Kansansotaa. Tästä näkökulmasta 9. Puolueen Kongressi (1. kongressi) on asettanut meille joitain tehtäviä. Sissisodankäynnin kehittäminen Pitkälliseksi Kansansodaksi, Kansan vapautusarmeijan kehittämiseksi, sissivyöhykkeiden muuttaminen tukialueiksi, Kansan vapautuksen sissiarmeijan muuttaminen Kansan vapautusarmeijaksi. Näiden kolmen tavoitteen täyttäminen on nyt entistä enemmän mahdollista. Hyödyntäkäämme tätä tilannetta ja kehittäkäämme talonpoikien vallankumousta seuraavalle tasolle ja täyttäkäämme marttyyriemme unelman toteuttamalla Uuden Demokratian vallankumous. Toimikoon tämä kunnioittavana kunnianosoituksena marttyyreillemme.
Vallankumouksellisin Terveisin
Keskuskomitea
Itäinen Aluetoimisto
IKP (Maolainen)