Sunnuntaina 5.2. Teollisuusliiton hallitus hyväksyi työehtosopimuksen teknologiateollisuuteen ja kemianteollisuuteen. Palkkaratkaisu on seuraava: teknologiateollisuuden työntekijöiden palkat nousevat 3,5 % vuonna 2023, minkä lisäksi maksetaan 400 euron kertakorvaus, ja 2,5 % vuonna 2024, josta 0,5 % jaetaan paikallisesti. Kemianteollisuudessa vastaavat luvut ovat 2,2 % ja 800 euroa tänä vuonna ja ensi vuonna 3,5 %, josta paikallisesti jaetaan 0,2 %.
Liitto oli yhdessä muiden SAK:laisten liittojen kanssa ilmoittanut tavoittelevansa Saksan IG Metallin sopimukseen vertautuvia palkankorotuksia Suomessa, ja tätä vastaavasti SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta sanoi viime vuonna eksplisiittisesti, että 3,5 % ei ole riittävä tavoitetaso. IG Metallin sopimuksessa palkat nousevat yhteensä 8,5 %, joista 5,2 % tänä vuonna ja 3,3 % ensi vuonna, minkä lisäksi maksetaan valtion subventoima, veroton 1500 euron kertaerä kumpanakin vuonna. Prosenttien osalta tästä jäätiin siis noin 2,5 prosenttiyksikköä ja kertakorvauksen osalta huimat 2600 euroa. Teollisuusliiton hallitus siis perääntyi tavoitteistaan.
Teollisuusliiton johtajat väittivät liiton julkaisemassa Tekijä-lehdessä (n:ro 11/2022) puolustavansa työläisiä. Esimerkiksi Teollisuusliiton kemian sektorin sektorijohtaja paalutti: “Tavoitteenamme on neuvotella jäsentemme ostovoimaa tukeva ratkaisu ja rakentaa uudella työehtosopimuksella puskuri inflaatiota vastaan.” Syntyikö “puskuria”? Viime vuonna inflaatio oli noin 8 % ja tälle vuodelle on ennustettu 4–5 prosentin suuruista inflaatiota. Palkankorotukset jäävät selvästi jälkeen. Myös tältä osin liiton hallitus luopui tavoitteistaan.
Liiton kenttäväki oli nimenomaisesti vaatinut Teollisuusliiton hallitusta olemaan joustamatta, kun liiton valtuusto kokoontui marraskuun lopulla evästämään hallitusta palkkaneuvotteluihin. Tekijä-lehti (n:ro 12/2022) raportoi seuraavanlaisia puheita valtuuston jäseniltä: “Porukka seuraa ja vertaa Saksan korotuksiin. Vähintään se pitää tulla.” – “On duunarin vuoro saada osuutena. Ei voi olla niin, että aina ollaan maksumiehen roolissa.” – “Nyt kentällä on mitta täynnä. Työnantajan on syytä katsoa peiliin ja marssia neuvotteluihin erilaisella asenteella.” – “Meidän on taisteltava toimeentulon ja kenties koko sopimusjärjestelmän puolesta.”
Myös osastoissa on vaadittu liiton hallitusta olemaan perääntymättä. Esimerkiksi Metalli 5:n puheenjohtaja on toistuvasti vaatinut palkankorotuksia, jotka ovat vähintään yhtä suuria kuin inflaatio, ja kyseisen ammattiosaston lehden pääkirjoituksessa on puolestaan kritisoitu porvarien propagandaa, jonka mukaan pieni- ja keskituloisten tulisi hyväksyä ostovoimansa heikkeneminen.
Teollisuusliiton hallitus petti siis myös kenttäväen. Teollisuusliiton valtuusto hyväksyi tämän vuoden erääksi painopisteekseen järjestöllisen vahvuuden kehittämisen, jonka eräänä kohtana on jäsenten osallisuuden kehittäminen. Näinkö sitä rakennetaan, että petetään tuo jäsenistö? Menneinä vuosikymmeninä tällaiset päätökset on edes näön vuoksi alistettu jäsenäänestykselle.
Lopuksi, koska varsinkin teknologiateollisuuden katsotaan asettavan palkankorotusten yleisen linjan muille aloille – ja erityisesti koska julkisten alojen ja hoitajien palkankorotukset on sopimuksessa sidottu teknologiateollisuuden, kemianteollisuuden ja (vielä auki olevan) kuljetusalan palkankorotuksiin –, Teollisuusliiton hallitus on pettänyt yleensä Suomen työväenluokan.
Suorastaan irvokasta on lukea Teollisuusliiton työmarkkinajohtajan sanoja Tekijä-lehdestä (n:ro 11/2022): “jokaisen työntekijän pitää olla valmis puolustamaan omia työehtojaan”. Työläiset olivat, mutta Hakaniemen herrat pettivät heidät. Rahaakin olisi ollut maksaa lakkoavustuksia, sillä liiton talousarvion mukaan liiton tämä vuosi tulee olemaan 7,5 miljoonaa ylijäämäinen.
Teollisuusliiton hallitus, puheenjohtajanaan sosialidemokraattinen opportunisti Riku Aalto ja 1. varapuheenjohtajanaan vasemmistoliittolainen opportunisti Turja Lehtonen, petti työläiset lähes yksimielisesti. Teknologiateollisuuden sektorijohtokunnassa neuvottelutulos hyväksyttiin äänin 16–2, ja Teollisuusliiton hallitus hyväksyi sen ilman äänestystä yhden jättäessä eriävän mielipiteen.
Miksi Teollisuusliiton hallitus petti työläiset? Lenin on selittänyt: “Opportunismi on laajojen joukkojen perusetujen uhraamista työläisten mitättömän vähemmistön [työläisaristokratian] väliaikaisten etujen vuoksi eli toisin sanoen työläisten erään osan liittoutumista porvariston kanssa proletariaatin joukkoja vastaan.”
Suomen keltaisten ammattiliittojen tehtävänä on työläisten pasifisoiminen korporatiivisessa järjestelmässä, minkä vuoksi sen perusolemus on ennemmin tai myöhemmin pettää joukkojen taistelu. Kiitokseksi liittojohtajat saavat nauttia mukavaa palkkaa – kenties 300 000 euroa kuten Riku Aalto, joka on keplotellut itsensä myös Kojamo Oyj:n hallitukseen – ja myöhemmin mukavia eläkevirkoja, kuten Lauri Lyly, josta tuli Tampereen kaupungin pormestari. He pysyvät porvaristolle tarpeellisina, kun he onnistuvat pitämään työläisjoukot kurissa. Joskus se vaatii lakkoja ja niillä uhkaamista ja hiukan normaalia parempia palkankorotuksia, mutta lopulta he aina uhraavat työläisten edut.
Enempään keltaiset ammattiliitot eivät edes pysty, sillä – Turja Lehtosen sanoin – “olemme ensisijaisesti neuvottelujärjestö, mutta tarpeen vaatiessa olemme valmiit puolustamaan jäsentemme etuja kovinkin ottein”. Lakko on proletariaatin omin ase, mutta opportunistisille liittopomoille se on toissijaista, ja siksi he soveltavat porvarillista menettelyä palkankorotuksista neuvottelemiseen, ja luonnollisesti työläiset kokevat tappion kerta toisensa jälkeen.
Lenin on neuvonut: “Vallankumoukselliseen organisaatioon siirtyminen on välttämätöntä, sitä vaatii muuttunut historiallinen tilanne, sitä vaatii proletariaatin vallankumouksellisten toimintojen kausi, – mutta tuo siirtyminen on mahdollista vain sivuuttamalla vanhat johtajat, vallankumousenergian tukahduttajat, sivuuttamalla vanha puolue, murskaamalla se.”
Tämä, vallankumouksellisen luokkataistelun tie, on myös ainoa keino saavuttaa todellisia palkankorotuksia tai muita reformeja, sillä kuten Lenin on selittänyt, “joko vallankumoustaistelu, jonka sivutuotteina, mikäli vallankumous ei onnistu täydellisesti, ovat reformit … taikka vain puheita reformeista ja reformien lupailemista eikä muuta”.
Teollisuusliitto on pettänyt Suomen työläisten laajat joukot, mutta porvarien korkeat monopolivoitot ja joukkoja nopeasti köyhdyttävä kallis aika korkeine inflaatioineen ja nousevine korkoineen pitää huolen, että ristiriita proletariaatin ja porvariston välillä jatkaa kärjistymistään lietsoen luokkataistelua.